Koirat piristävät seniorien ja vammaisten arkea
12.03.2010 7:05
Petri Manssila
Kaarina Olenius toivoisi näkevänsä Sarah-koiraa ja Eva Malkkia hieman useammin. (Kuvaaja: petri Manssila)
Vanhaenglanninlammaskoira Sarah hyppää auton takakontista häntä heiluen Volsinkodin pihalla. Seitsemänvuotias koiraneiti on niin innoissaan, että kieltäytyy haastattelusta.
Sarahin emäntä Eva Malkki vetää Kirkkonummen kaverikoiria. Volsinkodissa vanhusten luona piipahdetaan kerran kuussa.
–Sarah odottaa käyntejä ja tietää jo parkkipaikalla, mitä on tulossa. Sain tähän kipinän, kun Sarah on tällainen nallekoira ja kadulla ihmiset pysäyttelivät.
Kennelliiton kaverikoiratoiminta on levinnyt useille paikkakunnille. Kirkkonummella kaverit ovat kiertäneet pari vuotta.
Malkin mukaan esiintyviä hännänheiluttajia on nyt seitsemän, mutta lisää on tulossa. Tähän asti on nuoltu vanhusten ja vammaisten käsiä, mutta kohta hellitään myös päiväkotilapsia.
–Koiran soveltuvuus arvioidaan yksilöllisesti. Koira voi olla iso tai pieni, eikä rodulla ole väliä.
Uudet koirat eivät saa erityistä koulutusta. Omistajat otetaan mukaan parille vierailukäynnille ennen kuin saavat omat koiransa keikalle.
–Vierailut tehdään iltaisin, eikä tästä makseta mitään. Joskus saamme sponsorilta vähän koiranruokaa.
Malkki toivoo uusien koirien omistajien sitoutuvan toimintaan pitkäjänteisesti. Kirkkonummella viisi perustajajäsentä ovat olleet mukana alusta lähtien.
Kaverikoirista on tullut niin suosittuja, että Sarah-neitikin on joutunut harventamaan käyntejään Volsinkodissa. Aiemmin sinne ehti parin viikon välein.
–Kyllä saisivat käydä vaikka joka viikko. Pidän koirista ja kotona oli aina koiria, Volsinkodissa asuva Kaarina Olenius toteaa. Sarah kiertää vuorotellen salissa istuvien vanhusten rapsutettavana. Normaalisti käsittelyä kestää puoli tuntia ja huomiosta kilpailee muitakin koiria.
Tällä kertaa Sarahin kelpaa, sillä hän on tilaisuuden ainoa tähti. Seuraavaksi ihailua ja rapsuttelua tarjoavat yli 60 vuotta naimisissa olleet ja vanhuuspäiviään Volsinkodissa viettävät Ebba ja Antti Nummisto.
Malkki korostaa, että koiria ei ole pakko käsitellä.
–Koiratkin ymmärtävät, jos heistä ei pidetä, eivätkä lähesty niitä ihmisiä. Hoitajat ovat aina paikalla, emmekä mene vanhusten huoneisiin ilman hoitajia.
Hoitajien mukaan vierailuja ei ole tarvinnut rajoittaa esimerkiksi allergioiden vuoksi. Volsinkodissa käy silloin tällöin myös omaisten ja hoitajien koiria.
–Kaikki eivät pidä koirista ja se täytyy muistaa. Ihmisille täytyy kuitenkin tuottaa elämyksiä, koska täällä aika moni masentuu ja passivoituu, osastonhoitajat Annikki Kleemola ja Sari Ahola pohtivat. Yhdestä asiasta he ovat varmoja: lemmikkieläimiä ei voi tuoda pysyvästi hoitolaitoksiin. Sen estävät hygieniasäännökset ja hoitajapula.
