Rekolassa muisteltiin menneitä kouluaikoja

Luokkakokous eteni puheensorinan tahdissa ilman suunniteltua ohjelmaa. Koulumuistoja tulvi mieleen, ja niitä vaihdeltiin hyväntuulisesti.

Päivi Tuovinen

Luokkakokouksessa nähtiin muistoja menneestä. Kuvassa Rekolan koululaisten luokkakuva vuodelta 1949. Opettaja Judith Hölttä ohjasi katrasta.

Päivi Tuovinen

Vanhat koulukaverit tapasivat lämpimissä ja nostalgisissa tunnelmissa. Aira Lahtinen ja Erkki Auranen halaavat.

Päivi Tuovinen

Luokkakokous eteni puheensorinan tahdissa ilman suunniteltua ohjelmaa. Koulumuistoja tulvi mieleen, ja niitä vaihdeltiin hyväntuulisesti.

Päivi Tuovinen

Rekolan koulun päärakennukseen virtaa leppoisasti rupattelevaa väkeä.

Kansakoululuokka vuosilta 1948-52 aloittelee luokkakokousta. Muistot nousevat jälleen mieleen.

Rekolan koulu täyttää tänä vuonna sata vuotta.

– Viiden vuoden ajan olemme järjestäneet tapaamisia säännöllisesti, kertoo ryhmää koordinoiva Anneli Honkonen.

– Oli hauskaa, kun viime vuonna me kaikki täytimme 70 vuotta, hän naurahtaa.

Välillä tavataan kahvilassa, toisinaan puutarhajuhlien merkeissä. Luokkaretkillä porukka käy neljä kertaa vuodessa.

– On kyllä erinomainen sakki, Pirkko Solja huudahtaa.

– Olimme aina villejä, mutta ihan kilttejä, Solja ja Mirja Rinta-Mänty muistelevat.

– Tuohon kellon alle jouduimme arestiin seisomaan, kun heitimme hiihtorukkasen alas portaita, he osoittavat rappukäytävässä.

– Kesällä käveltiin koululle ja talvella hiihdettiin, Seppo Aho muistelee.

Luokkakaverit kertovat vanhoja koululaisvitsejä, joita voi kuulla taas nykyään kuusivuotiaiden suusta.

Rekolan koulun nykyinen rehtori Kirsi Miettinen kerää talteen edellisten sukupolvien muistoja.

– Ruoka keitettiin saunan padassa. Sieltä tuli soppaa. Makaronivelliä, kaurapuuroa, hernekeittoa, makkarakeittoa, moni muistaa.

Puolukoita oppilaat toivat syksyisin kouluun kodin omista varvikoista. Näin ruokaan saatiin lisää makua. Opettajat viljelivät perunoita.

– Kerran nuorten opettajien välille syntyi romanssi. Sitä seurattiin tarkkaan, Raija Honkasalo kertoo.

Olimme aina villejä, mutta ihan kilttejä.”
– Vaatteista ei kiusattu. Kaikilla oli samanlaiset, kuluneet ja paikatut, ryhmässä muistellaan.

– Pojatkin käyttivät tuolloin sukkanauhoja, naurahtavat Erkki Auranen, Aarne Suominen ja Jorma Salmiluoto.

– Puhumme yleensä paljon myös lapsista, lastenlapsista ja lastenlastenlapsista, Honkonen kertoo.

– Kaikki sukupolvet elävät tiettyjä kaaria läpi, hän sanoo.

Written by:

Sanna Heikkilä

Ota yhteyttä