Leena Huovinen on kisapappi

Kisapappi Leena Huovisella ei ole täällä päällään mitään papin tunnuksia vaan samanlaiset paidat kuin muillakin joukkueen jäsenillä. Kisoja hän seuraa urheilijakatsomosta.

Sirpa Repo

Suomen joukkueessa yleisurheilun EM-kisoissa on monia konkareita. Yksi heistä on Leena Huovinen. Hän on joukkueen kisapappi.

Nämä hommat hän aloitti vuonna 2004. Nyt menossa olevat mittelöt ovat hänen 20 arvokisansa. Tuohon mahtuvat muun muassa neljät olympialaiset.

– Olen kisapappina yleensä 60–70 vuorokautta vuodessa. Palkan minulle maksaa kirkkohallitus eli kirkko tarjoaa minun työpanokseni urheilulle. Muun ajan olen Helsingin yliopistossa yliopistopappina ja töissä Helsingin seurakuntayhtymässä, selvittää Huovinen.

Talvella hän mukana pohjoismaisten hiihtolajien MM-kisoissa, kesällä on näitä yleisurheilun arvokisoja. Hän on mukana myös leireillä ja muidenkin lajien kisapappina.

– Näillä näkymin lähden Lontoon olympialaisiin. Se varmistuu 5. heinäkuuta.

Koska Huovinen on pyörinyt urheilijoiden parissa vuosia, ovat monet tulleet kunnolla tutuiksi. Siitä on vuosien varrella poikinut esimerkiksi lasten kastamisia ja vihkimisiä.

Huovinen vertaa itseään työpaikkapappiin. Hän liittyi maanantaina EM-kisajoukkueeseen, kun ensimmäiset jäsenet kokoontuivat. Työrupeama päättyy ensi maanantaina, kun kisat ovat ohi.

– Olen yksi joukkueen jäsenistä ja tavallaan töissä 24 tuntia vuorokaudessa. Asun siellä missä urheilijatkin. Välillä olen hotellilla, välillä seuraamassa urheilijoiden kisasuorituksia.

Ne urheilijat, jotka eivät ole vielä kilpailleet, eivät tule katsomaan kisoja.

Huovinen kuvailee olevansa sekä urheilijoita että kaikkia muita joukkueeseen kuuluvia varten. Hänen tehtävänsä on kuunnella. Siihen hänellä täytyy olla aikaa.

– Tärkeintä on, että minulla on isot korvat. Olen myös vaitiolovelvollinen ja kaikki keskustelut ovat luottamuksellisi, muistuttaa kirkon työntekijä.

Kisapappi elää joukkueen arkea. Iloissa ja suruissa.

– En julista, mutta toivottavasti sanomani tulee julki vaikken hartaushetkiä pidäkään.

Huovinen kertoo, että hänen kanssaan jutellaan sekä niitä näitä että keskustellaan elämän suurista kysymyksistä.

– Urheilijat tekevät tätä tosissaan ja arvostan heitä. Toivon tietysti heidän onnistuvan suorituksissaan. Ainahan toiset onnistuvat ja joku epäonnistuu. Koetan tuoda niille, jotka eivät saavuttaneet tavoitettaan, erilaista näkemystä, terveellistä mittasuhdetta tapahtuneeseen.

Työ imaisee Huovisen mukaan täysillä mukaansa. Työ, jota tekee persoonallaan, on mielenkiintoista ja aika haastavaa.

– Tämä on aivan oma maailmansa. Pitkät kisat ovat myös raskaita. Nämä kisat ovat niin lyhyet, ettei kisaväsymystä tule urheilijoille eikä minullekaan.

Joukkueen sisällä Huovista kutsutaan paaviksi. Vuosien kokemuksesta Huovinen kokee olevan hyötyä, mutta jokainen tilanne on aina erilainen kuin aikaisemmat. Koskaan ei voi tuudittautua siihen luuloon, että osaa ja tietää kaiken.

Written by:

Sirpa Repo

Ota yhteyttä

Kommentit

Osallistu keskusteluun