Enkeli-Elisa hävisi netistä – tässä selitys

Ruutukaappaus

Runsaan julkisuuskohun keskelle joutuneet Enkeli-Elisa-verkkosivut sekä Facebook-sivut ovat hävinneet netistä tänään. Enkeli-Elisan tarinan Facebook-ryhmään oli liittynyt jopa 40 000 ihmistä.

Helsingin Uutiset ei tavoittanut Enkeli-Elisan tarinasta julkisuuteen yhteyttä pitänyttä kirjailija Minttu Vettenterää. Hän oli kuitenkin kirjoittanut eilen Facebook-sivulleen, että Enkeli-Elisa-sivusto pidetään kiinni yhden päivän.

– Tänään pidetään Elisasta vapaapäivä, jotta huomenna jaksetaan palata uudella innolla. Tuolloin Enkeli-Elisan facesivuun tullaan tekemään muutoksia (sivu päivän kiinni) ja samalla tulen antamaan lausunnon liittyen tähän vellovaan keskusteluun siitä, että mitä media on uutisoinut ilman tietojen varmistamista, Vettenterä kirjoittaa.

Enkeli-Elisan tarina ja sen aitous on herättänyt runsaasti keskustelua sen jälkeen, kun Helsingin Sanomien Kuukausiliite julkaisi viime lauantaina artikkelin, jossa tarinan todenperäisyys kyseenalaistetaan. Poliisi on ilmoittanut selvittävänsä tarinan aitouden.

Vettenterä on myöntänyt antaneensa julkisuuteen väärää tietoa. Hänen mukaansa Elisan kuolinpäivä on vääristetty henkilöllisyyden suojaamiseksi.

Enkeli-Elisan tarina kertoo nuoresta tytöstä, joka tekee itsemurhan koulukiusaamisen seurauksena.

Written by:

Ossi Kurki-Suonio

Ota yhteyttä

Kommentit

Kommentit

Asiaa seuranneet ovat kiinnittneet jo usean päivän ajan huomiota siihen, että kirjoittaja on poistanut aikaisemmista julkaisuistaan ristiriitaisia tietoja. Keksityssä tarinassa niitä on väistämättä paljon, koska ei ole todellisuutta, johon tukeutua, ja kaikki on muistettava, mitä joskus on väittänyt. Samoin kirjoittaja on poistanut Facebook-ryhmästä tukuittain viestejä, joissa viitataan näihin ristiriitaisuuksiin.

Nyt on menossa siivoustalkoot, joissa kirjoittaja pyrkii poistamaan kaikki ristiriitaisuudet. Ne on onneksi jo dokumentoitu verkossa kuvakaappauksin ym. kopioin.

Nähty on (ei varmistettu)

On edesvastuuntonta toimittajalta keksiä tarina ja tuoda se tositapahtumana julkisuuteen.
Eikö tämä toimittaja tiedä, että kirjatkin keksitty.
Luodaan tällaisella valheella lisää hysteriaa ja se, sen tarkoitus varmasti olikin.
En, vaan ymmärrä mitä mielihyvää ko. toimittaja tästä saa, kun voisi hyvinkin kirjoittaa aiheesta, vaikka romaanin. Mennä nyt uutisoimaan valhetta, jolla tunnetusti lyhyet jäljet. Tämä toimittaja ei saanut tekeleellään muuta, kuin pahaa aikaan.

Ellinoora (ei varmistettu)

Onko poliisi ilmoittanut tutkivansa tarinan aitouden, vai ainoastaan sen löytyykö tarinan taustalta esimerkiksi rangaistavaa kiusaamista. Kirjailijalla on tarinan suhteen suuret vapaudet, ei kirjan tai muun teoksen tarvitse olla totta.

Toimittajat sen sijaan menivät retkuun, kun uutisoivat tarinasta totena.

Kauno (ei varmistettu)

Poliisilla muutakin tekemistä riittää, kun tutkia toimittajien mielikuvituksia.
Lukijat siinä laitettiin retkuun ja aiheutettiin lisää paniikkihysteriaa.
Eiköhän tämänpäivän yhteiskunnassa tätä hysteriaa jo ole muutenkin liikaa, ettei toimittajien tarvitsisi tekaistuja juttuja kertoa todenperäisinä.
Tehdäänkö rahaa millä hinnalla hyvänsä?

Ellinoora (ei varmistettu)

Tarinalla on myös rahastettu yhdistyjäsenmaksuin( yhdistystä ei rekisteröity)
lisäksi myyty oheistuotteita, paitoja itse kirjan lisäksi. Olisiko kirjailijaa kutsuttu eri tilaisuuksiin esim. luennoimaan mikäli tiedossa olisi ollut että tarina onkin keksitty?

takapiru (ei varmistettu)

Suomessa on yhdistymisvapaus, eikä yhdistyksen tarvitse olla edes rekisteröity. Meillä on myös paita- ja kirjakaupan kattava elinkeinovapaus. Kirjakaupat ovat pullollaan vailla todenperäisyyttä olevia tarinoita, joiden kirjoittajia kutsutaan erilaisiin tilaisuuksiin. Ilmeisesti missään ei ole väitetty, että nyt hankittuja rahoja käytettäisiin "Elisan" omaisten tms. hyväksi, joten petosta tästä voi olla vaikea löytää.

Maailmassa toimii myös mm. erilaisia uskonnollisia yhdyskuntia, jotka ovat keränneet suuremmankin varallisuuden "tarinalla" jonka todenperäisyys on jokaisen uskon varassa.

Enkeli-Elisa on enemmänkin moraalinen ongelma.

moralisti (ei varmistettu)

Montaako TEISTÄ on koulukiusattu? Konmentit ainakin ovat kuin kiusaamista!

Minua on kiusattu, koska peruskoulun aikana jouduin käymään lähes jokaisen luokan eri koulussa. Todellakin tiedän mitä on olla kiusattu.

Sanonkin että ei ole MITÄÄN VÄLIÄ onko tarina keksitty vai ei, kunhan koulukiusaamisesta käydään keskustelua, vanhemmat huomioivat lastensa koulunkäynnin ja tarvittaessa puuttuvat siihen. Kuitenkin tärkeintä on että kiusaamiseen puututaan, eikä sitä vain lakaista maton alle kiusattujen päänsäryksi.

Semi (ei varmistettu)

Semi, kyllä koulukiusaamisesta täytyykin puhua ja vielä enemmän tehda sen kitkemiseksi, mutta jos on tekaistu tarina, niin voi käydä niinkin, ettei ihmiset enää usko tositarinaakaan, eli asia kääntyy päinvastoin ja onkin karhunpalvelus, juuri sinunkin laisillesi koulukiusatuille. Asiaa ajatellen tulet varmaan itsekin siihen tulokseen, ettei näin rankalla asialla ole kenelläkään oikeutta leikkiä. Eikös niin. Eheytymistä sinulle!

Ellinoora (ei varmistettu)

Myös minua on koulukiusattu, lähinnä ylipainon takia. Olen kuitenkin ollut siitä onnellisessa asemassa, että minulla on aina ollut koulussa myös kavereita.

Tämä enkeli-Elisa tapaus on harmillinen. On äärimmäisen tärkeää, että koulukiusaamisesta puhutaan, mutta tällainen tapaus vie asialta pohjaa. En ole kauhean syvällisesti asiaa seurannut, mutta uskoisin, että saamani kuva on sellainen kuin minkä moni muukin on saanut: on keksitty tarina ja kun on huomattu, että se herättää huomiota, on yritetty rahastaa sillä. On mm. yritetty kerätä jäsenmaksuja, vaikka yhdistystä ei ole virallisesti olemassa. Itseni ja kaikkien muiden kiusattujen takia toivon, että tarkoitus tässä asiassa on ollut vilpitön. Ajatus siitä, että näin ei olisi, saa minut lähinnä raivon valtaan.

Jarkko Pietikäinen

Rahan keruu valheellisen tarinan avulla ei voi missään tapauksessa olla vilpittömyyttä.
Jos valheella aloitetaan ja aletaan rahastaa valhetta niin, kyllä siinä on kaikki "rosvouksen" aiheet. Jos kirjoitetaan tarinaa, niikuin kirjailijat tekevät, he eivät uskottelekaan, sen olevan faktaa, vaan fiktiota.
Ja, kun ihmiset ostavat teosta he tietävät mitä ostavat, mutta tässä tapauksessayritettiin huijata hyväuskoisia ja hyväntahtoisia ihmisiä tienaamisen tarkoituksella. Valhe on valhe, eikä sitä muuksi saa, vaikka kuinka sievistelisi!

Ellinoora (ei varmistettu)

Ellinoora,
Tässähän "tienaaminen" tapahtui juuri myymällä teosta, jonka alkulehdellä todetaan sen olevan "fiktivinen tarina tosielämän ihmisistä..". Facebook tykkäämisen jokainen voi itse aina perua.

teospa hyvinkin (ei varmistettu)

Teospa hyvinkin, täytyy myöntää,etten ko. teosta ole lukenut, tietoni ovatkin lehtikirjoituksista ja ainakin itse menin lankaan luullen tämän Elisan olevan todellinen nuori koulukiusattu, joka päätyy niin hurjaan ratkaisuun.
Ja luin, että juuri tällä olisi rahastettu ja muka surevia vanhempia autettu, koska näitä vanhempia ei sitten löytynytkään mistään, niin julkaistiin,ettei tämä olekaan totta.
Ja se minua järkyttikin, koska mielessä kävi, että jos joku toinen koulukiusattu kertoo tarinansa ei kukaan enää uskokaan. Voipi olla, että tuohduinkin liikaa mene ja tiedä.
Mutta vastustan jyrkästi kenenkään kiusaamisen sallimista, varsinkin silloin jos kysessä nuori tai lapsi.

Ellinoora (ei varmistettu)

Kyllähän kuka tahansa voi nettisivut perustaa yhdistykselle, oli yhdistys sitten olemassa tai ei. Sivujen mukaan yhdistyksen rekisteröinti on käynnissä ja en ainakaan äsken Patentti- ja rekisterihallituksen yhdistysrekisteristä sitä löytänyt. Joku paremmin lakia tunteva voi sitten kommentoida, voiko yhdistys kerätä jäsenmaksuja ja rahaa ennen kuin on varsinaisesti hyväksytty yhdistykseksi.

Peku (ei varmistettu)

Semin mielestä ei ole MITÄÄN VÄLIÄ onko tarina keksitty vai ei. Mitähän siitä tulisi, jos kirjailijat alkaisivat herättää tarinoidensa päähenkilöiden ympärille vastaavanlaista verkostoa. Tästä seuraisi jokusen sadan tuhannen tai miljoonan kuvitellun henkilön traagisen elämäntarinan ja siihen liittyvän surun jakaminen. Toinen toisensa kannustaminen eteenpäin siinä vaikeudessa, että kaikkia pahoja asioita tapahtuu niin kuin tuolle keksitylle henkilölle keksityssä tarinassa, mikä oli niin surullinen. Miljoonat ihmiset verkoistoituisivat näiden tarinoiden ympärille eivätkä välittäisi siitä, onko tarina totta, kunhan ilmiö on totta. Minä en ihan pitäisi tuota kovin mielekkäänä toimintana, mutta onhan meitä moneen junaan...
Se mikä tässä ko. tarinassa kiusaamisen suhteen on totta, on se, että se saa tämän tositarinan päähenkilön (tarkoitan tekstien tehtailijaa) tekemään aika epätoivoisia tekoja eli keksimään nämä jutut omien tarpeidensa täyttämiseksi (koska hän itse oli kiusattu)....se on surullista.

wezzu (ei varmistettu)

Hei, ihmiset... Sen "jonain päivänä kaduttaa" -kirjan alussa lukee ihan selvästi että se on fiktivinen tarina tosielämän ihmisistä...

Ja mitä minä noihin Mintun ja Elisan vanhempien blogeihin tutustuin jo joskus vuoden alussa, niin ei niissä minun mielestä ollut mitään ristiriitaista... Sekavia ne tosin olivat mutta ei muuta...

joooooo (ei varmistettu)

Onkohan tässä käynyt niin, että koulukiusaajiin on kalikka kalahtanut eivätkä kestä sitä, että olisivat ehkä aiheuttaneet jollekin niin suuren tuskan, että ihminen päättää päivänsä. Vai miksi on pitänyt niin näyttävästi alkaa selvittää, onko tarina totta. Etenkin kun esim. kouluampujat yms. ovat usein lehtitietojen mukaan olleet koulukiusattuja. On aivan hullua, että asia on käännetty päälaelleen ja alettu kiusata kiusaamisasian esiin nostanutta henkilöä!
Mielestäni sivustolla oleva/ollut mustavalkoinen kuva surullisesta enkelistä puun oksalla oli puistattavan kalsea eikä mitenkään romanttinen. Olen tutustunut sivustoon vain lehtiuutisten kautta.
Olen itse ollut tarha- ja koulukiusattu yhteenmenoon 11 vuotta ja eräs poika sanoi ollessani murrosiässä, että minun pitäisi tehdä itsari, koska olen niin ruma. Koulukiusaamisen jälkeen olen ollut työpaikkakiusattu. Mitään apua näissä tilanteissa en ole saanut. Onko ihme, että tulee mieleen epätoivoisiakin ratkaisuja.
Eikö ennemmin olisi Hesarinkin kannattanut tehdä juttua siitä, miten me ihmiset osaisimme antaa elintilan ja oikeuden turvalliseen elämään toisillemme? Siitä, miten kiusaamista ehkäistäisiin sekä lasten että aikuisten keskuudessa. Vai onko se aihe jo loppuunkaluttu ja out?
Mitä enemmän esillä on juttuja siitä, että kiusaaminen on tyhmää ja sitä tekevät vain pelkurit ja avuttomat, sitä enemmän sillä on vaikutusta lukijoihin. Kuka haluaa olla tyhmä, pelkuri ja avuton tai vastuussa jonkun itsemurhasta? Miten opetettaisiin lapsille - ja aikuisille - positiivisia selviytymiskeinoja vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa?

Lannistettu mieli (ei varmistettu)

Ei kai HS kovin kevyillä perusteilla lähde kyseenalaistamaan tarinan tosipohjaa eli minusta on taas havaittavissa tunnepohjaista hyökkäystä niitä vastaan, jotka pohtivat kriittisesti tätä tapausta. Vaikuttaa vahvasti siltä, että kirjailijan tehtailemat blogitekstit ja muut eivät kestä päivänvaloa, koska niitä tekstejä pitää vähän väliä poistaa ja muokata...Kuten abraham lincoln sanoi: "you can fool some of the people all the time and all the poeple some time but you cant fool all the people all the time".

wezzu (ei varmistettu)

Huijausta ja törkeää tunteiden hyväksikäyttöä, lopettakaa nyt jo kirjailijan puolustelu. Kiusallista tämä on eritoten MEDIALLE, menitte halpaan ja aika helpolla kaikki. Sen takia kai HS julkaisi artikkelinsa, paikatakseen edes hieman uutisointiaan. Mutta noloa kaikille uutislähteille.

hermann dos (ei varmistettu)

Koulukiusaaminen on vastenmielinen ja joskus koko kiusattujen elämän pilaava ilmiö. Tutkimatta ei pidä nytkään hutkia, mutta vielä vastenmielisempää on, jos joku tällä ilmiöllä väärin perustein rahastaa itselleen. Moni meistä muistaa vielä Kiusattujen Tuki ry:n.

Martti Hellström

Martti J. Hellström (ei varmistettu)

ON selvää että näihin tarinoihin on lisättävä myös fiktiota, miten voit kysyä tai ottaa selvää jos henkilö ei ole paikalla. Silloin on mentävä henkilöön sisään ja miettiä miksi ja miten? Ihmiset jotka pitävät osin fiktiivistä tarinaa pahempana kun itse tarinan sisältöä ja sen tärkeyttä keskusteluun ei ole koskaan kokenut läheisen itsemurhaa . Minun onneni että oli " vain" ystävä . Mietin miten olisin selvinnyt jos kyseessä olisi ollut oma lapsi. Kirjailija ansaitsis mitallin aiheesta jota piilotellaan ja sitten ihmetellään tilastoja ja miksi voidaan huonosti !

ihmeiden aika . (ei varmistettu)

Eikö ole vain normaalia läheisten suojaamista, ettei ihan kaikkia faktoja kerrota tarkkaan? Kuten esimerkiksi kuolinpäivää ja muita vastaavia faktoja, joilla henkilö voitaisiin tunnistaa ja omaiset voisivat saada epämieluisiakin yhteydenottoja ja julkisuutta, jota eivät ehkä haluaisi.

Minusta tämä on normaalia huomioimista, jota fiksu kirjailija tekee automaattisesti. Ihmettelen kovasti kohua.

Totta vai tarua (ei varmistettu)

En ole koskaan pitänyt sielujen pörinöistä; maalla näistä pörinöistä puhuvia kutsuttiin vaarattomiksi kylähulluiksi.
Kun luet kirjan Simon Flint, Villit vaihtoehdot. Uskomushoitokritiikkiä viisaille, Nordbooks 2014, niin siitä ne pörinät lakkaavat.

dosentti tosiasia (ei varmistettu)

Osallistu keskusteluun