Vantaalaisperhe lähtee vapaaehtoistyöhön Keniaan
-
Kuva: Arja-Riikka NikkiläAnne Kangas-Gitahin lapset Emma, Matthew ja Naomi lähtevät myös loppuvuodesta mukaan Keniaan. Perheen koira jää pariksi kuukaudeksi sukulaisten hoitoon Suomeen.
Vantaalainen Anne Kangas-Gitahi yhdistää loppuvuodesta sukuloinnin ja vapaaehtoistyön. Hän lähtee puolisonsa kanssa pariksi kuukaudeksi vapaaehtoistyöntekijöiksi kenialaiseen Dream Children´s Home -orpokotiin.
Kangas-Gitahin puoliso on syntynyt Keniassa ja perheeseen kuuluu kolme lasta: viisivuotias Emma, kolmevuotias Naomi sekä neljän kuukauden ikäinen Matthew.
– Nyt kun on omia lapsia, haluan auttaa myös muita vähempiosaisia lapsia, sanoo Kangas-Gitahi.
Dream Children’s Home
Sijaitsee Nairobin lähellä Keniassa, Itä-Afrikassa.
Perustaja Rachel Gichia kasvoi slummissa yksinhuoltajan lapsena.
Hän perusti orpokodin miehensä kanssa 2004.
Tällä hetkellä lapsia on 49, iältään he ovat 3–17-vuotiaita.
Lapset ovat orpoja, hylättyjä tai hyvin köyhistä perheistä.
He saavat kodissa majoituksen, terveellistä ruokaa, huolenpitoa, koulutusta ja terveydenhuoltoa.
Lisätietoja www.dreamchildrenshome-kenya-orphanage.org
Viisivuotias on sanonut, että mennään jo auttamaan lapsia.”
Dream Children’s Home sijaitsee Kenian pääkaupungin Nairobin lähellä. Lapsia orpokodissa on tällä hetkellä 49.
Orpokoti sai alkunsa 2004, kun Rachel Gichia kuuli seurakunnassaan nelivuotiaasta tytöstä, jonka molemmat vanhemmat olivat kuolleet lyhyen ajan sisällä. Kukaan sukulaisista ei halunnut ottaa tyttöä kotiinsa.
Slummissa kasvanut Gichia oli nähnyt lapsuudessaan, kuinka vanhemmat hylkäsivät lapsiaan köyhyyden tai alkoholinkäytön takia. AIDS-epidemia jätti myöhemmin monet lapset orvoiksi. Kipinä auttamiseen syntyi jo tuolloin.
Kangas-Gitahi löysi avustuskohteensa netistä. Hän otti orpokotiin yhteyttä ensin sähköpostitse ja kyseli Facebookin kautta lisätietoja siellä aiemmin työskennelleiltä vapaaehtoisilta.
Kohteen valintaan vaikutti myös se, että miehen sukulaiset asuvat lähellä ja voivat huolehtia perheen omista lapsista silloin, kun vanhemmat eivät ole paikalla.
Miehen isä on lääkäri, joten matkustaminen pienten lasten kanssa ei pelota.
– Haluan opettaa lapsilleni, että toisten hyväksi voi tehdä jotain. Minusta on hyvä, että he eivät näe vain Suomen tilannetta, vaan voivat nähdä myös laajemman näkökulman.
– Viisivuotias on sanonut, että mennään jo auttamaan lapsia.
Käytännössä vapaaehtoistyö orpokodissa on auttamista lasten kanssa, esimerkiksi ruoanlaittoa, siivousta ja kylvettämistä.
Työnkuva riippuu vapaaehtoisten taidoista ja selviää lopullisesti paikan päällä.
Orpokoti tarjoaa lapsille asuntolamajoituksen, kolme ateriaa päivässä, koulutuksen ja terveydenhuollon. Myös lasten itseluottamusta ja sosiaalisia taitoja pyritään parantamaan.
Taloudellisesti orpokoti on vielä tiukilla, ja tulevaisuuden hankintalistalla on esimerkiksi lava-auto. Autoa tarvittaisiin ainakin elintarvikkeiden kuljetukseen ja hätätilanteiden varalle.
– Lapset kulkevat tällä hetkellä bussilla. Yhdelle lapselle tuli vatsasyöpä, ja häntä on jouduttu kuljettamaan julkisilla kulkuneuvoilla, harmittelee Kangas-Gitahi.
Kommentit
Näin vanhana lastenkodin kasvattina olen mietiskellyt, että olisi tosi mahtavaa jos Suomalaisissakin lastenkodeissa käytäisiin katsomassa lapsia joilla ei ole vanhempia syystä tai toisesta. Nykyään on vaan niin paljon "mediaseksippäämpää" lentää toiselle puolelle maapalloa ja jättää hirvittävä hiilijalanjälki kuin mennä auttamaan lähes naapurissa olevia kodittomia lapsia.
Minusta siinä ei ole mitään vikaa, että näkee maailman omaa pihapiiriään suurempana. Nostan hattua ja toivotan onnea Anne Kangas-Gitahille päätöksensä johdosta lähteä toiselle puolelle mailmaa avustustyöhön! Enpä usko, että kysymys on mediaseksikkyydestä, vaan vilpittömästä halusta auttaa. Se, kenen hyväksi joku täydestä sydämestään apunsa antaa, ei ole keneltään toiselta pois. Itse suunnittelen lähtöä myös ulkomaille avustustyöhön tulevaisuudessa. Ei tulisi mieleenkään jäädä tänne, jossa sosiaaliturva on huippuluokkaa ja ihmiset vaan jaksavat valittaa ja valittaa.
Eräs: En nyt tosiaankaan valita, enkä puhu sosiaaliturvasta / rahasta, vaan inhimmillyseedestä. Oletko tosiaan sitä mieltä, että menetyt vanhemmat voidaan korvata soisaaliturvalla??? Miksi kukaan ei auta kotimaisissa lastenkodeissa olevia yksinäisiä lapsia? Tarkoitan siis henkistä tukea, en taloudellista. Miksi sitä sydämellisyyden auttamisen halua ei heille heru, kuinka se olisi pois joltain toiselta? Ja puhun tätä tosiaan entisenä vanhempani menettäneenä lastenkodin asukkaana. Tässä maassa on näköjään tapana, että RAHALLA ratkaistaan kaikki. Kenties ihminen joka lentää (edelleen sen hirvittävän hiilijalajäljen jättäen) maapallon toiselle puolelle auttamaan vähäosaisia taloudellisesti on parempi ihminen kuin se ihminen joka kävisi kotimaisessa lastenkodissa auttamassa lapsia henkiseen hyvinvointiin.
Kyllä kotimaisissa lastenkodeissa oleville lapsille tukijoita on. Itse en ymmärrä, minkätakia tälläisestä pitää aloittaa heti narina, jos joku lähtee ulkomaille vapaaehtoistöihin niin heti on joku marisemassa. Ja joo, hiilijalanjälki ei haittaa mitään silloin kun käydään ostamassa alennusmyynneistä kehitysmaissa lapsityövoimalla tuotettuja vaatteita ym. tavaraa vaan jos joku lentää auttamaan niin se on sitten ihan kamalaa. Että näin.
Eräs: Oletko koskaan asunut kotimaisessa lastenkodissa, missä ne tukijat ovat?... Henkiset tukijat? 12-vuotta ilman ainoatakaan halausta tai ketään läheistä ihmistä? Miksi pidät asiallista kommentointiani "narinana"? Aika moni köyhä suomalainen joutuu ostamaan niitä halpoja lapsityövoimalla tehtyjä vaatteita kun tässä markkinatalousyhteiskunnassa ei ole muuta mahdollisuutta (RAHA). On myös toinen vaihtoehto, kierrätys... Itse käytän vain kierrätystuotteita ja missään tapauksessa en lähtisi lentokoneella toiselle puolelle maapalloa maailmaa pelastamaan. Ei kommenteistani kannata hernettä nenään vetää, kerron vain asiaa tältä "toiselta kantilta".
Osallistu keskusteluun
Uusimmat
Uusimmat blogit ja kolumnit
