Kommentit
Taiteen tehtävä on herättää. Emeritus prof. Matti Klinge aamuteleviisiossa käsitteli etäännyttämistä, jossa mustan miehen esiintyminen valkoisen sankarin roolissa saattaa herättää ihmiset ajattelemaan asiaa an sich. Ei tarvitse tuijottaa, onko näyttelijä yhtä paljon marskin näköinen kuin Petelius on Assangen näköinen jne.
Vaan kuulkaapas. Joku persujen nuorista kansanedustajista kiirehti jo ilmoittamaan, että asianomainen musta mies tuo hänen mieleensä jonkun verisen diktaattorin kuten Idi Aminin tai vastaavan. Kerrankin joku persu osui oikeaan. Marskin jäljet Hennalassa ja muiden joukkohautojen yllä ovat yhtä verisiä kuin vastaavat Afrikan viidakoissa ja tasangoilla.
Ei ole mies siittänyt eikä nainen synnyttänyt Tellukselle ensimmäistäkään ihmistä, joka ansaitsisi rikkumatonta ylistystä ja henkilöpalvontaa. Kaikilla on virheensä ja pimeät puolensa.
Enpä heti oivaltanut yhdistää Idi Aminiin, mutta näihän se menee.
Eiköhän nyt ala lipsumaan yhdellä ja toisella "aus liebe zur kunst"...
Olisi hyvä vähän miettiä etukäteen mitä kirjoittaa ettei kirjoitta sitä mitä
miettii. Ehkä niitä muitakin maita olisi näitä taideprojekteja toteuttamaan
mutta tuskin suomalaisten tavisten rahoilla. Nerot tehkööt mitä lystää.
Kuten donnerit aikoinaan eikä siitä ihan kaikki Afrikassa tykänneet.
Donnerhan teki aikanaan elokuvan Perkele, kuvia Suomesta. Nyt saman elokuvan toisinnon voisi tehdä Afrikassa, no problem. Itse voisin esittää vaikka Muhammedia...
"Kun meille avautui ainutlaatuinen mahdollisuus toteuttaa elokuva yhdessä Afrikan nopeimmin kasvavista elokuvakeskuksista, tartuimme siihen heti. Kyseessä on ensimmäinen suomalais-virolais-kenialainen fiktiotuotanto, kertoo elokuvan tuottaja Erkko Lyytinen."
Onko kyseessä halvin elokuvatuotantomaa? Joka tapauksessa kyseessä on halpatuotantomaa. - Mutta tässä vain otetaan esimerkkiä muista toimialoista, jotka ovat siirtäneet tuotantoa Euroopasta Aasiaan ja Brasiliaan halvempien tuotantokustannusten takia.
Elokuvien aihepiireistä iso osa on yleismaailmallista, joka voidaan valmistaa melkein missä tahansa maassa. Esim. saippuaoopperat ja poliisisarjat. Mutta niissäkin tuntuu paikallinen kulttuuri jonkin verran.
Mutta jotkin aihepiirit ovat kulttuurisidonnaisia, esim. maan historiaa ja kulttuuria koskevat. Niistä on vaativaa tehdä elokuvia vieraan kulttuurin maassa.
Ilmeisesti jonkin ajan päästä paljastuu, että kenialaiset kehittyvät tai ovat jo eurooppalaisten tasolla elokuvatuotannossa. - Vastaavan ovat jo osoittaneet kiinalaiset tehdastuotannossa, intialaiset ohjelmistotuotannossa, eteläkorealaiset elektroniikka-alan yhtiöitten johtamisessa ja tuotesuunnittelussa. Jne. Jne. Jne.
Fazer joutui aikana uusimaan Neekerinpusut ja lakritsit, jotteivat ne loukkaa mustaa miestä. Nyt sellaista ollaan sovittamassa Marskin saappaisiin. Mitä siis halutaan?
Tuo Fazerin esimerkki oli väärä tapa käsitellä heikon itsetunnon omaavaa ihmisryhmää.
Oikea tapa käsitellä heikon itsetunnon omaavaa, on antaa hänelle onnistumisen ja menestymisen mahdollisuus.
Tummilla afrikkalaisilla on ollut varsin vähän tilaisuuksia menestyä teknologian, talouden tai kulttuurin alalla. - Elokuvien teettäminen Keniassa antaa mahdollisuuden tälläiseen.
Viime vuosikymmenien aikana aasialaiset ovat menestyneet teollisuustuotannossa, teknologiassa, taloudessa ja viime vuosina myös kulttuurin puolella (elokuvat, sarjakuvat). - Niinpä aasialaisilla on vahva itsetunto, kun he vertaavat itseään eurooppalaisiin. - Niinpä he eivät ole kiinnostuneita edellä mainituista ns. Fazer -jutuista.
En tiedä pitäisikö elokuvalle itkeä vai nauraa. Nykyisellään kyse on pelkästä rienauselokuvasta jolla halveerataan sotaveteraaneja ja pannaan suomalaisuutta halvalla. Näyttelijäsuoritukset voivat kyllä olla ihan hyviä eikä minulla ole mitään näyttelijöitä vastaan, mutta elokuvan nimi pitäisi kyllä vaihtaa joksikin toiseksi koska tuolla levitetään valheellista kuvaa Mannerheimista joka ei todellisuudessa ollut afrikkalainen. Taide-elokuvana filmi varmaan menettelee jos sitä yrittää ajatella siltä kantilta, mutta en ymmärrä nykytaidetta ja sitä että siihen käytetään veronmaksajien rahoja.
Keskisuomalaisesta löytyi mielenkiintoinen näkökulma tähän keskusteluun:
http://www.ksml.fi/yhteiso/blogit/markolla/mannerheim-neekerina/1235944
Ajatellaanpa suurta afrikkalaista valtiomiestä Jomo Keniettaa - Palavaa keihästä - ja kuka suomalainen voisi taide-elokuvassa näytellä häntä. Mieleeni
tulee kaksi: Martti Ahtisaari tai Vesa-Matti Loiri. Tässä ilmainen vinkki YLE:lle -
tuolle Pohjolan BBC:lle. Ars longa, vita brevis. Julian Assangea ja Pussy Riotia
kunnioittaen.
Eikö se nimi kuulu kirjoittaa Jomo Keniatta? Mitä näihin mainitsemiisi suuriin suomalaisiin näyttelijöihin tulee, eiköhän se fraasi ole: Vita longa, pers levis?
Paras palaute on olla katsomatta koko elokuvaa.
Ensimmäisessä kommentissa viitattu emiritus professori Matti Klinge on oikeassa. Etäännyttämistekniikka on hyvä keino pyrkiä tekijöiden kulloinkin haluaman asian ytitmeen. Eiköhän kannattaisi siis kuitenkin odottaa ja vasta näkemisen jälkeen yrittää arvioida miten hyvin tekijät ovat omassa tarkoituksissaan, keinojensa valinnassa ja käytössä sen suhteen onnistuneet. Vai onko niin, että Mannerheim-faneilla on ainoina oikeus määritellä mistä näkölulma, miten ja kukaa heidän ikoniaan saa kuvata?
Nimim. Wirzantipa on oikeassa, nimi kirjoitetaan todella Jomo Kenyatta. Maanosa ja
maa oli oikein.



















