Tutkija: ”Kaupallista joulua paheksuttiin jo 1800-luvulla”

 – Sanotaan, että ”joulu tulee”, aivan kuin joulu olisi henkilö. Asiat pitää laittaa valmiiksi ”ennen kuin joulu tulee”. Joulusta tulee melkein vihollinen, ja on paha juttu, jos kaikkea ei saa valmiiksi, arkistotutkija Juha Nirkko Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta kuvaa.

Gary Wornell, SKS 2014

NÄKÖKULMA Suomalainen joulu on kuin vieras tai vihollinen: sen tuloon on valmistauduttava, tutkija kuvaa.

Joulu yllättää ihmiset joka vuosi lähes yhtä varmasti kuin talvi yllättää autoilijat. Siksi joka paikka tuntuu viimeistään nyt pursuavan viime hetken vinkkejä ja viikkokalentereita ”aidon joulun” valmistelijoille.

– Sanotaan, että ”joulu tulee”, aivan kuin joulu olisi henkilö. Asiat pitää laittaa valmiiksi ”ennen kuin joulu tulee”. Kiireen myötä joulusta tulee melkein vihollinen, ja on paha juttu, jos kaikkea ei saa valmiiksi, arkistotutkija Juha Nirkko Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta kuvaa.

Suomalaisten juhlia tutkinut Nirkko vakuuttaa, etteivät kiire ja loputtomilta tuntuvat jouluvalmistelut ole mitenkään tuore keksintö.

Ruokaa piti entisaikaankin varata ja sahti tai olut keittää valmiiksi joulua varten. Ja silloin joulua juhlittiin kaksi viikkoa tuomaanpäivästä loppiaiseen.

Vaurastuminen toi mukanaan joulukoristeet ja lahjat.

– Kun katsoo 1800-luvun lopun joulujulkaisuja, sieltä löytyy jo tavarajoulun konsepti. Oli tavarakatalogeja varakkaimmille ihmisille, ja huolta, kuinka paljon on köyhiä, jotka eivät pääse tästä osalliseksi. Löytyi sekä kaupallisen joulun kannattajia että paheksujia, Nirkko naurahtaa.

Perheille joulun viettämisestä saattaa tulla rituaali: joulu on järjestettävä aina samalla tavalla, vaikka valmistelu olisi miten stressaavaa hyvänsä.”

Kolumneissa ja adventtisaarnoissa muistutetaan myös joulun hengestä. Tällä viitataan joulun luonteeseen rauhoittumisen ja hiljentymisen juhlana.

Nirkko tietää kuitenkin täsmällisemmin, mitä joulun henki on ollut jo vuosikausia:

– Jouluna on oltava kiltti ihmisille ja eläimille. Kun on toiselle hyvä, voi tuntea oikeaa onnea itsekin. Se kertoo uskonnonkin ylittävästä yleisetiikasta: olipa uskonnollisista yhteisöistä mitä mieltä hyvänsä, jouluna hyvyys on kaikille arvo, Nirkko kuvaa.

Tätä joulun henkeä saatetaan Nirkon mukaan vahvistaa muistuttamalla lapsia tarkkailevista tontuista ja antamalla linnuille lyhde.

Monille joulussa on kuitenkin tärkeintä yhteen kokoontuminen.

Perheille joulun viettämisestä saattaa tulla rituaali: joulu on järjestettävä aina samalla tavalla kuin edellisinäkin vuosina, oli sen valmistelu kuinka stressaavaa hyvänsä.

– Olen käyttänyt sellaista ilmaisua, että joulu on elämäntilanteen päivitys ja siihen kulminoituu kokonainen ihmiselämän vaihe. Elämänkaari hahmottuu kokonaan joulujen kautta: ”se joulu, kun kävin vielä vanhempien luona” tai ”se joulu, kun oli jo omat lapset”. Siitä voisi tehdä jonkinlaisen kaavan, pohtii Nirkko.

Suomalaisten tavat viettää joulua ovat muuttuneet yhä yksilöllisemmiksi, suomalaisia vuotuisjuhlia tutkinut Juha Nirkko Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta kertoo.

– Joulun voi esimerkiksi jättää kokonaan viettämättä. Se oli ennen ihmeellistä.

– Suomalainen joutuu selittämään, jos ei mene saunaan tai juo kahvia, mutta joulun viettämättä jättäminen on jo nykyisin astetta helpompi juttu, Nirkko kuvaa.

Samalla joulua myös vietetään entistä tiiviimmin oman perheen tai suvun kesken.

– Kun katsoo vaikkapa jouluaaton ruuhkia, huomaa, että hautuumaalle ja aattohartauteen mennään nykyisin joukolla, mutta kuitenkin omissa porukoissa, tutkija havainnoi.

– En tiedä, kulminoituuko siihen nykyisin se joulun yhteisöllisyys, jossa saatetaan tervehtiä samalla naapureita, pohtii Nirkko.

Oli onnistunut pila, jos ehti lämmittää naapurin saunan ennen kuin tämä heräsi. ”

Vielä ennen sotia oli perinteenä, että erityisesti nuorten aikuisten muodostamat kiertueet kävivät joulun aikana kylän taloja läpi pyytäen kestitystä.

Kiertäjät pynttäytyivät erilaisiksi pukeiksi ja uhkasivat kepposilla, jos juomaa ja ruokaa ei tarjottu.

– Joulupukki ei siis tarjonnut mitään, vaan vaati kestitystä vielä yömyöhäänkin.

Joulua vietettiin tuolloin pidempään ja railakkaammin.

Ainoastaan joulupäivänä rauhoituttiin koteihin.

– Mutta tapaninpäivänä lähdettiin taas liikenteeseen. Oli onnistunut pila, jos ehti lämmittää naapurin saunan ennen kuin tämä heräsi. Enää ei ehkä näin tehtäisi, mutta nykyisinkin lähdetään joulun jälkeen tapsan tansseihin, Nirkko kertoo.

Juha Nirkko

SKS:n kansanrunousarkiston arkistotutkija

tutkinut muun muassa suomalaisia vuotuisjuhlia

erikoistunut perinteentutkimuksen popularisointiin

Mies syö kinkkua, nainen odottaa yhteistä aikaa

Joulunvietossa tärkeintä:

Naiset: Yhdessäolo perheen kanssa 77 %

Miehet: Kinkun syönti 73 %

Miesten toivotuimmat lahjat:

Elektroniikka 25 %

Musiikki ja elokuvat 22 %

Harrastusvälineet 18 %

Naisten toivotuimmat lahjat:

Hemmottelulahjakortit 43 %

Kotiin ja sisustukseen liittyvät lahjat 27 %

Korut ja kellot 17 %

Lähde: Avainlipun joulututkimus 2013. Kyselyn toteutti Kopla Helsinki lokakuussa 2013. Siihen vastasi 500 yli 15-vuotiaista suomalaista.

Lisää aiheesta

Voiko seksitön parisuhde olla onnellinen?Professori: Täydellisyyden tavoittelussa on menty liian pitkälle
Written by:

Ossi Kurki-Suonio

Ota yhteyttä