Kidutettuja perheitä ja hyvin pärjääviä opiskelijamiehiä – Analyysi: Näin turvapaikanhakijat eroavat toisistaan

Suomeen arvioidaan saapuvan tänä vuonna jopa 15 000 turvapaikanhakijaa. Viime vuosina noin puolet hakijoista on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen.

Paavo Rantalainen

2000-luvun kansainvaellus. Schengen-aluetta ravisuttava kaikkien aikojen EU-haaste. Inhimillinen pakolaistragedia. "Elintasosurffausta".

Turvapaikanhakijoiden raju kasvu on havahduttanut karulla tavalla EU-maat kuluvana kesänä Suomen mukaan lukien.

Samaan aikaan, kun viranomaiset kamppailevat tulijoiden majoittamiseksi, taistellaan politiikassa yhä rajummin sanakääntein kriisin hoidosta.

Suomessa kriisi politisoitui – ehkä hieman yllättäen – myös hallituksen sisäiseksi riidaksi. Rintamalinjassa perussuomalaiset seisovat yhtäällä ja keskustalaiset pääministeri Juha Sipilän johdolla sekä kokoomuslaiset sisäministeri Petteri Orpon johtamina toisaalla.

Riitasoinnut päästi ilmoille puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalon (ps.) harkitsematon lausunto ”elintasosurfareista”. Sen ympärillä käyty kohu uhkaa nyt peittää koko asian ytimen, eli sen auttavatko EU ja Suomi eniten hädästä kärsiviä.

Riitelyä ruokkii osaltaan se, ettei edes alan parhaiten informoiduilla viranomaisilla näytä olevan ajantasaista tietoa kriisin taustoista.

Kun viime viikolla kysyttiin, miksi suurin osa tulijoista on nuoria miehiä, sanoi Maahanmuuttoviraston turvapaikka-asioista vastaava johtaja Esko Repo Helsingin Sanomille, ettei ”tutkittua tai viimeisen päälle analysoitua tietoa” asiasta ole.

Slunga-Poutsalon puolestaan väitti Ylelle, että tulijoista ”korkeintaan viidennes on todellista hätää kärsiviä” ja loput nuoria nuoria miehiä, jotka eivät näytä täyttävän pakolaisstatusta.

Tiedotusvälineitä seuraamalla saa helposti käsityksen, että Slunga-Poutsalo puhuu puuta heinää.

Mediassa korostui alkukesästä Libyan kautta Italiaan ja Kreikkaan tulevien ihmisten hengenvaarallinen matka ja tuhannet kuolonuhrit. Nyt tilaa saavat Syyriasta Turkin kautta Eurooppaan pakenevien ihmisten toinen toistaan traagisemmat kohtalot.

Miljoonat syyrialaiset ovat menettäneet kotinsa pian neljä vuotta jatkuneessa sisällissodassa. Moni on kokenut raakaa kidutusta. Helsingissä Kaarlenkadun vastaanottokeskusta johtava Leena Markkanen arvioi Ylelle tiistaina, että jopa joka kolmas Suomesta turvapaikkaa hakeva ihminen on kidutuksen uhri.

Elintasosurffauksen liittäminen näihin ihmisiin on yksinkertaisesti julmaa.

Hyvin toisenlaisen kuvan kriisin syistä kuitenkin saa, kun tutustuu ulkomaisten pakolaisjärjestöjen sekä tutkijoiden näkemyksiin Somaliasta. Se on Suomen näkökulmasta yksi suurimmista turvapaikanhakijoiden lähtömaista.

Akatemiatutkija Merja Tiilikainen Helsingin yliopistosta arvioi tuoreessa Afrikan Sarvi -lehdessä, että taloudelliset seikat ovat nyt selkeästi suurin syy jättää Somalia. Ne ovat hallitsevia jopa 87 prosentilla lähtijöistä. Poliittisen epätasapainon merkitys ei ole kadonnut, mutta se on aiempaa vähäisempää.

Tiilikaisen mainitsema prosenttiluku perustuu Tanskan pakolaisneuvonnan arvioon. Tutkija on perehtynyt Tahriibiksi nimitettyyn muuttoilmiöön myös itse.

Hän siteeraa vielä julkaisematonta Amoudin yliopiston tutkimusta, jonka mukaan yli puolet Somalian jättävistä turvapaikanhakijoista on 20‒29-vuotiaita ja yli kolmasosa 10‒19-vuotiaita. He lähtevät tai heidät lähetetään maasta, koska he haluavat parempaa elämää.

– Suurin osa, lähes 80 prosenttia, oli poikia ja miehiä. Lähes 70 prosenttia lähtijöistä oli ollut ennen lähtöään opiskelijoita ja noin 23 prosenttia työttömiä. Valtaosa heistä oli menestynyt opinnoissaan hyvin, Tiilikainen toteaa.

Tiilikaisen mukaan paremman elämän etsiminen Euroopasta on ymmärrettävää, sillä somalinuorten työttömyys on korkeaa, työnhakua haittaa vahva nepotismi ja työllistymisnäkymät ovat muutoinkin kehnot.

”Euroopan imua” lisää myös sosiaalinen media, kun tänne jo muuttaneet jakavat itsestään kuvia kauniiden rakennusten edessä. Toisaalta Somaliassa lomaillessaan he näyttävät kadehdittavan rikkailta.

– Kun Euroopasta tulevat somalit tulevat vierailulle Somaliaan, heillä on paljon rahaa käytettävissään ja ihmisille syntyy mielikuva, jonka mukaan rahan hankkiminen Euroopassa käy helposti.

Vaikka lähdön motiivit siis vaihtelevat, yhteistä turvapaikanhakijoiden matkalle on matkan ostaminen rikollisilta salakuljettajilta, jotka houkuttelevat nuoria sosiaalisessa mediassa lupaamalla luksusmatkoja kaikin mukavuuksin.

Todellisuus on toinen.

– Matkan varrelta nuori saa luvan soittaa perheelleen. Perheet ovat saaneet soittoja esimerkiksi autiomaasta Sudanista ja Libyasta. Puhelussa nuori on kertonut, missä hän on ja kuinka paljon rahaa tarvitaan matkan loppuun saattamiseen. Häntä saatetaan puhelun aikana lyödä niin, että hän huutaa pelosta ja tuskasta, mikä lisää perheen ahdistusta ja saa heidät ottamaan tilanteen vakavasti. Usein nuoret kertovat puhelimessa, että mikäli rahaa ei makseta, heidät tapetaan, Tiilikainen kirjoittaa.

Yhtä totuutta kriisin ei ole olemassa, kuten ei yhtä oikeaa ratkaisuakaan.

EU:n tuorein suunnitelma lähtömaiden turvallisuustilanteiden uudesta kartoituksesta tulee tarpeeseen. Se ei kuitenkaan pyyhi pois suurta kuvaa tulijoiden määrän lisääntymisestä, saati vähennä tarvetta uusiin rivakoihin toimiin vastaanottajamaissa.

Written by:

Mikko Välimaa

Ota yhteyttä