Vantaalaislähtöisen Jussi Lehmusveden esikoiskirjassa juna kulkee, elämä ei

Jussi Lehmusvesi arvioi erikoiskirjansa jakavan lukijoiden mielipiteet. – Olenhan käyttänyt siinä hyväksi kansallisrunoilijaa Uuno Kailasta samalla kun kirjan hahmot viljelevät keskenään Kummeli- ta Putous-tyyppistä huumoria.

Leena Koivisto

KIRJA Mustan huumorin sävyttämässä romaanissa on kaikuja kirjailijan kouluajan rockunelmista.

Kouluaikoina Vantaalla Jussi Lehmusveden ainevihoilla oli taipumus loppua kesken. Tekstiä syntyi niin, että yksi tarina nieli monta vihkoa. Intohimoisen kirjoittajan tarinoista yleensä pidettiin, mikä oli nuorelle miehelle palkitsevaa.

Kutsumus alkoi kuitenkin vetää toisenlaiseen kirjoittamiseen.

– Murrosikäisenä lievässä laskuhumalassa löysin itseni soittamasta Sanomalan portin summeria aikeenani ilmoittaa, että haluan sinne toimittajaksi. En vain ollut ymmärtänyt, että rakennus oli painon eikä toimituksen talo, Lehmusvesi muistelee.

Nyt Lehmusvesi työskentelee Helsingin Sanomien kulttuuritoimittajana, mutta ainevihkojen ajastakin jäi jotain kytemään. Esikoiskirja Vainikkala ilmestyi 9. helmikuuta.

– Toimittajuuteen liittyi halu yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. On sitä edelleen olemassa, mutta aika pian ymmärsin, että ei se maailma ihan hetkessä muutukaan niistä minun kirjoituksistani. Samalla tarve kaunokirjallisuuden tekemiseen on säilynyt. Siihen pystyy purkamaan vähän omaakin elämäänsä, 44-vuotias Lehmusvesi vertaa.

– Kirjassa tosin olen ottanut aika lailla etäisyyttä henkilökohtaisiin teemoihin, ja ne ovat saaneet todellisuuteen nähden hyvin erilaisen muodon.

Romaanissa Mysterio-bändi managereineen matkaa Moskovan keikalta junassa kohti Vainikkalan raja-asemaa. Takana on bändin aiheuttama valtava someraivo, mukana viinaa, huumeita ja yt-paineiden vaivaama politiikan toimittaja Toivo Tuohipuu. Tämän pitäisi löytää itsestään rocktoimittaja ja puristaa henkilöjuttu bändin keulakuvasta Juhani Hurmasta, jota kansa rakastaa, mutta jonka aika moni haluaa myös tappaa.

Mustalla huumorilla hämmennettyä soppaa maustetaan dekkarin aineksin. Pian toimittajalle selviääkin, että bändin jäsenet jakavat synkän salaisuuden keskenään.

– Juna kulkee, mutta omassa elämässään bändiläiset ovat jämähtäneet paikoilleen. Heillä on lapsuuden trauma ja menestyksestä huolimatta tuska siitä, mitä elämällään lopulta oikein tekisi.

– Luulen, että siinäkin on jollain tavalla pilkahdus tästä vantaalaisuudesta. Siitä kun vantaalainen nuori odottaa viikonloppua, että pääsisi Espalle juhlimaan.

Vantaalla syntyneen ja kasvaneen Lehmusveden mukaan kirjassa on kaikuja kouluvuosien bändistä ja omista rockunelmista.

Hän ei kuitenkaan kaunistele, vaan sanoo yleiskuvansa tuon ajan vantaalaisesta nuoresta jääneen aika rasistiseksi.

– Silloin ei ollut somea, mutta paljon sen ajan vihapuhetta kylläkin. Kirjassa lentelee ryssävitsejä, ja sieltä nuoruusajoilta nekin ovat mukaan tarttuneet.

Kaikkiaan Vantaa oli kirjailijan mukaan kuitenkin hyvä paikka kasvaa.

– Eikä vantaalaisnuoren enää tarvitse edes Espalle kaivata, hän sanoo. – Kyllä täältä löytyy se, mitä hyvään elämään tarvitsee.

 

Jutussa korjattu Sanomatalo Sanomalaksi 23.2. klo 16.35.

Jussi Lehmusvesi

Syntynyt vuonna 1972 Vantaalla.

Asui Länsi-Vantaalla 1990-luvun alkupuolelle asti.

Kulttuuritoimittajana Helsingin Sanomissa.

Asuu Helsingin Hakaniemessä.

Naimisissa, kaksi lasta.

Työskennellyt toimittajana myös mm. MTV:llä ja Nelosen uutisissa.

Esikoisromaani Vainikkala ( Aula & Co. 342 s. ).

Lisää aiheesta

Someraivoon sortuu myös oopperassa käyvä eliitti – IL: Toimittajaa nimiteltiin runkkariksi
Written by:

Leena Koivisto

Ota yhteyttä