Miksi suomalainen bussikuski ei kaveeraa maahanmuuttajan kanssa? Väitös selittää nihkeää tulosta

Kuvituskuva.

ESM arkisto

Iso osa linja-autonkuljettajista on maahanmuuttajataustaisia erityisesti pääkaupunkiseudulla ja suurissa kaupungeissa, kuten Turussa ja Tampereella. Miten he tulevat toimeen valtaväestöön kuuluvien työntekijöiden kanssa? Syntyykö myönteisiä työtoveruuksia, vai kiusataanko muista kulttuureista tulleita?

Psykologian lisensiaatti Barbara Bergbom tutki väitöskirjaansa varten maahanmuuttajataustaisten ja suomalaissyntyisten bussikuskien ja mekaanikkojen työtoveruutta. Tutkimuksessa selvitettiin toverisuhteiden lisäksi työpaikkakiusaamisen kohteeksi joutumista sekä sosiaalisten suhteiden yhteyttä työhyvinvointiin.

Tutkimusjoukkoon kuuluvat työskentelivät linja-autokuljettajina ja mekaanikkoina suomalaisessa kaupunkiliikenteen linja-autoyrityksessä.

Tuloksena oli, että samankaltaisuus vetää puoleensa. Läheisiä työtoverisuhteita ja myönteisiä työtoverisuhteita kuitenkin oli jonkin verran sekä maahanmuuttajien ja kantaväestön että eri lähtömaista tulleiden maahanmuuttajien kesken.

Joka kuudes maahanmuuttaja ja joka kymmenes suomalaissyntyinen ilmoitti läheisimmän työtoverin olevan kotoisin muusta kulttuurista tai maasta kuin itse.

Bergbomin mukaan työpaikat ovat hyviä ympäristöjä kulttuurien välisten suhteiden syntymiselle. Olennaista on organisoida työt niin, että kohtaamisia aidosti syntyy.

Ihmisellä on luontainen taipumus hakeutua niiden seuraan, joita luullaan samanlaisiksi kuin itse on.

– Esimerkiksi silmälasipäiset ihmiset voivat tiedostamattaan hakeutua silmälasipäisten seuraan. Jopa se, että toisella on samoja kirjaimia nimessään kuin itsellä lisää todennäköisyyttä että henkilöön suhtaudutaan myönteisesti ja häneen halutaan tutustua.

Kun tyytyväisyys ihmissuhteeseen lisääntyy, myös koettu samankaltaisuus voimistuu vaikka samankaltaisuus ei lisäänny.

Written by:

Ulla Mether

Ota yhteyttä