Ympäristö ohjaa ihmisen passiivisuuteen – "Istuessa kehon energiankulutus on vähäisempää kuin purkkaa syödessä"

Istumistutkija Arto Pesola kannustaa paljon istuvia tekemään arkeensa pieniä muutoksia.

Toni Tervo

Pulujen ja siinä sivussa rottien ruokkiminen Mellunmäen metroasemalla jatkuu yhä, kertoo toimitukseen kuvan lähettänyt lukija. Helsingin Uutiset kertoi metroasemien rotta- ja lintuongelmista tammikuussa.

Lukijan kuva/Aila Stenius

Istumistutkija Arto Pesola kannustaa paljon istuvia tekemään arkeensa pieniä muutoksia.

Toni Tervo

NÄKÖKULMA Tutkija Arto Pesolan mukaan toimistotyöntekijöiden aktiivisuuden voi rinnastaa häkkiapinoihin.

Istukaa, olkaa hyvät. Ota siitä tuoli ja istu alas. Istumapaikkoja riittää 20 ensimmäiselle.

Yhteiskuntamme on rakennettu istumisen varaan. Edellä olevat fraasit ovat esimerkkejä, joilla arjessa ohjataan ihmisiä istumaan ikään kuin huomaamattaan.

Liikuntafysiologi ja istumistutkija Arto Pesolan mukaan ihminen, joka ei halua istua, saattaa kokea jopa sosiaalista painetta.

– Tutkimuksessamme henkilöiden oli tarkoitus pyrkiä istumisen vähentämiseen arjessa. Osa koehenkilöistä asetti tavoitteeksi muun muassa seistä työpaikan kahvihuoneessa kun muut istuivat. He kuitenkin saivat osakseen kyselyitä ja joutuivat selittämään seisomistaan. Lopulta tilanne meni siihen, että hekin istuivat alas.

– Istumista vastaan on vaikea taistella, sillä se on niin houkuttelevaa ja tehty helpoksi arjessa. Usein se on jopa välttämätöntä.

Istumisen haitoista on keskusteltu viime vuosina runsaasti ja usein kuullaankin fraasi: istuminen tappaa. Pesolan mukaan tämä on kuitenkin yksinkertaistus.

– Istumisen haittojen ehkäisyssä vapaa-ajalla on suuri merkitys. Jos istut töissä kahdeksan tuntia putkeen, etkä sen jälkeen liiku vapaa-ajallakaan, ennenaikaisen kuoleman riski nousee jopa 60 prosenttia. Jos kuitenkin aktiivista liikuntaa on puolikin tuntia päivässä, se laskee riskiä merkittävästi.

– Kaikista haitallisimpia ovat ne työt, joissa ei pääse tauottamaan. On kyse sitten liiasta aktiivisuudesta tai liiasta passiivisuudesta. Niiden välille pitää löytää tasapaino.

Pesolan mukaan istumatyötä tekevän olisi hyvä nousta tuolista edes hetkeksi seisomaan tai kävelemään puolen tunnin välein, sillä se aktivoi istumisen passivoimia lihaksia. Pesolan mukaan istumatyöntekijät ovat passiivisena jopa 90 prosenttia työajasta, eli yhtä paljon kuin häkissä pidettävät apinat

 – Istuessa kehon energiankulutus on vähäisempää kuin purkkaa syödessä, hän havainnollistaa.

Hän vinkkaa myös työpaikalla ja arjessa tehtäviä pieniä viilauksia, joilla ongelmaa voidaan hoitaa.

– Arjessa voi ottaa käyttöön kalenterin, johon merkitsee, mitä minäkin päivänä tekee. Tiistaisin ajan töihin ja takaisin pyörällä. Keskiviikkoisin jätän auton kauemmaksi parkkipaikalle ja kävelen sieltä töihin. Printtaan välillä paperit kauempana olevalle tulostimelle. Perjantaina kävelen lounaalle kauempaan ravintolaan. Pieniä asioita.

Pesolan mukaan vaikka ihmisten liikuntaharrastusten ja erilaisten personal trainer -palveluiden suosio on lisääntynyt, kasvava passivoituminen sen lyhyen liikuntahetken ulkopuolella peittää alleen niiden tulokset.

– Liikunta on viime vuosina tietyllä tavalla eriytynyt yhteiskunnasta. Nykyään liikunta tarkoittaa monelle arjesta otettua tiettyä kohtaa, jossa ollaan verryttelyhousut jalassa ja jota varten on omat ohjaajat. Liikuntaa voi kuitenkin harrastaa myös arjessa. Vaikka ympäristö usein ohjaa passiivisuuteen, paljon on yksilön omasta valinnasta kiinni.

Arto Pesola

Liikuntatieteiden tohtori.

Terveysteknologiayritys Fibion Oy:n perustaja. Yritys tuottaa istumis- ja aktiivisuusanalyysiä.

Toimi asiantuntijajäsenenä sosiaali- ja terveysministeriön työryhmässä, joka laati Suomeen istumissuositukset.

Written by:

Toni Tervo

Ota yhteyttä