Kotiteollisuus ravistelee ja tekee mitä huvittaa

– Tämä haastattelu ei ala hyvin. En kehtaa edes kusta noin tyhmän kysymyksen suuntaan.

Kotiteollisuuden Jouni Hynynen on maineensa veroinen moottoriturpa. Häneltä on juuri tiedusteltu, miksi mies oli nuorena kalju ja parraton, mutta myöhemmin muuttui karvaisemmaksi. Yleensähän ihminen kaljuuntuu vanhetessaan.

– Sitä paitsi toimittaja ei ole ajan tasalla. Miulta lähti parta viime maaliskuussa. Se oli joidenkin mielestä niin tärkeä asia, että se piti oikein televisioida. Sairasta.

Hynynen partoineen on jo kauan ollut yksi suomalaisen raskaan musiikin symboleista. Jo parikymmentä vuotta kasassa pysynyt Kotiteollisuus tuuppasi keväällä ulos peräti 11. albuminsa.

Vittuilu on karjalainen tapa kommunikoida.”

– Miksi ei? Ei keksitty parempaakaan nimeä, Hynynen sanoo.

– Alkuperäinen nimisuunnitelma oli Kalevan miekka, mutta sitten kyseinen biisi jäi levyltä pois.

Hynysen mukaan tämä ja muut levyltä poisjääneet biisit julkaistaan kuitenkin vielä tänä syksynä EP:llä. Yhdellä uusista kappaleista soittaa myös Timo Rautiainen.

Kotiteollisuus-levyllä olivat mukana puolestaan Ismo Alanko ja Nightwish-yhtyeen Tuomas Holopainen. Pitävätkö muusikot vahvasti yhtä?

– En mie mistään yhteishengestä tiedä, en tunne juuri ketään rockmuusikoita henkilökohtaisesti. Ilmeisesti meitä arvostetaan kuitenkin sen verran, että apua annetaan kun sitä tarvitsemme. Tai sitten kyse on säälistä.

Tuskinpa sentään. Kotiteollisuushan menee, ravisuttelee ja tekee mitä huvittaa. Yleisöä herjataan ja sille näytetään takapuolta.

– Vittuilu on normaali karjalainen tapa kommunikoida, selittää Hynynen.

Armottomuutta mies harrastaa myös kirjallisessa annissaan. Vastikään Iltalehden kolumnissaan hän ei säästellyt sanoja parjatessaan musiikkimaailmaa ja erityisesti sen ”muumioita”, jotka eivät tajuaa lopettaa ajoissa. Tekstissä Hynynen myös julisti, ettei maneereitaan voi paeta.

– Sanoin vai? Olen puhunut paskaa. Tietysti niitä voi vältellä, mutta onko se välttämätöntä.

Kotiteollisuudellakin on siis maneereita.

– Säröinen ja valtava kitarasoundi, biisien yksinkertaisuus, matalahko lauluääni ja synkähköt tekstit, joissa ei ole päätä eikä edes häntää. Ja kertosäkeet, joilla tytöt kellistetään.

Hynynen on aktiivinen mies myös bändinsä ulkopuolella. Mitä mies aikoo suoltaa seuraavaksi?

– Paskaa, kuten ennenkin. Teen parhaillaan uusia biisejä ja kirjoitan jotain, josta en tiedä mihin se päätyy. Eli levyjä ainakin on vielä tulossa, kirjoista en tiedä. Mutta ei ainakaan televisiota, ei enää koskaan.