Seppä Ibrahim takoo vaikka pingviinin

1990-luvun lama lopetti Said Ibrahimin opiskelun Tampereen yliopistossa, jossa hän luki muun muassa valtio-oppia ja kansainvälistä politiikkaa. Vuosikymmenen puolivälissä hän aloitti sepän työt, jotka hän oppi isältään jo pikkupoikana Egyptissä.

Armi Suojanen

Viiksekäs hylje syntyi auton lokasuojista ja puskurista suoristamalla, takomalla, hitsaamalla ja hiomalla. -Materiaali löytyi romukasasta Tattarisuolta, Said Ibrahim kertoo.

Armi Suojanen

Kaikki lähtee suoristamisesta. Ensin seppä Said Ibrahim suoristaa romupellit, jotka hän on hankkinut Helsingin Tattarisuolta. Materiaali voi olla vähän huonokuntoisempaakin, sillä sepän käsittelyssä ruostekin karisee.

Sitten Ibrahim leikkaa, lämmittää, taivuttaa, takoo, hitsaa ja hioo.

Peltinen hylje, joka on esillä Ibrahimin galleriamyymälässä Koivukylässä (Kytötie 29), syntyi juuri tuolla tavalla kahdessa kuukaudessa.

– Hylje on tehty kolarissa olleen auton lokasuojista ja puskurista.

Likainen pelti löytyi kasasta lumen alta.

 

Kun alan tehdä jotakin eläintä, menen ensin kirjastoon.”

Tattarisuon muistakin löydöistä, kuten pakoputkista ja takapenkeistä, saa vaikka mitä, kun osaa.

Luonto ja eläimet ovat Ibrahimille tärkeitä, niinpä veistoksista löytyy hylkeen lisäksi hirvi, koira, karhu, sarvikuono, leijona ja miekkakala. Pienempiä eläimiä edustavat sammakot. Peilien, naulakkojen ja kynttelikköjen koristeina liehuvat puunlehdet ja ruusut.

– Kun alan tehdä jotakin eläintä, menen ensin kirjastoon.

Seppä tutkii kirjoista eläimen anatomiaa ja piirtää siitä oman tulkintansa. Sen jälkeen alkaa palasten muovaaminen ja yhdisteleminen pajassa Hakkilan teollisuusalueella.

– Jokainen eläin huutaa: suojelkaa meitä! seppä tiivistää missionsa.

Egyptiläissyntyinen, Helsingin Vesalassa asuva Ibrahim oli jo pikkupoikana isänsä pajassa auttamassa ja oppi siellä sepän taitoja suvun miesten tapaan. Hän korostaa, ettei hänellä ole sepän ammattitutkintoa. Mutta autopeltisepäksi hän on kouluttautunut oppisopimuksella 2000-luvun alussa.

Ibrahim on ylpeä, että hänen tapansa tehdä metallitaontaa on Suomessa harvinainen. Armor-taide liittyy keskiaikaan ja sotilaiden varusteiden, kuten rintapanssareiden ja kypärien tekemiseen. Niiden tekemisessä tarvitaan taitoa osata tehdä pyöreitä muotoja.

 

Jokainen eläin huutaa: suojelkaa meitä!”

– Tätä ammattia ei ole enää olemassa. Ja osaaminenkin on katoamassa, kun kaikki tehdään nykyisin koneilla.

Ibrahim haluaa pitää yllä perinteisen peltisepän käsityötaitoja ja olisi valmis myös opettamaan niitä.

Kotona hänellä kasvaa kolme pientä seppää ja suvun perinteen jatkajia, sillä lapset seuraavat innostuneena, kun isä piirtää veistosten malleja. Poika ja kaksi tytärtä piirtävät mukana ja odottavat jo, koska pääsevät kokeilemaan takomista. Heidän pitää kuitenkin kasvaa vielä, sillä vanhin lapsista on vasta 8-vuotias.

Written by:

Armi Suojanen

Ota yhteyttä