Tähän kai pitäisi kirjoittaa siitä, mitä mennyt vuosi toi tullessaan. Tai millaisia historian merkkihetkiä on luvassa ensi vuonna.
Lukekaa ne jutut muualta.
Minä ihmettelen sitä, miten jotkut toisilleen tuntemattomat ihmiset ovat oudon samannäköisiä. On tyyppejä, jotka ovat kuin kaksi marjaa tai veljekset kuin ilvekset.
Ajoittain pelmahtaa vastaan kasvoja, joista tulee mieleen joku toinen.
Tv:ssä hän on usein näyttelijä: Esimerkiksi ex-Salkkari-hahmo Aarni Kivinen on Suomen Russell Crowe. Ja Ismo Kallio se kuuluisa Vara-Manu. Tai nykyäänhän pitää sanoa Vale-Manu.
Jotkut ihmiset taas ovat kuin pehmo- tai animaatiohahmoja: eräässä eroottisessa suomalaistanssijassa on samaa näköä kuin Muppettien hemaisevassa Miss Piggyssa. EU:n presidentti Herman Van Rompuy on kuin ilmetty Klonkku Taru sormusten herrasta -elokuvasta.
Minuakin on luultu vaikka miksi: joukossa ovat muun muassa ranskalaisnäyttelijä Gérard Depardieu (näyttävä klyyvari!) ja ex-espanjalaisjalkapalloilija Gaizka Mendieta.
Kerran Englannissa joku nainen huudahti minulle pubissa, että näytän erehdyttävästi ex-walesilaisfutaaja Robbie Savagelta, tuolta keskikentän väsymättömältä rouhijalta. Nainen oli kovassa humalassa.
Helsinkiläisessä baarissa tuntematon baarikärpänen luuli minua poliitikoksi. Keski-ikäinen nainen tuijotti minua häiritsevästi lähipöydästä. Viimein hän marssi luokseni ja kysyi, kunnioittava ilme kasvoillaan: ”oot sä Paavo Arhinmäki?”
Se oli se parta.
Taannoin tv:ssä pyöri mainos, jossa nainen sanoi miehelle, että ”sä et oo yhtään Simon näköinen”. Joskus nimi ei oikein sovi ulkonäön kanssa.
Vai onko sinusta helppoa kuvitella Urho Kaleva, jolla on sininen rastatukka, tuuhea risuparta ja paksu nenärengas? Tuttu kaljuhan se mielessä kiiltää.