Kuinka korkealla on lumensietokykysi?

Siitä puhe mistä puute – se ei sovellu ainakaan lumitilanteeseen. Lunta riittää ja se herättää keskustelua kaikkialla, puolesta ja vastaan. Kolmas luminen talvi peräkkäin on harvinaista herkkua pääkaupunkiseudulla.

Talviliikunnan harrastajat riemuitsevat hangista. Oma viime kokemukseni hiihtämisestä on 1980-luvun lopulta armeija-ajoilta, puusuksien kera. Edes nahkasiteiden ”unohtuminen” kasarmille ei estänyt hiihtämistä, kun käsky kävi. Siinä sitten sivakoin 20 kilometriä metrisessä hangessa ilman siteitä. Se oli hieman hankalaa.

Lapset riemuitsevat leikkiessään lumesta. Lumilinnat nousevat pihoille ja pulkkamäessä käy vilske. Lumi tuo valoa ja vaikuttaa siten mielialaan. Se tarjoaa lisäksi suojaa kasveille ja eläimille. Ja onhan luminen maisema kaunista katseltavaa.

Toisilla tunteet kuumenevat lumen vuoksi ja ihan syystä. Katujen, pihojen ja parkkipaikkojen aurauksessa tuntuu aina olevan moittimista.

Kun huoltoyhtiöt eivät ehdi tehdä kaikkea, asukkaat tarttuvat itse lapioihin saadakseen paikat edes jotenkin siedettävään kuntoon. Onhan sekin hyvää talviliikuntaa, samoin kuin auton harjaaminen lumen alta lähes päivittäin.

Monilla parkkipaikoilla huoltoyhtiö huolehtii vain keskikäytävän aurauksesta. Auto on ajettava vauhdilla lumiseen parkkiruutuun. Siinä sitten naapurisuhteet kuumenevat, kun autot ovat vinottain ja joskus viereisenkin ruudun puolella. Kiukkuisia lappuja ilmestyy tuulilaseihin, toivottavasti ei kuitenkaan kolhuja autojen kylkiin.

Lumikasat tuntuvat olevan aina väärissä paikoissa. Ne kaventavat kulkuväyliä ja estävät näkyvyyttä. Lumikasat tulisi pitää matalina erityisesti suojateiden vieressä.

Yhden kerrostalon pihalla traktorimies oli päättänyt tehdä lumikasan mattotelineen ympärille. Asukkaat olivat omatoimisia ja keksivät pian korvaavan ratkaisun. He käyttivät roskakatoksen ovea mattojen piiskaustelineenä.