Heidi Ahjoniemen kallo on avattu kaksi kertaa

Vantaalainen Heidi Ahjoniemi, 42, sanoo, että hänen elämänsä on ollut ihmeellistä. Ihmeellisintä lienee se, että hän on edelleen elossa 12 vuotta sen jälkeen, kun hänellä todettiin pahanlaatuinen aivokasvain, gliooma,

vuonna 1999.

Glioomapotilaiden elinajan ennuste oli hänen sairastuessaan 5–8 vuotta.

– Toivon saavani elää vielä monta vuotta ja nähdä poikieni pärjäävän elämässä.

Kuolenko mä nyt?”

Pojista hänellä oli huoli silloinkin, kun hän sai kuulla aivokasvaimesta.

– Ensimmäinen ajatus oli, että miten pojille käy. Kuolenko mä nyt?

Ahjoniemi oli hiljattain täyttänyt 30 vuotta, kun hän kuuli, että pyörtyminen kaupan lattialle oli ollut epilepsiakohtaus. Kohtauksen aiheutti kanamunan kokoinen aivokasvain, joka painoi vasemman puolen terveitä aivokudoksia ohimolohkossa. Kasvain löytyi magneettikuvauksessa.

Ahjoniemi ei ikinä unohda, miten surulliselta alle 40-vuotias naisneurologi näytti, kun nuori potilas tuli kuulemaan diagnoosia.

Hyvä uutinen oli se, että kasvain sijaitsi alueella, josta huippukirurgi pystyi sen leikkaamaan. Yli viisi tuntia kestänyt leikkaus meni hyvin ja Ahjoniemi säilytti näkönsä, puhekykynsä ja muistinsa.

Leikkauksen jälkeen alkoi pään sädehoito, jota varten piti tehdä maski. Päivittäisessä hoidossa Ahjoniemen pää ruuvattiin liikkumattomaksi, jotta säde osui oikeaan kohtaan.

Hoito syöpäklinikalla kesti kerrallaan vain minuutin, mutta käyntiin hurahti koko päivä, kun laskee yhteen laitteiden reistailusta johtuneen odottelun ja matkat.

– Se oli pahin paikka sairaudessa. Ja ihan pahimmat asiat olen ehkä tietoisesti unohtanut, hän myöntää.

Sädehoitoa tarvittiin, koska kasvainta ei saatu pois ensimmäisessä leikkauksessa. Tarvittiin toinen leikkaus, jonka jälkeen piti syödä sytostaattipillereitä puoli vuotta.

Hoidot olivat rankkoja, mutta potilas voi olosuhteisiin nähden hyvin.

– Siinä auttoivat hyvä onni, akupunktio sekä tiivis ja hyvä perhetuki, hän luettelee.

Ahjoniemi sanoo, että ”meikäläisiä” eli aivokasvainleikattuja on kahdenlaisia. Toiset haluavat tietää kaiken mahdollisen sairaudestaan ja leikkauksesta, mutta toisille riittää, että ovat hyvässä hoidossa. Ahjoniemi kuuluu jälkimmäisiin.

– Tieto lisää tuskaa. En halua kuulla, miten kalloni on avattu ja niin edelleen.

Aivokasvainpotilaiden vapaaehtoisena tukihenkilönä toimiva Ahjoniemi tietää olevansa etuoikeutettu, koska hänellä on alusta lähtien ollut sama lääkäri.

Kontrolleissa hän käy kerran vuodessa.

Töitäkin hän jaksaa tehdä, kun saa itse ravintola-alan keikkatyöläisenä päättää, milloin lähtee töihin.

– Nimimuistiani leikkaukset ovat huonontaneet, mutta jos muisti temppuilee muuten, se voi johtua iästäkin, Ahjoniemi virnistää.