Vantaa viehättää arkeologian harrastajaa

Perheenäiti hakee vettä Keravanjoesta. Isä kalastaa kapeikossa Satomäen kohdalla. Lapset hiovat teräväksi kivistä nuolenpäätä kalliolla.

Kivikaudenajan tapahtumia saa vapaasti kuvitella. Tarkkaa tietoa on vähän, mutta varmaa on, että Vantaalla on asuttu jo silloin.

– Kaivauksissa on löydetty keramiikan palasia ja kivisiä työkaluja esimerkiksi Keravanjoen varrelta ja Myyrmäestä, kertoo arkeologian harrastaja Marja-Terttu Posa.

Posa kehuu Vantaata arkeologian näkökulmasta mielenkiintoiseksi paikaksi.

– Vantaa oli kivikauden aikaan merenrantaa ja hyvä paikka asua.

Kaksisataa vuotta on lyhyt aika.”

– Aikakäsitys on muuttunut. Sata tai kaksisataa vuotta on lyhyt aika, pohtii Posa.

Arkeologian harrastajaa ei haittaa, vaikka suurella työllä kaivamiaan esineitä ei saa itse pitää.

– Esineet ovat valtion omaisuutta ja kaivauksen johto pitää aina olla ammattilaisten käsissä. Itse ei saa lähteä kaivauksia tekemään.

Menneen ajan merkkeihin perehtyminen on opettanut kunnioittamaan ihmisen sopeutumiskykyä.

– Kivikauden aikana ihmisillä oli valtavan paljon tietoa ympäristöstä. Tiedettiin, mistä saa kalaa ja mitä kasveja voi käyttää, selvittää Posa.

Pääkaupunkiseudulla on Posan lisäksi reilu joukko muita arkeologiaan hurahtaneita.

Kirkkonummelainen Birgitta Tjäder kertoo hetkistä, jolloin metallinen lasta kolahtaa esineeseen kaivauksilla.

– Siihen tulee himo! Niitä hetkiä haluaa lisää, naurahtaa Tjäder.

Tjäder esittelee kaivauksilla käytettäviä työkaluja. Tärkein on muurauskauhaa muistuttava pelkka.

– Mutta tarvitaan myös innostusta, pitkäjänteisyyttä ja huolellisuutta.

Mitä kaivauksilla kyykkiminen sitten harrastajalle antaa?

– Yhteenkuuluvuutta.

Kaivauksilla syntyy tiivis yhteishenki, mutta Tjäder ei tarkoita yksinomaan sitä.

– Kaivauksilla ymmärtää, että tällä samalla paikalla on asuttu jo tuhansia vuosia sitten. Joku on laittanut ruokaa ja elänyt elämäänsä.

Harrastuksella on aina positiiviset lieveilmiönsä.”

– Aiheesta järjestetään kursseja ja kaivauksilla oppii nopeasti. Aikaisemmin mukana olleet neuvovat.

Eikä sovi unohtaa, että harrastuksella on aina positiiviset lieveilmiönsä.

– Harrastuksen parissa olen tavannut samanhenkisiä ihmisiä ja päässyt näkemään eri maita asiantuntevien oppaiden kanssa.