Asenneilmasto on uusi aluepoliittinen jakolinja

Risto Hietasen pääkirjoitus oli ensimmäinen aluepolitiikan huomioiva
vaalianalyysi, mitä suomalaisessa mediassa on tullut vastaan. Siitä onnittelut Vantaan sanomille.

Näiden vaalien tarjoama keskeinen oivallus ei ollut suvaitsevaisuuden nousu, vaan se erittäin ikävä havainto, että alamme olla jo pelottavan kahtiajakautunut maa.

Kumpikin pääehdokas oli hyvin leimallisesti etelän ehdokas, Haavisto vielä erikseen, vain hiukan kärjistäen, yliopistokaupunkien ehdokas. Kuopion takana aukeavassa Väyryslandiassa kummankin kannatus oli aika marginaalista. Vastakkainasettelu kärjistyy entisestään, kun muistaa Väyrysen olevan pääkaupunkiseudulla taatusti maan inhotuin poliitikko.

Tilannetta kärjistää edelleen hallituksen kaavailema kuntauudistus. Tätä sinänsä aivan välttämätöntä operaatiota toteutetaan maan parhaiden perinteiden mukaisesti erittäin salamyhkäisesti, aivan olemattomasti tiedottaen. Sokea Reettakin näkee, että uudistus on tarkoitus toteuttaa runnomalla ja väkipakolla. Tuskin on sattumaa, että sitä johtaa älykäs, kunnianhimoinen ja kovapintainen ministeri, joka on aikaisemmin profiloitunut puhumalla "katkerista työväenpuolueiden äänestäjistä". Henna Virkkusella ei taatusti ole ymmärrystä katkerien maalaisten valituksille. "Eikö kansa pääse terveyskeskukseen? Juokoot lattea."

Sauli Niinistö oli varmasti vilpitön sanoessaan haluavansa olla koko Suomen presidentti. On toisaalta hyvin helppo veikata, ettei tule onnistumaan. Niinistöä tästä on kuitenkin turha ilkkua. Tämän päivän Suomessa ei ole poliitikkoa, joka siihen kykenisi.