Asiantuntijatkaan eivät tiedä, saako lasta huudattaa öisin

Kuva: Katja Riihola

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä ehdottaa, että isä ottaisi yöllä heräilevän lapsen viereensä vaikkapa toiseen huoneeseen, jotta äiti saisi nukuttua univelkansa pois. Mäkelä on perhepedin kannattaja. Hänen mukaansa nisäkäspennun paikka on emon tai isän vieressä.

Paikalliset

14.2.2012 09:05, Päivitetty: 14.2.2012 09:27 Kommentoi 2

Saako lasta huudattaa yöllä, jos pitää unikoulua? Selkeää vastausta on vaikea löytää. Vanhempia hämmentää, että myös asiantuntijat ovat eri mieltä unikouluun laitetun lapsen itkettämisestä.

Kymmenet pääkaupunkiseutulaiset lapset käyvät vuosittain laitosunikoulussa Länsi-Uudenmaan sairaalassa Raaseporissa. Osastonhoitaja Agneta Westerlund sanoo, ettei unikoulu onnistu ilman itkettämistä.

– Vanhemmat nukkuvat osastolla, mutta eri huoneessa kuin unikouluun tullut lapsi. Lapsen huoneessa on radio, ja hoitaja menee paikalle, kun lapsi alkaa itkeä. Lasta ei kuitenkaan nosteta syliin eikä tuttipulloa anneta. Me koemme, että riittävä turvallisuudentunne syntyy vauvalle siitä, ettei häntä jätetä itkemään yksin, Westerlund sanoo.

Vanhempia pitää valistaa tajuamaan huudattamisen hinta.”

Westerlund muistuttaa, että laitosunikoulu on perheille usein se viimeinen oljenkorsi. Kotona on yritetty kaikki konstit, mutta tilanne ei silti ole helpottunut.

Unikoulukirjoa

Aiemmin suositeltiin lähinnä huudatus-unikoulua.

Lempeämpiä unikouluja kutsutaan vaikkapa tassuhoidoksi, tuolimenetelmäksi ja positiivisten rituaalien menetelmäksi.

Apua lapsen uni- ja nukahtamisvaikeuksiin voi kysyä neuvoloista ja kuntien perhetyöstä.

Ensi- ja turvakotien liitolla on lasten uniasioihin keskittyvä neuvontapuhelin.

Helsingin ensikoti tarjoaa perheille kahden viikon Rytmi-blues-hoitojaksoa.

Yksityiset lääkäriasemat tarjoavat omia unikoulu-hoitopakettejaan.

Espoolainen Kotiunikoulu Tuutulaulu tarjoaa apua lasten univaikeuksiin.

– Vaikkei väsynyt vanhempi haluaisi vahingoittaa lasta, mitä vain voi sattua, kun pinna lopulta palaa, Westerlund muistuttaa.

Laitosunikouluun tullaan lääkärin lähetteellä. Tällä hetkellä sinne on noin kuukauden jono. Laitosunikouluun otetaan lähinnä 6-9 kuukauden ikäisiä lapsia. Yleensä unikoulu kestää kahdesta kolmeen yötä.

Westerlundin mukaan perheet ovat kokeneet saaneensa laitosunikoulusta tärkeän avun. Yleensä sairaalajakson jälkeen myös kotiyöt alkavat pikku hiljaa sujua aiempaa vähemmittä heräilyittä.

Lastenpsykiatri Jukka Mäkelän mukaan aika on ajanut huudatusunikoulujen ohi. Mäkelä viittaa kiintymyssuhdetutkimuksiin, joiden mukaan lapsen kehityksen kannalta on oleellista, että lapsen viesteihin vastataan.

– Lapsi oppii kyllä olemaan huutamatta, jos hänen itkuunsa ei reagoida. Mutta huudattamisen hinta on kova. Se haittaa vauvan kehitystä ja vaikeuttaa vauvan ja vanhemman suhteen kehittymistä. Vanhempia pitää valistaa tajuamaan huudattamisen hinta.

Mäkelä muistuttaa, että kaikki pienet lapset havahtuvat unisyklien välissä hereille tarkistamaan ”onko heimo tallella”. Mäkelän mukaan univaikeudet saattaisivatkin vähentyä oleellisesti, jos perhepedit yleistyisivät makuuhuoneissa. Länsimainen tapa jättää pienet lapset yksin nukkumaan perustuu hänen mielestään aikuisten tarpeisiin.

– Perhepedissä vauvan unisykli muotoutuu äidin sykliä mukailevaksi ja vanhemman yöherääminen on tällöin vähemmän hänen syvää unta rikkovaa.

Mäkelällä ei kuitenkaan ole mitään sitä vastaan, että pieni lapsi nukkuu omassa sängyssään, kunhan sänky on vanhempien huoneessa ja kunhan lapselle opetetaan nukahtamista lempeästi tassutellen ja tyynnytellen.

– Vanhemmille on sanottu, että antakaa lapsen vain huutaa yöllä. Jotkut lääkärit ovat jopa neuvoneet vanhempia vain hommaamaan korvatulpat, Mäkelä paheksuu.

Mäkelän mukaan väsyneelle äidille kannattaisi kyllä hommata korvatulpat. Tällöin isä ottaisi vauvan viereensä vaikkapa toiseen huoneeseen ja huolehtisi siitä, että äiti saa nukkua.

– Vaikka yöheräilyt ovat työssäkäyvälle isälle rankkoja, on sitä ennenkin pärjätty, sodissakin, Mäkelä muistuttaa.

Mitä mieltä sinä olet? Saako lasta huudattaa?

Apua kannattaa hakea

Kommentti

Katkeamattomat yöt olivat laskettavissa yhden käden sormilla ensimmäisen puolentoista vuoden ajan lapsen syntymän jälkeen. Hyvinä aikoina herätyksiä oli muutama yössä, huonoina herättiin tunnin välein. Valitettavasti huonoja jaksoja oli selvästi enemmän kuin hyviä.

Kun vihdoin ymmärsin pyytää apua ja näppäilin neuvolan numeron, oli vastaus tyly: ”Voi kuule, on perheitä, joissa on vielä pahempia ongelmia.” Jaksamisen äärirajoilla ei paljon lohduttanut, että jollakin menee vielä huonommin.

Meidän yöt rauhoittuivat, kun uniongelmat tulivat sattumalta puheeksi lastenlääkärikäynnillä. Lääkäri otti ongelman tosissaan ja kirjoitti lähetteen yksityiseen unikouluun.

On sekä lapsen että vanhempien etu, että äiti ja isä pysyvät tolkuissaan.

Lisää aiheesta:

» ”Mikä onkaan mukavampaa kuin nukuttaa lasta kantoliinassa kassajonossa”

» Sormiruokailu toi ilon lapsiperheen ruokahetkiin - katso video!

» Evelyn käy tissillä viisivuotiaaksi

2 kommenttia Kommentoi

Katja Riihola Ota yhteyttä

Kommentit

15.2.2012 13:56

"Lapsi oppii kyllä olemaan huutamatta, jos hänen itkuunsa ei reagoida. Mutta huudattamisen hinta on kova. Se haittaa vauvan kehitystä ja vaikeuttaa vauvan ja vanhemman suhteen kehittymistä. Vanhempia pitää valistaa tajuamaan huudattamisen hinta."

Arvon tohtorille ei juolahda mieleen, että lapsen etu saattaisi myös olla vanhempi, joka jaksaa huolehtia lapsesta. Jos nukutaan 4h yössä kuukausien ajan, on ihminen koko ajan kireä, äreä ja saamaton. Hän todennäköisesti syö huonosti, jolloin myös lapsi syö huonosti. Hän ei jaksa ulkoilla tai leikkiä lapsen kanssa, eikä olla kiinnostunut mistään. Riskit lapsen satuttamiseen, alkoholinkäyttöön ja niin edelleen kasvavat.

Jos huudattamatta lapsi saadaan nukutettua, parempi niin. Tuskin kukaan kuitenkaan lähtee mihinkään klinikoille huvin vuoksi, vaan vasta sitten, kun kotikonstit on kokeiltu. Eikä nyt ainakaan huudattamaan, siis aiheuttamaan lapselleen mielipahaa! Keittiöpsykologina ja pienen lapsen (onneksi hyvin nukkuvan!) isänä väitän, että perheessä voidaan paremmin, kun koko perhe saa levättyä yöllä. Kannattaa siis myös tiedostaa huudattamatta jättämisen hinta. Ei ole nimittäin lapsenkaan etu, että äiti on väsynyt ja ärtyisä.

hintoja riittää (nimimerkki)

16.2.2012 11:08

Olen asunut vuosia maassa, jossa vauvat vähintäänkin ennen 4 kk ikää opetetaan 4 tunnin välein syömään ja yöt nukutaan klo 11-7 välillä tai sitten huudetaan kaikki ruokailun välit yksin omassa sängyssä. Suurin osa vauvoista oppii tähän muutamanviikon kuluessa eikä vaivaudu enään parkumaan turhan takia. Mutta... hinta on kova, monille lapsille kehityy kaikennäköisiä turvallisuutta korvaavia tapoja . rättejä, pehmoleluja, korvalehden repimistä ja peukalon imemistä, jopa toiselle kymmenelle asti. Myöhemmin hiipivät rappusille nukkumaan, jotta voivat kuulla vanhempien äänet olohuoneesta tai jopa viettävät yönsä vanhempien makuuhuoneen oventakana lattialla. Olen kuullut monia tarinoita vuosien saatossa lapsista joilla on kaikennäköistä oirehtimista jälkikäteen. Useimmat näistä lapsista ovat olleet niitä, jotka ovat huutaneet syystä tai toisesta paljon.
Itselläni oli kätilö, joka ihannoi skandinaavista tapaa vierihoidosta ja vauvan ja lapsen tahtista syöttämistä ja hoivaamista ja imettämistä. Hän sanoi minulle, että mieti miltä tuntuisi olla pimeässä yksin ja huutaa apua ja tietää, että lähettyvillä on joku mutta hän ei vaan vastaa huutoosi. Tällä hän ei tarkoittanut sitä, että lasta pitää ryhtyä nukuttamaan ja pitelemään yökaudet kädestä kiinni vaan, että lapselle annetaan varmuuden tunne siitä, että vanhempi on läsnä.
Olen itse joutunut valvomaan paljon lasteni kanssa mutta näille valvomisille on myös paljon paljon myöhemmin löytynyt ihan hyvä lääketieteellinen syy. Näin on käynyt myös monen monen muunkin valvottaneen lapsukaisen kohdalla ,minut itseni mukaan lukien, kun parikymppisenä ilmeni, että mahaportin sulkija lihas oli väljä. Kaikki lapsuuden aikaiset oireet selittyivät kerralla myös se miksi olen huutanut niin paljon ja ollut myöhemminkin huono nukkuja.
Minä uskon vakaasti, että suurimpaan osaan on joku muu syy kuin huomionkipeys tai raivo tai lelliminen. Se, että unikoulu toimii voi tarkoittaa myös sitä, että lapsi antaa periksi ja kantaa pahanolon yksin ja tuntee turvattomuutta ehkä lopunikäänsä . Tunne siitä, että on pärjättävä omillaan ja että kukaan ei voi auttaa, saatta seurata vielä aikuisenakin.

yökyöpeli (nimimerkki)

Osallistu keskusteluun

Kommentoi: *

Nimimerkki: *

Sähköposti: *

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.

Haluan ilmoituksen uusista kommenteista sähköpostiini

Kaikista kommenteista

Vain vastauksista kommenttiini

Julkaise Facebookissa

Kirjoita rakentavasti, asiallisesti ja keskustelua edistävästi.
Älä esitä sukupuoleen, ikään, syntyperään, kieleen, uskontoon, vammaisuuteen tai henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistettuja asiattomuuksia.
Älä levitä huhuja tai valheita.
Käytä asiallista ja hyvää kieltä, älä kiroile.
Älä yllytä rikokseen tai väkivaltaan.
Älä laita viestiisi linkkejä laittomaan tai epäasialliseen materiaaliin.
Älä mainosta.
Älä käytä ylipitkiä lainauksia. Jos lainaat jotain toista kirjoittajaa tai sivustoa, mainitse lähde.