Lippu korkealla kohti koulujen kurjistumista

Kymmenissä tuhansissa perheissä on tässä kuussa mietitty, mihin kouluun syksyn ekaluokkalaiset suuntaavat. Valitako lähikoulu vai suunnatako kauemmas kielivalintoja jo ennakoiden.

Meillä pääkaupunkiseudulla valintaan on viime vuosina tullut uusia mutkia, kun asuinalueiden eriytyminen on johtanut koulujen eriarvoistumiseen. Puhutaan Metsälä-ilmiöstä, jossa vanhemmat eroavat paperilla, jotta lapsi välttäisi koulun, jossa maahanmuuttajien määrä on suuri. Esiin on nousemassa myös koulushoppailu, jossa vanhemmat tarttuvat yksityiskoulujen täkyihin, ja lähikoulu saa jäädä.

Viranomaiset ja poliitikot eivät tässä ruletissa korkeita pisteitä saa. Kun lähikoulujen välttelystä on tivattu rehtoreilta, on vastauksena kuultu, että vanhemmat tekevät valintoja ennakkoluulojen pohjalta.

Alkuviikosta puolestaan kansanedustaja Päivi Lipponen (sd) listasi koulujen suurimmiksi haasteiksi teknologian ja yhteistyötaitojen opetuksen sekä monikulttuurisuuden kohtaamisen.

Koulujen kipupisteet eivät ole kuitenkaan vain mielikuvia, eivätkä monikulttuurisuuden haasteet pelkkä kohtaamisongelma. Tyystin toisen kuvan kouluarjesta saakin Työterveyslaitoksen ja Opettaja-lehden selvityksistä. Niissä todetaan muun muassa, että väkivalta lisääntyy kouluissa, joissa oppilaiden etninen kirjo on liian suuri. Alhaisen tulotason alueilla opettajiakin vaivaavat taas alkoholi- ja mielenterveysongelmat.

Koulujen osa ei ole helppo. Poliitikkojen suosikkihokemien mukaan eriarvoisuuteen on puututtava, ja kotoutumisen ongelmat voidaan meillä välttää. Päättäjien puhuessa kouluissa saadaan kuitenkin koko ajan laastaroida niitä virheitä, joiden on jo annettu tapahtua.

Mitä voitaisiin tehdä? Ainakin kouluille maksettavaa ns. positiivisen syrjinnän tukea on syytä kehittää; koulupolitiikassa jos missään tämä kiistelty käytäntö on perusteltu.

Ennen muuta tarvitaan avoimuutta. Sen sijaan, että opetuksesta huolestuneet vanhemmat leimataan ennakkoluuloisiksi rasisteiksi, koulujen pitää kutsua heidät tutustumisvierailulle – mieluusti jo ennen kouluvalintaa.