Yksinäinen kaipaa sopankeittäjää

Vantaalaisella Alpo Tuulella on kerrottavaa. On tarinoita sodasta, evakkomatkasta, tunteista ja tapahtumista. Vain yksi puuttuu: ystävä, jolle kertoa. Ja sopankeittäjä.

– Syön joka päivä valmisruokaa. Se olisi hienoa, jos joku tulisi keittämään herkkusopan, toteaa 88-vuotias Tuuli.

Mutta mistä löytyisi hän, jolla ei olisi kiire? Kuka tulisi hämmentämään soppaa, puhumaan? Keskustelukumppani saisi kernaasti olla eri mieltä.

– Seurakunta lähetti tänne kerran nuoren tytön. Tuossa se istui kädet sylissä. Minä yritin virittää keskustelua, mutta ei. En minä mitään yksinpuhelua halua. Seinälle voin puhua.

– Mutta jos olisi kunnon keskustelukumppani! huudahtaa Tuuli.

– Sellaisen kanssa voisi vaikka politikoida. Politiikasta syntyy aina juttua.

Elämä on kotona

Keittiön seinällä tikittää kello. Alpo istuu tutuksi tulleen pöydän ääreen. Ikkunasta näkyy hiljainen kylätie. Ikkunassa vaihtuu vuodenaika.

Monisairas Tuuli ei pysty yksin ulkoilemaan. Myös tapahtumiin ja tilaisuuksiin meno on sairauden vuoksi hankalaa.

– Vaikka saisin taksikyydin, en voi kauaksi aikaa lähteä kotoa.

Ennen Tuulen seurana olivat kirjat, mutta nyt huono näkö estää lukemisen. Yksi hyvä ystävä kotoa sentään löytyy.

– Televisio on minun tärkein ja paras ystävä.

Televisio ei kuitenkaan korvaa oikeaa kaveria. Päivät kuluvat keittiön pöydän ääressä odotellessa seuraavaa lääkkeenottoaikaa.

"Nuorilla on kiireensä"

Tuulen vaimo kuoli viisi vuotta sitten. Se oli käännekohta, jonka jälkeen yksinäisyys on hiipinyt jokaiseen päivään. Vaimon kuva on esillä pöydillä ja siistissä kodissa näkyy vaimon kädenjälki. Keväällä vaimon istuttamat kukat ilahduttavat terassin edustalla.

– Siihen kasvaa komea morsiusangervo, muistaa Tuuli.

Tuoreet ja vanhat asiat ovat Tuulen mielessä järjestyksessä. Muisti pelaa. Siinä on se huono puoli, että päivän pituus ei jää huomaamatta.

Yksinäisyydestään Alpo ei kuitenkaan syytä ketään.

– Nuorilla on omat kiireensä, kyllä minä sen ymmärrän. Minä olen nyt vanha ukko, yksin.

Toisin oli ennen. Sosiaalisella ja puheliaalla Tuulella oli laaja ystäväpiiri.

– Monen ystävän kohdalla on puhelinmuistiossa viiru. He ovat kuolleet.

Ikääntynyt kokee olevansa liikaa

Rintamalla Tuuli oli ensimmäisen kerran ollessaan vasta 16-vuotias. Niiltä ajoilta oli paljon tuttuja, joilla olisi Tuulen tavoin ollut kerrottavaa.

– Harmittaa, että veteraanien mukana on mennyt hautaan paljon sotahistoriaa.

Suhtautuminen ikääntyneisiin on Tuulen mukaan muuttunut.

– Vanhus on nykyään liikaa tässä maailmassa. Vanhusta ei noteerata niinkuin ennen.

Alpo Tuuli jää ovelle vilkuttamaan. Herrasmiehenä hän kiittää kumartaen ja toteaa hiljaa:

–Kiitos, että jaksoitte tulla kuuntelemaan. Se oli hienoa.