Uudistukset täsmentävät jo olemassa olevaa lakia: nyt laki määrää esimerkiksi sen, ettei leluista lähtevä jatkuva melu saa olla niin kovaa, että se vahingoittaisi lapsen kuuloa. Vanha lelulaki ja standardi säätelivät vain impulssimelua.
Uutena vaatimuksena on tullut myös esimerkiksi se, etteivät suulla käytettävien lelujen suukappaleet saa irrota tai olla liian pieniä tukehtumisriskin eliminoimiseksi. Myös pienten lasten tekstiililelut tulee voida pestä.
– Leluissa ei saa käyttää syöpää aiheuttavia, perimää vaurioittavia tai lisääntymisterveydelle vaarallisia aineita eli niin sanottuja CMR-aineita, tuoteturvallisuuspäällikkö Anna Pukander Turvallisuus- ja kemikaalivirasto Tukesista kertoo.
Mikä lelulaki?
Uusi lelulaki tuli voimaan vuoden alussa lukuun ottamatta sen kemiallisia vaatimuksia, jotka tulevat voimaan heinäkuussa 2013.
Laissa annetaan yleiset turvallisuusvaatimukset lelujen mekaanisille, fysikaalisille, kemiallisille, syttyvyys- sekä sähköominaisuuksille.
Se sisältää vaatimukset myös puhtaudelle ja hygieenisyydelle.
Lelulainsäädäntöä täydentävät standardit, joissa on yksityiskohtaisia vaatimuksia leluille, esimerkiksi määritelmä siitä, mikä on pieni osa.
Yllätysmunista on määrätty, että niiden kapselien tulee olla muodoltaan ja kooltaan sellaisia, etteivät ne aiheuta tukehtumisvaaraa juuttumalla nieluun. Valmistajan tulee tulee varmistaa tämä kiinnittämällä osat esimerkiksi nivelellä toisiinsa.
Valmistajan on myös ilmoitettava lelussa tiedot, joilla se voidaan jäljittää: malli-, sarja- ja eränumero tai muu tunnus, nimi tai osoite. Lelusta tulee käydä ilmi sen maahantuoja, jos se on valmistettu Euroopan ulkopuolella. Valmistajan on myös tehtävä ja dokumentoitava lelun turvallisuusarviointi, jossa arvioidaan leluun liittyvät vaarat ja kuinka ne voidaan välttää.
Pukanderin mukaan on mahdotonta sanoa paljon leluista aiheutuu lapsille vaaratilanteita vuosittain. Hän on kuitenkin kuullut tapauksista, joissa lääkäri on poistanut lelujen osia lasten henkitorvesta. Yhtään kuolemantapausta hän ei tiedä.
Leluja vedetään markkinoilta 10–20 vuosittain. Viime vuonna kuusi toiminnanharjoittajaa sai kehotuksen poistaa tuote markkinoilta tai lopettaa tuotteen markkinoinnin ja kerätä tuotteet jälleenmyyjiltä sekä kuluttajilta pois.
Yleisiä puutteita ja syitä markkinoilta poistoon ovat muun muassa lelujen sisältämät narut, nauhat ja nyörit, liian voimakkaat magneetit, mikrobiologisesti heikkolaatuiset nesteet sekä myrkylliset raskasmetallit, kuten lyijy ja kadmium.
Pienten irtoavien osien sekä lelujen muodon ja koon lisäksi myös joidenkin ammuslelujen ammukset voivat aiheuttaa tukehtumisvaaran.
Tukes valvoo Pukanderin mukaan vain murto-osaa leluista, joka tarkoittaa EU:ssa valmistettuja leluja. Tukes tekee pistokokeita ja valitsee syyniinsä kauppojen leluista sellaisia, joissa epäillään olevan turvallisuuspuutteita.
Myös toiminnanharjoittajilta ja Euroopan RAPEX-valvontajärjestelmän kautta tulee ilmoituksia vaarallisista leluista. Kuluttajilta Tukes saa niitä parikymmentä vuodessa.
Euroopan talousalueen ulkopuolelta tuotavia leluja valvoo Tullilaitos. Pukander painottaa, että valmistajat ja maahantuojat vastaavat lelujen turvallisuudesta sekä siitä, että lelussa on riittävät merkinnät ja käyttöohjeet suomeksi ja ruotsiksi.