Päivystävän dosentin yksi neuvo

Olen siirtymässä yliopistolta uusiin tehtäviin vuodenvaihteessa. Sen myötä tehtäväni julkisuuden ”päivystävänä dosenttina” päättynee.

Se ei minua haittaa. Eiköhän sitä julkisuutta ole ollut tarpeeksi.

Sitä paitsi yliopistot ovat täynnä ahkeria ja viisaita tutkijoita, jotka voivat vastata toimittajien kysymyksiin.

Heidän esiintymisiään seuratessani olen toki huomannut, että heillä on haastateltavina minuun verrattuna monia puutteita:

He tuntevat oman tutkimusalansa perusteellisesti ja hyödyntävät sitä vastauksissaan.

He vastaavat kysymyksiin täsmällisesti, eivätkä puhu asian vierestä.

He eivät keksi päästään vastauksia, jos eivät niitä tiedä.

He eivät käy vastauksissaan henkilöön.

He eivät kiihdy tai suutu haastattelutilanteissa.

He eivät väritä tai liioittele.

Jos yhden neuvon saa kollegoille esittää, niin se on, että ei pidä ottaa itseään julkisuudessa liian vakavasti."

Voi siis olla, että sen minkä politiikan julkisuus vuodenvaihteessa värikkyydessä häviää, se asiasisällössä voittaa.

Jos yhden neuvon saa kollegoille esittää, niin se on, että ei pidä ottaa itseään julkisuudessa liian vakavasti.

Moni on tullut minulle sanomaan televisioesiintymisen jälkeen, että ”puhuitpa viisaita televisiossa!” Vakituinen vastaukseni on, että ”sellaisen vaikutelman se televisio antaa.” Ja se on totta.

En kestä katsoa omia esiintymisiäni, koska itse näen niissä pelkkiä virheitä ja epäonnistumisia. Mutta olen huomannut, että muut ovat esiintymisiäni arvostaneet.

Media synnyttää vaikutelman kaikkitietävästä dosentista, mikä ei voisi olla kauempana omasta näkökulmastani.

Minun ratkaisuni tähän ristiriitaan on ollut, että olen suhtautunut julkisuuteen ironisesti. Sen asenteen opin muuten aikoinaan Ville Pernaalta.

En sano, että olen hoitanut julkisuutta rennosti tai huolimattomasti, mutta olen yrittänyt olla ottamatta itseäni liian vakavasti. Olen muistuttanut itselleni, että ihmisiä tässä vaan ollaan, virheitä sattuu.

Siinä on sekin hyvä puoli, että kun virheistä jää kiinni, ja se on väistämätöntä, niin niitä on hiukan helpompi myöntää, pyytää anteeksi ja ottaa niistä opiksi.

Kommentit (1)

Kommentit

Ei mitään, vilpitön kiitos kaikesta ! ,-sillä Valtion lähes 56 miljardin budjetista riittää aina vaientamaan jo liikaa ymmärtäviä julkisesti esiintyviä asiantuntijoita muihin tehtäviin... :-) - Yliopistojenne tutkijoilta, joita on niin paljon heidän päiden kolistessa jo yhteen eivät todellakaan puhu sanakaan mitä tässä Blogisissa kansalaisille valistetaan.
Juna. Se ainoastan joka kulkee...

venäjän trolli

Erkka Railo

Kirjoittaja on Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkija ja poliittisen historian dosentti.

Tervetuloa Vantaan Sanomien blogeihin!

Vantaan Sanomat tarjoaa kaikille mahdollisuuden pitää omaa blogia. Blogistit ovat pääosin aktiivisia vantaalaisia, mutta joukkoon mahtuu myös kirjoittajia muualta. Lue tältä sivulta uusimmat blogikirjoitukset tai klikkaa oikeasta palstasta tiettyyn blogiin. 

 

Haluatko blogistiksi?

 

Oletko aktiivinen kansalainen, joka haluaa tuoda mielipiteensä julki laajalle yleisölle? Ota yhteyttä toimitukseen.