Piilota X Palauta

Laulun iloa kaiken ikää Metsonkodissa

Kommentoi

Vantaan kaupunkijuhlaa viettiin jo viidettä kertaa. Juhlallisuuksia oli jokaiseen makuun, yhteensä 150 kpl. Näistä yksi oli Kultaisen Iän Laulajien konsertti Metsonkodissa. Vanhuksetkin ovat ansainneet oman juhlansa. Vaikka omat voimat eivät riitä etsiä virikkeitä ulkopuolelta, tarve ei kuitenkaan katoa minnekään - päinvastoin. Tarvitaan paikallisia esityksiä.

Metsonkodin tuloaula, joka jatkui sitten juhlasalina, oli valoisa ja viihtyisä. Jo puoli tuntia ennen esitystä alkoi kertyä yleisöä. Osa tuli itse pyörätuolilla, osan toi omaiset, osan hoitajat. Pyörätuoleja kertyi varmaan yli 20 ja muuta yleisöä vähintään saman verran. 

Aluksi oli vähän alkukankeutta. Harva tohti yhtyä pariin ensimmäiseen yhteislauluun. Kuoronjohtaja Leena Sinisalo oli jälleen koonnut tilaisuuteen sopivan ohjelman. Oli kauniita, muistoihin vieviä ja reippaita tuttuja lauluja. Kuoron alkulaulu oli varsin ajankohtainen laulu ” Voi tuota muistia, mihin se on mennyt”. Olihan salissa olijoiden keski-ikä kuoro mukaan lukien varmaan yli 75 vuoden. Moni jo hyräili mukana, kun päästiin vetävään keinuvaan valssiin ”Ilta skanssissa”.

Vauhdikas ja iloinen kansanlaulupotpuri, joka sisälsi myös Ari Mäkisen ja Matti Salmelan mainiot sooloesitykset tuntui saavan yleisön hyvälle mielelle. Viimeisenä ennen yhteislauluja kuoro lauloi äitienpäivän innoittamana kaikille äideille tutun ja rakkaan ” Äidin sydän”.

Esityksen jälkeen tuli lämmintä kiitosta. Erään asukkaan vaimo tuli erikseen kiittämään ja halusi sanat ”Muista minua”  toiseen säkeistöön, jonka kuoron oma runoilija Kerttu Virkkula oli tehnyt. Hän halusi laulaa sitä dementoituneen miehensä kanssa yhteisten muistojen siivittämänä.
Laulu kantaa ja tuo iloa, vaikka puhetta ei jaksa kuunnella. Tutut sävelet tuovat muistoja nuoruudesta ja musiikki on terapiaa sielulle. Kuorolle jäi tilaisuudesta tunne, että oli tullut tehtyä päivän hyvä työ.

Riitta Löytynoja