10.07.2012 | 08:46 | Merisinikorento harhautuu pohjoiseen

Merisinikorennon (Orthetrum cancellatum) koiraan takaruumis on sininen ja kärkeä kohti tummeneva. Naaraat ja nuoret koiraat ovat keltaisia tummin kuvioin. Vantaa, Länsisalmen kaupunginosa 2.7.2012.

Suomessa lähinnä rannikkoseutujen merenlahdilla ja fladojen äärellä lisääntyvä merisinikorento (Orthetrum cancellatum) on maan eteläosissa paikoin varsin tavallinen laji, joka päätyy toisinaan etäälle rannikolta. Merisinikorento on toinen Suomessa tavattavista kahdesta sinikorentolajista (Orthetrum), joiden molempien levinneisyyden äärirajat kulkevat suurin piirtein Suomen leveimmän kohdan halki (mutta lajien elinympäristövaatimukset ja pääesiintymisalueet levinneisyysalueen sisällä ovat kovin erilaiset).

Vantaalla merisinikorento ei ole erityisen tavallinen sudenkorentolaji, vaikka lajin yksittäisiä yksilöitä onkin tavattu pohjoista Riipilää myöten. Heinäkuussa 2012 yksittäinen merisinikorennon koiras löytyi myös Viinikkalasta asti. Vantaalla lajin voi tavallisimmin kohdata kuitenkin rannikkoa lähimpinä olevissa Vantaan kaakkoisosissa, jonne vastakuoriutuneet ja nuoret korennot lentävät kesäheinäkuussa, osittain tuulten avustamina. Merisinikorennot päätyvät usein aurinkoisille ja tuulensuojaisille paikoille, joilla ne ilmassa lentäessään pyydystävät ravinnokseen muita hyönteisiä ja laskeutuvat sitten jollekin lämpimälle paikalle syömään saalistaan. Sukukypsinä korennot lentävät takaisin rannikon vesien äärelle lisääntymään...tai ainakin ne yksilöt jotka sattuvat sopivalle lisääntymispaikalle. Vastakuoriutuneiden korentojen lisäksi myös vesien rannoilta kauempana viihtyvät naaraat ja etenkin uusia lisääntymispaikkoja etsimään lähteneet yksilöt voivat lentää kymmenien kilometrien päähän tunnetuista lisääntymispaikoista.

Merisinikorento voi päätyä kauas rannikolta, mutta lajin harhailevat yksilöt saattavat myös asettua vesien äärelle ja laajentaa lisääntymispaikkavaatimuksiaan; merisinikorennon on Euroopassa havaittu muuttuneen levinneisyysalueensa pohjoisosissa aiempaa tavallisemmaksi viime vuosien aikana ja lajin lisääntymispaikkojen ääret voivatkin olla Suomessa vähitellen siirtymässä nykyistä pohjoisemmaksi. Lajista voi siis tulla nykyistä tavallisempi näky myös Vantaalla.

Miikka Friman

Pirunpuntareita

Miikka Friman (kestävän kehityksen yo) on 1990-luvulta lähtien elämäntapanaan tarkkaillut, kuvannut ja kerännyt sudenkorentoja ja muita hyönteisiä etenkin Vantaan ja Keski-Uudenmaan alueilla.

Parikymppinen Friman on tehnyt kansainvälisestikin palkittuja hyönteis-, etenkin korentoaiheisia luontodokumentteja ja lyhytelokuvia, ja hän on muun muassa yksi Suomen sudenkorentoseura ry:n perustajajäsenistä.

Pirunpuntari on vanhassa suomalaisessa kansanperinteessä sudenkorennoista käytetty nimitys. Vantaan Sanomien Pirunpuntareita -kumppaniosio seuraa sudenkorentojen ja alueellisen lajiston ilmiöitä, esimerkiksi laji- ja yksilömäärien jakautumista, fenologiaa ja sitä miten eri lajit indikoivat elinympäristöään - mitä ne kertovat Vantaasta.