Kulttuuri

Länsimäkeläinen rock ja ystävyys ovat sitkeää tekoa

Rockmiehet Jiri Nikkinen ja Repa Nurmi kilvoittelevat sulassa sovussa, eli samassa hengessä kuin jo vuosikymmeniä sitten. Taustalla on Länsimäen nuorisotilojen viereinen betoniaita, jonka edessä on otettu lukuisia länsimäkeläisbändien promokuvia.

Leena Koivisto

Ystävykset melkein 40 vuoden ajalta, Jiri Nikkinen ja Repa Nurmi, seisovat länsimäkeläisellä kerrostalopihalla.

– Tuossa sitä asuttiin, Nikkinen viittoo kohti Pallaskero kakkosta ja Nurmi kuutosta.

– Pystyin heittämään lumipallon meidän talomme katolle, Nikkinen sanoo hivenen ylpeänä ja syystäkin. Metrejä seinässä riittää.

– Parin kolmen sadan metrin säteellä oli ja tapahtui oikeastaan kaikki. Elämä oli tässä, Repa Nurmi kiteyttää.

Aivan naapurissa näkyy rakennus, jota Nikkisen ja Nurmen muutettua alueelle 1970-luvun puolivälissä alettiin vasta rakentaa ja josta vuonna 1978 avattuine nuorisotiloineen tuli kummankin elämässä keskeinen paikka.

Historia havisee. Täältä ovat lähtöisin yhtyeet Clifters ja Melrose.

– Katseltiin suurella kunnioituksella, kun Slippers-yhtyeen jätkät tulivat Jakomäestä Nutalle treenaamaan ja unelmoitiin, että vielä mekin jonain päivänä. Ja niinhän siinä sitten kävikin, Nurmi hymyilee.

Kymmenen ikävuoden korvilla ystävystyneiden poikien välillä säilyi vahva side, vaikka soittajina tie vei eri bändeihin.

– Pientä kilpailua ehkä oli, mutta ei se väleihin vaikuttanut. Bändikamojakin lainattiin tarvittaessa puolin ja toisin, Nurmi muistaa.

Länsimäkeläisessä 70- ja 80-luvun rockkulttuurissa ja nuorisotalolla hengailleissa kaveriporukoissa suvaittiin monenlaisia tyylisuuntia.

– Mehän olimme vähän niin kuin tedibändi ja Clifters taas enemmän hippiryhmää, Nurmi luonnehtii.

– Silti kun jomman kumman bändi heitti Nutalla keikkaa, paikka oli ihan turvoksissa ja joukossa olivat yhtä lailla niin punkkarit kuin muutkin.

Perusmeininkiä nuorisoliikehdinnässä oli pussikaljojen juonti koulun takana, mutta ikäviä kahakointeja ei rokkareiden muistoissa ole.

– Emme olleet mitään riitapukareita. Musiikki oli se kaikkein tärkein juttu. Bänditouhujen ansiota saattaa olla se, että ei tullut ajauduttua mihinkään kriminaaliin, Nikkinen tuumii.

– Kuuden tunnin treenaaminen oli ihan normaalia, Nurmi vahvistaa.

Jääviydestä voidaan kiistellä, mutta miesten mielestä länsimäkeläinen rock on ehdottomasti Vantaan parasta.

– Ei ehkä se määrä, mutta se laatu, Nikkinen virnistää.

– Ja täällä on myös paras betoni. Sellainen oikea, vaalea, aavistuksen vihertävä betoni, jota olivat ensimmäisen kotitaloni seinät.

Viikon kuluttua Länsäri-lähtöinen rock palaa juurilleen, kun Nikkinen trioineen ja Nurmi Rebound-yhtyeensä kanssa saapuvat paikan päälle vauhdittamaan lauantai-iltaa.

– Molemmilta varmaan aika rokkipainotteista settiä luvassa, koska nuo yrittävät kuitenkin niitata meidät, Nikkinen kuittailee Nurmiselle.

Kovan päivän Länsimäki-ilta Ravintola Länkkärissä (Kilpakuja 1) la 9.2. Liput 12 e.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu