Kulttuuri

Jahvicelle reggae on myös elämää

Komealla äänellä reggaeta laulava vantaalainen Jani Mikkonen kertoo, ettei jamaikalaista musiikkia lähdetä niin vaan lurittelemaan. Rytmityksissä on pieniä nyansseja, joten laulajalla täytyy olla pettämätön rytmitaju.

Päivi Tuovinen

Pienessä hämyisessä studiohuoneessa istuu iso mies. Mies on iso, mutta vielä suurempi on tukka. Lähes metrin pituiset takkuiset hiukset tuovat mieleen leijonakuninkaan tai röllimetsän peikon.

Komean tukan alta löytyy reggae-mies Jani Mikkonen eli Jahvice. Mikkonen on vanhaa reggae-väkeä, mutta ei suostu morkkaamaan nuorempaa polvea. Ei vaikka vähän yllytettäisiin.

– Jukka Poika ja Raappana tekevät hyvää musiikkia. Se on erilaista kuin vanhempi reggae, mutta ihan okei.

Vantaalainen Mikkonen kertoo, että reggae-musiikissa on erilaisia alalajeja. Osa muusikoista ei suostu tinkimään perinteistä, osa tekee niin sanottua uutta reggaeta.

Mikkonen muistuttaa, että reggae on aina ollut populaarimusiikkia. Ei mitään pienen porukan hienostelua.

– Uutta Suomi-reggaeta kuunteleva ei välttämättä ole reggae-fani. Siitä musiikista on irrotetttu kulttuuriset vaikutteet. Se on eri sceneä.

Perinteisessä reggaessa on samaa yhteiskuntakriittisyyttä kuin esimerkiksi punkissa. Sanoituksia löytyy myös kevyemmistä aiheista. Siis jos rakkautta ja kaipuuta haluaa nimittää kevyiksi aiheiksi.

– Jamaikalla on musassa puhuttu rakkaudesta aika ronskistikin.

Suomeen reggae tuli jo kauan sitten. Mikkonen heittää kappaleen nimen: My boy lollipop.

– Sehän on reggae-biisi, joka oli Suomessa 60-luvulla hyvin suosittu.

Varsinainen buumi alkoi 80-luvun puolivälissä, kun Helsinkiin nousi klubeja.

– Silloin aloitti myös Tero Kasken Blackstar-kauppa. Kasken isännöimä radio-ohjelma Reggaen juuret aloitti vuonna 1979.

Reggae on Mikkoselle enemmän kuin musiikki. Iso mies puhuu tiedostavaan sävyyn rastafari-elämäntavasta ja sen maailmankatsomuksesta. Rastafaria Mikkonen ei halua nimetä uskonnoksi.

– Uskonto-termi ei istu rastafariin. Tilanne on vähän sama kuin se, että puhekielessä hiuksia kutsutaan rastoiksi, vaikka oikea nimi olisi takut. Rasta viittaa ihmiseen.

 

Polttelu on yksi rastafarin pyhistä sakramenteista.”

Reggaen rytmeihin liitetään usein kannabiksen makea tuoksu ja pössyttely. Onko polttaminen oleellinen osa reggae-kulttuuria?

 

– Ai kirkkojen? Ei me harrasteta sellaista, hymyilee Mikkosen bändikaveri Nestori.

Jani vastaa vakavammin.

– Polttelu on yksi rastafari-elämäntavan pyhistä sakramenteista. Se ei kuitenkaan velvoita ketään. Jokainen tekee valintansa itse.

Musiikki on kuitenkin kaiken ydin. Mikä reggaessa viehättää?

– Se on rytmimusiikkia, joka sopii niille, jotka pitävät bassosta, toteaa Mikkonen.

Ahkerasti keikkaileva Mikkonen nähdään myös lähiaikoina valmistuvassa Antti Kolpon tekemässä dokumentissa.

– Dokumentti kertoo suomalaisesta reggae-scenestä. Demotraileri saatiin purkkiin viime viikolla, paljastaa Mikkonen.

Jahvice

Jani Mikkonen. Kiinnostui reggaesta 80-luvun lopulla.

Laulaa ja isännöi kokoonpanossa Intergalaktic soundsystem.

Nimeää musiikillisiksi esikuvikseen Nereus Josephin (UK) Freddie McGregorin (JAM).

Suomalaisista reggae-nimistä Mikkonen mainitsee Tero Kasken ja Pekka Vuorisen, jotka kirjoittivat kirjan Reggae Inna Dancehall style.

Viisikulmassa levykauppaa pitävää Pekka Erosta Mikkonen tituleeraa Suomen parhaaksi levykauppiaaksi.

https://www.facebook.com/jahvice

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu