Kulttuuri

Tiesitkö tämän: palkittu taiteilija koluaa roskalavoja

KULTTUURI Pauno Pohjolainen on uudistanut perinteistä maalaustaidetta kulkien taiteilijana omaa tietään.

Väripinnan elävyys on yksi Pauno Pohjolaisen taiteelle ominainen piirre, näin myös näyttelylle nimen antaneessa Mandoliinimiehen matka -teoksessa. Teosten nimet antavat usein katsojalle vihjeitä teoksen tulkitsemiseksi.

Anneli Tuominen-Halomo

Didrichsenin taidemuseo esittelee uudessa näyttelyssään taiteen uudistajana tunnetun Pauno Pohjolaisen teoksia. Taiteilija on viime kuukaudet työskennellyt intensiivisesti tuottaen uusia teoksia retrospektiiviseen näyttelyyn, jonka vanhimmat teokset ovat 1980-luvulta.

Mandoliinimiehen matka -näyttely on levittäytynyt koko museoon. Kävijät toivottaa tervetulleeksi Viikatemies -niminen teos, joka on ulkona sisäänkäynnin tuntumassa. Kaikkiaan teoksia on esillä noin 50. Osa alakerran pienimuotoisista teoksista on itsenäisiä taideteoksia, osa massiivisten teosten pienoismalleja.

Siinä missä muut näkevät roskaa, Pohjolainen näkee taideteoksen aihion.”

Pauno Pohjolainen on taidemaalari, mutta hänen teoksensa eivät mahdu perinteisten suorakaiteenmuotoisten kehysten sisään, vaan ne lähestyvät veistosmaisuutta. Teokset ovat usein ei-esittäviä ja niiden materiaalina ovat muun muassa puu, hartsi ja värimassat.

Siinä missä muut näkevät roskaa, Pohjolainen näkee taideteoksen aihion. Hän esimerkiksi poimii roskalavoilta muiden hylkäämää puutavaraa. Vanhojen pulpettien laatikoista taiteilija poisti kannet, ja tummiksi maalattuina ne päätyivät osaksi reliefejä.

Taiteilijan oma, subjektiivinen elämänkokemus on teosten lähtökohta. Taiteilijoista Kazimir Malevitš ja Frank Stella ovat tehneet häneen lähtemättömän vaikutuksen.

Näyttelyn nimityöksi muodostunut Mandoliinimiehen matka on niin henkilökohtainen, että taiteilija epäröi ensin tuoda sitä esille. Vaimo Annika Pohjolainen näki, että teoksen pitää ehdottomasti olla mukana ja intendentti Maria Didrichsen tuki näkemystä vahvasti. Isokokoinen teos on vuodelta 2012, ja se muodostuu puusta, väristä, miehen takista, matkalaukusta ja mandoliinin osasta.

Mandoliini hajosi, kun kävelemään opetteleva tytär pyllähti sen päälle. Taiteilija ei kuitenkaan heittänyt rikkinäistä soitinta pois. Vuosia myöhemmin se löytyi varaston perukoilta ja muuttui osaksi taideteosta.

Pohjolaisen teokset assosioituvat aina selvästi johonkin. Lähin innoittaja on kotia ympäröivä puutarha.

Hän käyttää teoksissaan muun muassa pirstoutunutta puuta. Se on mitä ilmeisimmin mielleyhtymä lapsuuden kokemuksiin, kun hänen vanhempansa joutuivat järvellä ukkosmyrskyyn ja näkivät salaman silpovan puun.

Osa Pohjolaisen teoksista on hyvin värikkäitä, värittömämmissä on hartsia yhdistettynä muihin materiaaleihin.

– Kuopiossa on pari kolme kuukautta pimeää. Kevään valoon herääminen on hätkähdyttävää. Minun kokemusmaailmassani läpikuultavat hartsiveistokset kertovat valon kauneudesta, taiteilija sanoo.

Pauno Pohjolainen

Mandoliinimiehen matka -näyttely Didrichsenin taidemuseossa 9. elokuuta asti. Osoite Kuusilahdenkuja 1, Helsinki.

Näyttelyä täydentävät kuvakavalkadi, joka esittelee Pauno Pohjolaisen työskentelyä, Inga Pohjolaisen dokumentti isästään sekä Karin Pennasen lyhytelokuva.

Näyttelyn yhteydessä on julkaistu kirja valottaa Pauno Pohjolaisen taidetta sanoin ja kuvin.

Pohjolaiselle on myönnetty Ars Fennica -palkinto 1997 ja Pro Finlandia -mitali 2005.

Lisää aiheesta: 

Kierrätyspuvusta nousi kohu jo ennen kuin se ehti Linnaan4.12.2014 13.20

Etusivulla nyt

Uusimmat: Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu