Puheenaihe

Maahanmuuttajien traumoihin apua terapiasta – uusi keskus Kallioon

MAAHANMUUTTO   Martina Lindroos avaa maahanmuuttajien sekä humanitaarisen työn valmennuskeskuksen Helsingin Kallioon.

Martina Lindroos veti porvoolaisille maahanmuuttajille harjoitusta, jolla etsittiin omia ja ryhmän yhteisiä vahvuuksia. Kongolais-ruandalaiseen ryhmään kuuluivat Victoria Nyirandeze (kuvassa), Jacqueline Habiyakare, Sekimomuo Samuel, Veredianne Mwilakuze ja Nyirakaramki Regine.

Juha Perämäki

Koulutyttö Martina Lindroos katseli laulukirjan kuvaa, jossa eri kansallisuuksia edustavat lapset seisoivat piirissä pidellen toisiaan kädestä.

– Tarkastelin kuvaa lapsen uteliaisuudella. Eriväriset ihmiset erilaisine vaatteineen kiehtoivat minua kovasti, Lindroos muistelee.

Näin jälkikäteen tuota oivallusta voinee pitää enteellisenä. Myöhemmin kehitysyhteistyötä ja humanitaarista työtä opiskellessaan Lindroosia ajoi eteenpäin romanttinen mielikuva keskusteluista paikallisten kanssa apinanleipäpuun katveessa.

Sisällissotien ja levottomuuksien raastamissa Afrikan maissa – Tsadissa, Kongossa ja Guineassa – työskentelystä oli romantiikka kaukana. Aseellisissa konflikteissa siviileihin kohdistuva väkivalta ja raiskaukset ovat edelleen yleisiä.

– Kenttätyössä Kongossa ja Tsadissa kuulin usein läheltäpititilanteista, tuttavani kertoivat tapetuista läheisistään ja koko ajan sai pelätä kapinallisia. Maantiesiirtymät olivat lähetystyöntekijöillekin aina iso riski. Guineassa oli suhteellisen turvallista siihen saakka, kunnes siellä puhkesivat mellakat vuonna 2007.

Martina Lindroos työskenteli yhteensä kuusi vuotta eri kansalaisjärjestöjen ja YK:n pakolaisjärjestön leivissä tehden kenttätyötä Afrikan kriisivaltioissa.

Hänen tehtäviinsä kuuluivat muun muassa psykososiaalisen tuen järjestäminen maan sisäisille pakolaisille, vierailut pakolaisleireillä sekä asennevalistus seksuaalisen väkivallan uhrien syyllistämisen lopettamiseksi.

– Kohtasin raiskattuja naisia, joilla ei aina ollut keinoja puhua traumastaan. Työkalut tuntuivat välillä loppuvan kesken.

Vuonna 2009 Lindroos palasi viimeiseltä missioltaan Länsi-Afrikasta. Hän oli uupunut ja kärsi pitkään peloista. Äkilliset pamaukset laukaisivat suojautumisrefleksin, vaikka kotiympäristö oli turvallinen ja vaara olematon.

– Kävin psykologin luona, mutta hänellä ei ollut tarvittavaa kokemusta kriisialueelta palaavan ihmisen auttamiseksi. Hän ei osannut kysyä oikeita kysymyksiä. Siitä sain idean.

Kotiinpaluunsa jälkeen Martina Lindroos kuuli Tukholmassa järjestettävästä psykopraktikon koulutuksesta. Hoitomuodolla työstetään kehoon ”varastoituneita” traumaattisia muistoja ja tunteita, joista aiheutuu jännitteitä ja kipua. Se auttoi.

Lindroos oivalsi, että yhdistämällä hoitomuodon käytännön kokemukseen kriisialueilla työskentelystä, hän voisi auttaa ihmisiä myös koti-Suomessa.

Martina Lindroos avaa elokuussa Helsingin Kallioon maahanmuuttajien ja humanitaarisen työn valmennuskeskuksen, Helsinki Center for Humanitarian and Migrant Coaching. Keskus tarjoaa palveluja muun muassa pakolaisille, ulkomailla työskennelleille sekä kehitysyhteistyötä ja humanitaarista työtä tekeville organisaatioille.

Menetelmä on yhdistelmä psykokinesiologiaa, kraniosakraali-terapiaa ja akupunktioon perustuvia menetelmiä – dialogia ja kehonhoitoa.

Sain avun pelkoihini.”

– Traumaattisten kokemusten muistot voivat varastoitua kehoon. Piilotetut tunteet voivat vaivata kehoa ja oireilla kipuina ja jännitystiloina, vaikka keholla ei olisi enää tarvetta suojata itseään. Terapian avulla pyritään löytämään oikeat keinot purkaa jännitystä ja antaa keholle lepoa.

Martina Lindroos on hoitanut asiakkaita tällä menetelmällä Porvoossa ja Loviisassa. Suinkaan kaikki Lindroosin asiakkaat eivät ole paenneet sotaa, enemmistö on ollut kantasuomalaisia. Lindroos ei suhtaudu kenenkään ongelmaan väheksyen, vaikka onkin nähnyt maailmalla paljon raakuutta.

– Eräs harjoitusasiakas sanoi viimeisellä hoitokerralla, että nyt hän tuntee vihdoin ohjaavansa jälleen itse elämäänsä. Minusta on ilahduttavinta nähdä ihmisessä tapahtuva muutos.

Martina Lindroos toivoo, että maahanmuuttajakeskustelussa muistettaisiin, millaisista oloista Suomeen usein hakeudutaan.

– Minun kokemukseni mukaan pakolaisilla ja maahanmuuttajilla on kyllä halu integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta heille pitää antaa mahdollisuus osallistua meidän kulttuuriimme. Ei pidä järjestää vain erillistä toimintaa maahanmuuttajille vaan kutsua heitä yhteisiin tapahtumiin suomalaisten kanssa.

– Suomalainen sulkeutuneisuus – vaikkei se olisikaan pahantahtoista – voi olla kulttuurishokki Afrikasta saapuvalle. Vieraanvaraisuus on afrikkalaisille kunnia-asia, jolla osoitetaan, että halutaan vieraan voivan hyvin.

– Aina voi vähintään tervehtiä, jos ei halua kutsua vierasta kotiinsa. On myös hyvä muistaa, ettei pakolainen ole vain pakolainen. Jutella voi aivan arkisista asioista.

Martina Lindroos ymmärsi jo nuorena kuuluvansa siihen etuoikeutettuun kansanosaan, joka saa nauttia yhteiskunnan maksamasta koulutuksesta.

Hän ei halunnut käyttää tilaisuutta vain oman edun tavoittelemiseen, vaan muiden ihmisten auttamiseen.

Martina Lindroos

Opiskellut kansainvälistä lakia ja sosiaaliantropologiaa. Maisterin tutkinto humanitaarisesta työstä. Psykopraktikko, ammatillinen valmentaja.

Right to Play -järjestön kouluttaja ja YK:n pakolaisjärjestön gender officer Guineassa.

Psykososiaalisen työn koordinaattori Kongossa ja Tsadissa.

Työskennellyt Ruotsin maahanmuuttoviraston säilöönottokeskuksessa.

Helsinki Center for Humanitarian and Migrant Coaching tarjoaa henkilökohtaista valmennusta, tukea eri kulttuureista tuleville pareille, koulutusta monikulttuurisuusasioissa sekä fyysistä traumaterapiaa.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu