Kulttuuri

Hanna Brotherus: Äitiys on vaikeinta ja parasta tässä maailmassa

TANSSI Sisaren kuolema sysäsi liikkeelle rankan prosessin, jonka seurauksena syntyi koreografin ensimmäinen sooloteos.

Koreografi Hanna Brotherus, 47, on tanssittanut teoksissaan esiin lastenkotilapsia, ikäihmisten sotamuistoja, kuntoutuvia narkomaaneja sekä turvapaikanhakijoita. – Tanssissa ja fyysisyydessä on valtavat, myös yhteiskunnalliset mahdollisuudet, uraauurtavia avauksia taiteen ja sosiaalityön välille luonut nainen sanoo.

Sauvo Jylhä

Keravalaiskoulun jumppasali 1973.

Hanna , 5, ja Laura -sisko, 4, ottavat tukea kylmästä patterista ensimmäisellä balettitunnillaan.

– Tanssi on ollut minussa siitä asti, kun tartuin siihen patteriin ja kuulin äänet pikkumankasta. Se vei heti tosi syvälle, koreografi Hanna Brotherus kertaa.

Tuusulalaistyttö valittiin 11-vuotiaana Kansallisoopperan balettikouluun, mutta vanhemmat eivät antaneet jatkaa tietä ballerinaksi asti.

– Katsoin tanssia pala kurkussa, että ah, miksen ole näyttämöllä!

Parikymppisenä Brotherus pyrki Teatterikorkeaan tanssitaiteen linjalle ja pääsi sisään.

– Se oli täydellistä. Tanssista tuli iso osa elämää, vaikkei siinä muodossa kuin lapsena haaveilin.

Nyt voin taas seisoa paremmin sanojeni takana.”

Asunnottomia , lastenkotilapsia, kuntoutuvia narkomaaneja, ikäihmisiä ja turvapaikanhakijoita – Brotherus on tanssittanut teoksissaan marginaalit esiin.

– Ihminen on aina kiinnostanut valtavasti. Kesätoimittajana Keski-Uusimaa lehdessä sain kurkistaa ihmisten maailmaan, mutta liikkeen avulla pääsen vielä lähemmäs.

Koreografi kaivaa rohkeutta tanssin kautta.

– Ikään kuin kaikki arvokas meissä olisi päässä, vaikka se on kehossa, muistoissa solutasolla. Keho ei valehtele. Ihme tapahtuu, kun ihminen tulee näyttämöllä näkyväksi.

Rohkeus tarkoitti Hannalle sitä, mitä pikkusisar edusti.

– Oltiin lapsesta asti ”tytöt”, Laura ruskea ja minä sininen, meidät puettiin aina niihin väreihin. Lauran viimeisessä, Tyttö -nimisen näyttelyn kaikissa kuvissa oli kaksi tyttöä. Se kuvasi hyvin suhdettamme, me oltiin ikään kuin symbioosissa.

Yhteys särkyi vaatesuunnittelija L aura Saloheimon menehdyttyä syöpään marraskuussa 2009, vain 40-vuotiaana.

Brotherus tyhjensi edesmenneen siskonsa muuttolaatikot. Niiden sisällöstä tuli osa Marian sairaalan tyhjällä dialyysiosastolla esitetyn teoksen esipuhetta.

– Olen pelännyt monia asioita: tuulta, siltoja... kuolemaakin, kunnes Laura kuoli. Se ravisteli niin päin, että kiitollisuus kasvoi.

Keski-ikäinen nainen synnyttää itsensä häpeilemättä uudestaan.”

Sisaren kuolema sysäsi liikkeelle rankan prosessin, josta sukeutui ensimmäinen sooloteos. Hanna B. sikisi myös avioerosta, perheen hajoamisesta ja pitkästä terapiasta. Brotherus irrotti itsensä kaikista turvakaiteista.

– Oli pakko kirjoittaa. Esitykset olivat hirveän tärkeitä, sain maistaa omaa lääkettäni. Kun olin 20 vuotta valanut uskoa näkyväksi tulemista pelkääviin ihmisiin, oli itse tultava näyttämölle vereslihalla – eikä mitään pahaa tapahtunut. Nyt voin taas seisoa paremmin sanojeni takana.

Hanna B:ssä keski-ikäinen nainen synnyttää itsensä häpeilemättä uudestaan. Keskiössä ovat tyttöys, taiteilijuus ja naiseksi kasvu, lavasteina uuni ja punainen jääkaappi – ottakaa ja syökää.

– Elämä on liian lyhyt, että olisin kiertyneenä sellaiseen muotoon, jonka luulen olevan muille hyvä. Joku sanoi, että älä sekoita kiltteyttä, joka on heikkoutta hyvyyteen, joka on rakkautta.

Ero Antti Ikosesta tuli voimaan 2013. Ikonen on säveltänyt monet Brotheruksen töistä.

– Avioerohan ei ole pistemäinen tapahtuma, vaan asia, joka alkaa vuosia aiemmin. Eräänä päivänä se on vaan muille julkinen.

Lapsilla on oma, itsenäinen verenkierto.”

Yhtä kauan kuin koreografi, Hanna Brotherus on ollut äiti.

– Kun valmistuin, olin raskaana. Äitiys on ihan ylivoimaisesti vaikeinta ja parasta tässä maailmassa.

Seitsemässä vuodessa syntyi neljä lasta. Robert on nyt 20, Johannes 18, Amos 14 ja Elsa 13.

– Oli ensi-ilta – lapsi – ensi-ilta – lapsi… Nyt kaikki hinkuvat itse taidealoille, Brotherus nauraa.

Hän tunnustaa olleensa ylihuolehtiva äiti, joka pillahti väsymystään itkuun vaikka parkkihallissa.

– Lapset sanoo, että ihanaa, kun sä et enää raivoa. Musta myös tuntuu, etten ole enää pohjaanpalaneessa jamassa koko ajan.

Puhelin soi, Billy Elliotina Peacockissa loistavalla Amoksella on äidille asiaa. Nyt Kätilössä nähtävä Johannes debytoi Jussi-palkitun Betoniyön pääroolissa. Johannes sävelsi myös Hanna B:n musiikin, ja säveltää keväällä äitinsä Hurjaruuthille tekemän tanssisadun.

– Lapsilla on oma, itsenäinen verenkierto. Tuntuu ihmeelliseltä tajuta se konkreettisesti, kun he asuvat vuoroviikoin isällään. Pelkäsin yksinäisyyttä, mutta joogatessa tajusin, että omassa hengityksessä oon ikään kuin turvassa.

Rinnalla kulkee muusikko Mikko Kuustonen .

Luvassa on koreografia Mestaritontun seikkailuihin Tampereen työväen teatteriin ja ohjaustyö Kansalliseen Juha Hurmeen kanssa. Se tietää taas säätöä.

– Ihana lastenhoitajamme Edith sanoi, ettei lähteminen saa olla vaikeata. Musta se on viisas ajatus kaikkeen.

Yhteisöllisen tanssin tekijä

Hanna Brotherus, os. Saloheimo, s. 1968.

Koreografi, ohjaaja ja tanssitaiteilija.

Asuu Helsingissä. Neljä lasta.

Yhteisö- ja yleisötyön uranuurtaja.

Tunnetuimpia töitä: sotamuistoja tutkinut Silmissäni mennyt (Helsingin kaupunginteatteri 2009), turvapaikanhakijoiden elämäntarinoista kertonut Paperiankkuri ja sooloteos Hanna B. (Suomen kansallisteatteri 2011 ja 2015).

Tanssin Maineteko -palkinto 2014.

Rentoutuu leipomalla.

Lisää aiheesta: 

Suru koskettaa 60 000 suomalaispariskuntaa – ”Vaiettu aihe”20.10.2015 08.10
Tutkija: Suurin harhakuvitelma on, että äitiydessä voisi onnistua täydellisesti3.5.2015 19.00

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu