Puheenaihe

Vihakurssien vetäjä: Naisten kiltteyden takana voi olla katkeruutta ja padottua vihaa

AJASSA Vihakursseja ohjaavan Jari Koposen kaikki tuntevat vihaa. Tunteiden käsittelyssä on vain eroja.

Tukahduttaessamme vihaamme seuraa katkeruutta, ennakkoluuloja, ahdistusta ja masennusta, yhteisöpedagogi, vihakursseja ohjaava Jari Koponen sanoo.

Sirpa Päivinen

Viha on yksi perustunteistamme. Se on puhdasta, neutraalia voimaa. Sen tehtävä on suojella ja puolustaa. Piilotettuna se voi aiheuttaa kiltin tytön syndrooman tai aggressiivisuutta.

– Koska viha on perustunne, se on läsnä valinnoissamme, vaikka sitä ei aina tunnisteta. Helpoissa, arkipäiväisissä valinnoissa, joissa esimerkiksi pidämme huolta itsemme, rakkaittemme ja läheistemme hyvinvoinnista ketään loukkaamatta, ilmaisemme huomaamattamme vihaa rakentavasti. Tukahduttaessamme vihaamme seuraa katkeruutta, ennakkoluuloja, ahdistusta ja masennusta, yhteisöpedagogi, vihakursseja ohjaava Jari Koponen sanoo.

Myös pelko on perustunne.

– Sen tehtävä on varoittaa vaarasta tai uhasta. Kun pelko hälyttää, viha aktivoituu välittömästi suuntautuen voimana sinne, minne sitä johdetaan eli päätetään tiedostamatta tai tietoisesti johtaa. Viha ja pelko ovat erottamaton työpari, jossa pelko on aktivoija, viha toteuttaja.

Koponen korostaa, että vaikka viha on jokaisella samanlainen ja toimii samalla tavalla, koemme tunteen eri tavoin.

– Olemme kaikki kasvaneet erilaisissa ympäristöissä ja oppineet suhtautumaan vihaan eri tavoin. Toiset oppivat pakottamaan vihansa piiloon ja kehittävät itsestään kilttejä lapsia ja aikuisia, jotka kätkevät omat tunteensa ja tarpeensa myös itseltään.

– Toiset oppivat kaatamaan tuskaansa muiden kannettavaksi joko henkisellä tai fyysisellä väkivallalla. Molemmat keinot ovat vahingollisia, mutta eri tavalla. Kaikilla meillä on rakentavia vihan ilmaisemiskeinoja, joita myös kiltteys ja aggressiivisuus ovat silloin, kun ne eivät satuta itseä eikä toisia.

Säkin hakkaaminen salilla auttaa purkamaan painetta kuin painekattilan venttiili. Pahimmillaan se lataa sisäistä aikapommia, joka purkautuu tai räjähtää joko sisään tai ulos."

Jotta viha ei purkaudu fyysiseksi tai henkiseksi väkivallaksi, siihen on viisasta tutustua.

– Syvään veteen ei ole järkevää hypätä, ennen kuin on opetellut uimaan. Vihaa ei voi oppia ilmaisemaan rakentavasti, ellei sitä opettele.

Koska opimme ilmaisemaan vihaa myös myönteisesti, oppiminen on Koposen mukaan tapahtunut turvallisessa ympäristössä.

– Samoin ”jatko-opintoihin” tarvitaan turvalliset olosuhteet, missä voi opiskella luotetettavassa vuorovaikutussuhteessa. Tarvitaan ohjaaja, joka tuntee asiansa omakohtaisesti ja ammatillisesti, Koponen toteaa.

– Säkin hakkaaminen on säkin hakkaamista, ellei sitä tehdä vuorovaikutuksessa osaavaan ohjaajaan. Parhaimmillaan se auttaa purkamaan painetta kuin painekattilan venttiili. Pahimmillaan se lataa sisäistä aikapommia, joka purkautuu tai räjähtää joko sisään tai ulos.

Jotta vältytään riskeiltä, rakentavan suhteen vahvistaminen vihan tunteeseen on tehtävä osaavassa ohjauksessa, jossa keskeistä ei ole suoritus, vaan se millaisia tunteita ja ajatuksia herää ja mitä ne itsestä kertovat.

– Mitä tutummaksi itsemme kanssa tulemme, sitä tasapainoisemmaksi suhteemme ”sisäiseen soturiimme” eli vihan tunteeseen tulee. Vihaa voi purkaa monin tavoin, mutta siihen tutustuminen ja sen kanssa ystävystyminen voi tapahtua vain turvallisesti ja ohjatusti.

Vihapuhetta, jota ajassa esiintyy, ohjaa Koposen mukaan usein pelko.

– Tärkeintä on ymmärtää, että vihapuhe on peloissaan olevan puolustautumisyritys. Vihapuhe on enemmänkin pelkopuhetta. Kuten kaikki pelon vallassa ilmaistu viha on väkivaltaista, sitä on myös viha- eli pelkopuhe.

Lapsen viha vaatii puolestaan ymmärtävää aikuista:

– On ymmärrettävä, että esimerkiksi kiukutteleva lapsi on peloissaan ja ennen tilanteeseen puuttumista aikuisen on hyvä kysyä ainakin hiljaa mielessään: ”Mitä pelkäät?”. On ymmärrettävä, että lapsi voi oppia kohtaamaan vihansa vain turvallisissa olosuhteissa ja kokea olevansa turvassa vain aikuisen kanssa, joka on turvassa itsensä kanssa.

Teksti: Tarja Ruuska

Jari Koponen

52 vuotta

eronnut, neljän lapsen isä

toiminut kasvatus-, opetus-, lastensuojelu- ja (nuorten psykiatrinen) hoitoalalla yli 30 vuotta, joista vajaat 20 vuotta myös kouluttajana, työnohjaajana ja luennoitsijana

kehittänyt Sammon Turvallisuuspalkinto 1999 ja Vuoden Kasvattaja -palkinnon saanutta Turvaluokka-toimintamallia (ent. Parkki) 1996 alkaen koulujen työrauhan turvaamiseksi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta: 

Asiantuntija: "Hankalia ihmisiä ei tarvitse loputtomasti sietää"17.4.2015 05.30
V-käyrä koholla? Varo, se näkyy eliniässä15.4.2013 06.10
Tässäkö työelämän suurin haaste? Työntekijän aktiivisuus on kadonnut tai viety20.5.2015 21.10
Professori: Täydellisyyden tavoittelussa on menty liian pitkälle15.4.2013 19.31

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu