Puheenaihe

Itse tehty uurna herättää tunteita – "Tein äidilleni viimeisen pesän"

KÄSITYÖT Inkun Ideapajan kurssilla Korsossa muotoiltiin savesta tuhkauurnia, "viimeisiä pesiä".

Maija-Liisa Pyydönniemi muotoili itselleen tuhkauurnan savesta, samoin Sirpa Juvonen. Heitä neuvoi kädentaidonohjaaja Milja Kolmonen (keskellä).

Päivi Tuovinen

Rekolalainen Elina Niemi on tehnyt äidilleen tuhkauurnan savesta.

– Hän on antanut minulle elämän ja minä tein hänelle viimeisen lahjan ja pesän, Niemi kuvailee.

Hänen äitinsä sairastaa kahta muistisairautta.

– Itse tehty uurna on arvokas asia. Se ei tarkoita, että toivoo ihmisen kuolemaa. Sen tekeminen on myös osa suruprosessia.

– Työstin suhdetta äitiin ja luopumiseen, Niemi jatkaa.

Itse tehty uurna ei tarkoita, että toivoo ihmisen kuolemaa."

Niemi aikoo kertoa tuhkauurnasta äidilleen joulun aikana.

– Äiti tulee ilahtumaan tästä.

Niemi ja seitsemän muuta naista tekivät uurnan Korsossa Inkun Ideapajan kurssilla pyhäinpäivänä lähes hartaissa tunnelmissa. Oikeaan tunnelmaan virittäydyttiin Korson kirkonkellojen soidessa ja kynttilöitä ulos sytyttäen. Kynttilät näkyivät sisälle uurnan työstäjille asti.

Uurnat syntyivät makkaratekniikalla, jossa savipötköistä kootaan ensin kerroksittain astia.

– Savi josta uurnat tehtiin on sopivaa käsin rakentamiseen. Saven sekaan on valmistaja sekoittanut samottia, joka on poltettua ja murskattua savea. Se tekee saven käsittelystä miellyttävää, ja se pitää astian myös paremmin kasassa, kertoo kurssiin ohjaaja, järvenpääläinen kuvataiteilija Milja Kolmonen.

Kun astialla on perusmuotonsa, sitä aletaan muovata toivotunlaiseksi ja vainajan persoona huomioiden. Elina Niemen tekemän uurnan kannessa on muun muassa pitsikuvio, joka muistuttaa hänen äitinsä käsitöistä.

Useimmat kurssilaisista, kuten Sirpa Juvonen, Maija-Liisa Pyydönniemi ja Sari Laukkanen, tekivät uurnan itselleen. Niistä tulee maatuvia, jotka poltetaan enintään 700 asteessa.

Kierrätettävät uurnat poltetaan yli 900 asteessa. Maria Laine teki kestouurnan, jota voi käyttää "kuka sitten tarvitseekin".

Uurna on kuin kohtu, jonne mennään takaisin."

Uurnan tekeminen herättää tunteita, mutta ei ikäviä, sanovat kurssilaiset. Kun muut ihmiset ovat kuulleet heidän käsityöstään, se on saanut ymmärrystä ja hyväksyntää.

– Olisi hienoa, jos ihmiset tekisivät itse uurnansa. Sitä tehdessä voi käsitellä kuolemaa, Kolmonen toivoo.

Hän on tehnyt useita uurnia, myös itselleen sekä ystävilleen ja perehtynyt ennen kurssia tuhkaamisen eri vaiheisiin.

– Uurna on kuin kohtu, jonne mennään takaisin.

Tuhkauurna

Sen voi tehdä erilaisista materiaaleista, kuten savesta, puusta, metallista tai paperimassasta.

Uurnaan pitää mahtua aikuisen tuhkaa noin 4,5, litraa.

Uurnan suun halkaisijan on oltava vähintään 7,5 senttimetriä, että tuhka voidaan siirtää suoraan tuhkan käsittelylaitteesta uurnaan.

Uurnan voi haudata tai tuhkan sirotella hautausmaan uurnalehtoon sekä muualla maahan tai veteen maanomistajan luvalla.

Pääkaupunkiseudulla noin 80 prosenttia vainajista tuhkataan.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta: 

Surukouluttaja: Suru yritetään siivota pois – Töissä mennään lounastunnilla vessaan itkemään5.11.2016 20.00
Suru lapsen kuolemasta säilyy aina – "Sanon edelleen, että minulla on neljä lasta"5.11.2016 18.40

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu