Hyvinvointi

Vankilat, tv-ohjelmat ja Tavastian kiertänyt soitonopettaja huolestui Youtube-ajan ilmiöstä – "Kaikki pitäisi saada nyt ja heti"

MUSIIKKI Jari Kokkisen koulussa on käynyt satoja soitto-oppilaita. Parasta on, kun oppilas kokee onnistumisen riemua ja osaa tuottaa musiikkia, hän sanoo.

Jari Kokkinen vuorottelee musiikkikoulun pitäjän ja keikkamuusikon rooleissa. Harmonikkaa hän on soittanut 6-vuotiaasta ja ensimmäisessä bändissä 12-vuotiaana.

Petri Lyy

Muusikko ja musiikinopettaja Jari Kokkinen on huolissaan hyvän harrastuksen tulevaisuudesta.

– Tietotekniikka ja digitaalinen musiikki ovat tulleet nuorten elämään. Lasten keskittymiskyky ei nyt ole sitä, mitä se on joskus ollut. Kaikki pitäisi saada nopeasti ja nyt heti, Kokkinen toteaa.

Musiikki merkitsee Kokkiselle elämänikäistä harrastusta, jossa kehittyminen vaatii aikansa. Ja sitä nykynuorilla ei aina tunnu olevan.

Käytännössä tekniikka mahdollistaa sen, että piano-oppilas etsii Youtubesta sävelmän ja opettelee sen matkimalla.

– Nuotit olisi kuitenkin hyvä osata, Kokkinen huokaa.

– Ilmaisohjelmilla ja sovelluksilla pystyy rakentelemaan biittejä kotikonstein. Se on ollut mielenkiintoista opettelua itsellenikin, koska on pakko pysyä kelkassa mukana. Musiikin opiskelun tulisi olla monipuolista ja nykyajassa mukana, perinteitä tietenkään unohtamatta.

Harrastus vaatisi kotityötä, keskittymistä, toistoja ja itsenäistä harjoittelua.

– Minä ainakin annan läksyjä ja toivon, että niitä on harjoiteltu ennen seuraavaa tuntia. Tarkoitus on ohjata nuoria hyvän harrastuksen pariin ja antaa ehkä jotain pääomaa aikuisikää varten, Kokkinen kuvailee.

– Kyse on kuitenkin harrastuksesta eikä kaikista voi tulla ammattilaisia, eikä se ole tarkoituskaan. Lopputulos on se, mikä ratkaisee, eli se, että oppilas kokee onnistumisen riemua ja osaa tuottaa musiikkia.

Nuotit olisi kuitenkin hyvä osata."

Harmonikka, Kokkisen oma ykkössoitin, on vienyt Kokkista Tavastian lavalle, Olympiastadionille ja tv-ruutuun.

Harmonikan soiton Kokkinen aloitti 6-vuotiaana. 12-vuotiaana hän esiintyi jo oman bändin kanssa.

Ajokortti-iän ohitettuaan Kokkinen siirtyi ammattimuusikoksi Jarkko Lehden orkesteriin.

1900–2000-lukujen taitteessa Kokkisella oli oppilainaan kahdeksan tyttöä, joista koottu harmonikkaorkesteri kiersi kilpailuja ja tapahtumia menestyksellisesti.

Joukosta yksi on nyt ammattimainen muusikko, ja muutama musisoi harrastuspohjalta.

Musiikkikoulun pitämisen Kokkinen aloitti 1984 Hämeenlinnassa, aluksi Veikko Ahvenaisen harmonikkakoulun nimellä.

Ahvenainen perusti noihin aikoihin kouluja ympäri Suomea. Kokkinen on ollut Ahvenaisen oppilaana 1970-luvulta lähtien.

Omalla toiminimellä Kokkinen on opettanut 1980-luvun lopulta. 1990-luvulla harmonikan rinnalle tulivat lisäksi rummut, piano ja basso.

– Jossain vaiheessa bändikoulussa ja musiikkileikkikoulussa kävi viikoittain yhteensä 130 oppilasta. Silloin minulla oli toki myös palkattuja työntekijöitä, Kokkinen kertoo.

1990-luvun puolivälissä oli buumi, jolloin Kokkisen koulussa saattoi käydä pelkästään harmonikkaoppilaita 70 viikossa Riihimäellä ja Hämeenlinnassa yhteensä.

Kun koulu pullahti niin isoksi, oli pakko häivyttää keikkahommia."

Opettamisen ohessa Kokkinen on aina keikkaillut soittajana.

– Kun koulu pullahti niin isoksi, oli pakko häivyttää keikkahommia. Koko ura on ollut tietynlaista tasapainoilua opettamisen ja keikkailun välillä.

Nyt Kokkisella on kirjoilla 25 oppilasta.

Pitkäjänteisyys vaativan harrastuksen parissa, on se mitä Kokkinen haluaa peräänkuuluttaa.

– Urheilussa pääsee ainakin aluksi helpommalla, riittää kun käy treeneissä. Musiikkiharrastus vaatii sitä, että treenataan myös yksin heti alusta alkaen.

Vankilat ovat tulleet Kokkiselle tutuiksi 2005 lähtien. Hän on vetänyt vangeille erilaisia bändikouluja Riihimäellä ja Hämeenlinnassa.

– Kuntouttavan toiminnan kannalta on oleellista, että tulen siviilinä talon ulkopuolelta.

Musiikki, lukupiiri tai mikä tahansa kuntouttava toiminta, joka hetkellisesti antaa vangeille jotain muuta mietittävää on Kokkisen mielestä tärkeää.

– Bonusta on se, jos henkilö innostuu musiikkiharrastuksesta ja jatkaa sitä siviilipuolella ja mahdollisesti harrastuksen myötä pystyy rikoksettomaan elämään.

Kokkinen haluaisi tuoda ”pelimanni-kulttuuria” uudelleen tutuksi myös tälle seudulle.

– Tässä on haastetta, sillä haluaisin nähdä, että myös lapset ja nuoret kiinnostuisivat harmonikasta monipuolisena instrumenttina.

– Toisaalta soittaminen aloitetaan usein myös aikuisiässä, jolloin musiikkiharrastus on voinut olla haave jo nuoruusiässä. Harrastuksen vaatimat motoriset taidot ylläpitävät aivot aktiivisina.

Homman suola on Kokkisen mielestä se, että aamupäivällä voi tavata elinkautisvangin ja iltapäivällä 7-vuotiaan oppilaan.

– Opetustyön tekee mielenkiintoiseksi tuo vaihtelevaisuus ja se, että opetustilanteisiin täytyy asennoitua eri lailla.

– Silti en voi väittää, ettenkö olisi joskus kyllästynyt. Keikoilla on kiva käydä, jos niitä vain on.

Kuka

Jari Kokkinen, 52 vuotta. Soittanut harmonikkaa 6-vuotiaasta.

Musisoinut TV:n Laulava Sydän -ohjelmassa Yölinnun mukana sekä Huvin vuoksi-, Kesäillan valssi- ja Tuulisuudelma-ohjelmissa.

Soittanut Olympiastadionilla ja Suomi 100 -juhlassa Samuli Edelmannin taustalla.

Esiintynyt Pyynikin kesäteatterissa harmonikkaa soittavana pelimannina ja Tampereen Palatsiteatterin Edith Piaf -musikaalissa.

Keikkailee Kaisa-Mari Ruokolainen & Foxpop -yhtyeessä ja Suora Lähetys -kokoonpanossa, joka on säestänyt muun muassa Remua, Cheekiä, Michael Monroeta ja Anna Puuta.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Hyvinvointi

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu