Ruoka

Runsas omenasato kannattaa mehustaa ja kuivata: "Säilyvät ylivuotisiksi"

RUOKA Omenakirjan kirjoittanut Kirsti Eskelinen kannustaa kasvattamaan omenapuun vaikka isossa ruukussa parvekkeella.

Syksy on eteläisessä Suomessa paras aika istuttaa omenapuu ja ensimmäistä satoa voi odottaa kahden vuoden kuluttua. Runsaana omenavuonna sato kannattaa pääosin mehustaa.

Jukka Hämäläinen

Unelma omasta omenapuusta kulki ruokakirjailija Kirsti Eskelisen matkassa vuosikymmenet. Hänen mielessään elivät ihanat lapsuusmuistot sukulaistädin omenapuutarhasta, jossa kasvoi yli kolmekymmentä omenapuuta, melkein kaikki eri lajikkeita.

Omenapuissa oli pienen tytön mielestä hauskaa kiipeillä ja hedelmien syömisessä suoraan puusta erityistä hohtoa, mutta työtä ne teettivät lapsillekin. Oksat leikattiin ja sato kerättiin yhteisvoimin.

– Talviomenat käärittiin silkkipaperiin ja säilöttiin laatikoihin odottamaan jouluaattoa, jolloin ne käärittiin papereista ja asetettiin tarjolle tuoksuvana kekona, Eskelinen muistaa.

Kun unelma omasta omenapuusta viimein toteutui, sai Eskelinen yhden puun sijaan kokonaisen omenatarhan, jonka hoitamisesta on tullut hänelle rakas harrastus.

– Voin askarrella ja nautiskella täydellisessä omenatarhassani aikaisesta keväästä lumentuloon. Se antaa jokaiseen päivääni iloa ja energiaa, sekä yllin kyllin lähi-, luomu- ja mielihyväruokaa.

Jakaakseen omenapuiltaan saamansa ilon Kirsti Eskelinen kirjoitti kesän kynnyksellä julkaistun tarinallisen Omenakirjan. Hänen toiveensa on, että kirja kannustaa lukijan hankkimaan ja kasvattamaan oman omenapuun, mieluummin kaksi, jos sellaista ei vielä ole.

– Omenapuu viihtyy kaverin kanssa, vaikka useimmat lajikkeet ovat itsepölyttäviä, Eskelinen kertoo.

Kun Omenakirja ilmestyi, kirjailija huomasi harmikseen unohtaneensa tyystin maatilkuttoman kaupunkilaisen. Kokemuksesta hän tiesi, että unelma omasta omenapuusta voi elää vahvana kerrostalossakin.

Nyt hän haluaa paikata unohdustaan ainakin niiden lukijoiden osalta, joilla on parveke.

– Parvekkeella voisi kokeilla kasvattaa pienemmän perheomenapuun, johon on vartettu useampi lajike, kasvattamista isossa ruukussa.

Omia omenapuitaan hän kertoo kasvattavansa melko rennolla otteella. Homma sujuu hyvin, koska omenapuulle mieluinen kasvupaikka on aurinkoinen ja lämmin, ei tuulinen, puu kasvaa ja kukoistaa.

– Yritän pitää latvuksen ilmavana leikkaamalla ristiin ja sisäänpäin kasvavia oksia, silloin vältytään sienitaudeilta, Eskelinen kertoo.

– Minulle tärkeää on myös omenapuun kauneus, siksi poistan heti mahdolliset kuivuneet oksat, joita varsinkin vanhoihin puihin tulee.

Runsaana omenavuonna hän suosittelee omenasadon mehustamista. Omenamehu on raikas ruoka- ja janojuoma, jota voi käyttää myös vedellä laimennettuna ja smoothieissa.

Myös omenien kuivaaminen viipaleina tai renkaina on hyvä keino suuren sadon säilyttämiseksi.

– Pakastettu tai pastöroitu mehu ja kuivatut omenarenkaat säilyvät ylivuotisiksi, jos syömistä on liikaa yhtä vuotta varten, Eskelinen opastaa.

Hän itse syö omenia joka päivä ympäri vuoden: sellaisenaan, mehuina ja kuivattuina napostelupaloina, sekä runsain määrin omenaruuissa ja leivonnaisissa.

Lempireseptinsä, sekä omat että isoäidiltä perityt, hän laittoi mukaan kirjaansa. Reseptiikan ohella mukana on lämminhenkisiä kertomuksia ja omakohtaisia kokemuksia omenapuiden hoidosta.

Omenalajikkeet voidaan jakaa kolmeen luokkaan käyttötarkoituksen mukaan: siiderin valmistukseen käytettävät omenat, ruoanlaittoon tarkoitetut talousomenat ja sellaisenaan syötävät jälkiruokaomenat.

Ruuanlaittoon käytettävät omenat ovat yleensä liian happamia syötäviksi tuoreina, mutta sen sijaan niitä voi käyttää monipuolisesti esimerkiksi hilloihin, kastikkeisiin ja leivonnaisiin.

Siiderin valmistamiseen on erityisiä lajikkeita, joissa on tanniinien aiheuttamaa kitkeryyttä, kun taas omenat, jotka eivät laatunsa puolesta kelpaa syötäviksi tuoreina, voidaan kuivata tai käyttää omenamehuksi.

Omenan happamuuden ja kirpeyden määrittävät sokereiden ja omenahapon sekä muiden happojen välinen suhde. Omenan makuun vaikuttavat myös 250 eri esteriä, alkoholia, aldehydiä ja eteeristä öljyä sekä hedelmän kypsyysaste ja säilytys.

Omena on vähäkalorinen (noin 36 kilokaloria/100 grammaa) ja sisältää 7,1 grammaa sokereita 100 grammaa kohti. Niistä 3,8 grammaa on fruktoosia, 2,4 grammaa sakkaroosia ja 0,9 grammaa glukoosia. Koska omenan fruktoosin ja glukoosin suhde on hyvä, se sopii myös diabeetikoille.

Ravintokuitua omenassa on 2,0 grammaa, huomattavimpana pektiiniä. Se on terveyden kannalta hyvä syötävä, sillä se sisältää B1-, B2-, B6-, C- ja E-vitamiineja sekä esimerkiksi kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, fosforia ja flavonoideja. Valtaosa flavonoideista ja prosyanideista on omenan kuoressa, minkä vuoksi omena kannattaa aina syödä kuorineen, kun mahdollista.

Monissa epidemiologisissa tutkimuksissa omenoiden syöminen on yhdistetty alhaisempaan syövän, sydän- ja verisuonitautien, astman ja diabeteksen riskiin. Omenoissa on erilaisia fytokemikaaleja, jotka toimivat antioksidantteina. Niiden pitoisuus kuitenkin vaihtelee omenalajikkeittain, ja prosessoidussa omenamehussa niitä on jäljellä huomattavasti vähemmän kuin tuoreissa omenissa.

Omenansiemenet ovat jonkin verran myrkyllisiä, koska niissä on pieni määrä syanidin sokeriyhdistettä, amygdaliinia.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Ruoka

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu