Puheenaihe

Vantaan Sanomien alkutaipaleet: Entinen päätoimittaja kertoo lehden värikkäistä vaiheista – "Autotallissa oli latomo"

LEHTIMIES Eero Lehtinen oli vaikuttamassa Vantaan Sanomien kehitykseen alusta lähtien.

Tuusulassa lähes koko elämänsä asunut asunut Eero Lehtinen on ollut eläkkeellä tasan kolme vuotta. Aika kuluu hyvin muun muassa alaskanmalamuutti Taran seurassa.

Päivi Tuovinen

Toimitus teki entiselle päätoimittajalleen Eero Lehtiselle muutamia kysymyksiä Vantaan Sanomien historiasta. Lehtinen on vaikuttanut lehden kehitykseen sen alusta lähtien, jo koulupoikana.

Vastauksista kuvastuu pitkän linjan lehtimiehen ura samoin kuin lehdenteon koko monipuolisuus uutisaiheineen ja tekoprosesseineen sekä paikallisjournalismin painoarvo.

Uran alku

Päätoimittaja Tom Järnefelt perusti Helsingin Seudun Tuusulassa. Omakotitalon autotallissa oli latomo, ja lehti tehtiin siellä painovalmiiksi. Lehden konttori oli alkuvaiheessa Tikkurilassa nykyisen Peltolantien varrella olleessa omakotitalossa.

Olin harrastanut valokuvausta 11-vuotiaasta lähtien ja valokuvaukseen liittyi myös tapaamiseni lähellä asuvan Järnefeltin kanssa jouluaattona 1968. Hän huomasi minut kävelemässä kameralaukku olalla, pysähtyi viereeni ja kysyi kuvaamisestani. Olin ollut kuvaamassa tuttavan luona joulupukin tuloa ja näin sain keikan myös Järnefeltin kotiin.

Siinä sitten sovimme, että alan tehdä avustajan töitä Helsingin Seutuun, joka oli Vantaan Sanomien edeltäjä. Ensimmäinen juttukeikkani oli Korson seurakunnan järjestämä poikien talvirieha helmikuussa 1969.

Saan siis kiittää toimittajaurastani paitsi sattumaa, myös joulupukkia.

Tom ”Osku” Järnefelt (s. 1932) perusti Helsingin Seutu-lehden 1967. Latomo ja taitto olivat alkuvaiheessa Tuusulassa, hänen talonsa autotallissa. Kuvassa Järnefelt taittopöydän ääressä. Kuva: Eero Lehtinen

Olin Tuusulan yhteiskoulussa ja usein lähdin heti koulun jälkeen juttukeikoille, jotka olivat perinteisiä erilaisia yleisö- ja urheilutapahtumia.

Yhteistyömme lisääntyi nopeasti ja kotini kellarissa olevassa pimiössä kehitin pian lehden lähes kaikki filmit ja tein niistä kuvat.

Sitten sain tarjouksen, jota en voinut jättää väliin: vakituinen toimittajan paikka vuonna 1970. Siitä alkoi 19-vuotiaan toimittajanalun jatkokoulutus, jossa hyvänä oppi-isänä Järnefelt oli.

Journalismi 40 vuotta sitten

Järnefelt ei päättäjiä juuri kumarrellut, vaan lehti tarkasteli silloisen Helsingin maalaiskunnan elämää joskus hyvinkin kriittisesti. Virkamiesten toimista oli juttuja, jopa sellaisia, että poliisikin joutui puuttumaan asiaan.

Paikallisjournalismia tehtiin Vantaalla kunnianhimoisesti jo 1970-luvulla.

Helsingin maalaiskuntaan muutti aluerakentamisen myötä valtavasti ihmisiä eri puolilta Suomea. Tämä aiheutti suuria kasvukipuja, joista tein jatkuvasti juttuja; muun muassa vaikeaksi muuttuvasta huumausainetilenteesta sekä haastavasta nuorisotyöstä.

Lehti otti voimakkaasti kantaa myös maalaiskunnan puolesta. Vuonna 1971 lopulla syntyi pakkoliitosuhka, jossa vaaravyöhykkeessä olivat Rajaylä, Vaarala, Länsisalmi ja Länsimäki.

Maalaiskunnan poliitikot arvostelivat voimakkaasti lehden tapaa kertoa kunnanvaltuuston ”tyhjänpäiväisistä” löpinöistä. Heidän mukaansa valtuusto teki arvokasta työtä, jota lehti ei arvostanut.

Seuraavaksi päätoimittaja palkkasikin eduskunnan pikakirjoittajan valtuuston kokoukseen ja kokouksen puheet julkaistiin sanasta sanaan. Näin lukijat saivat itse päättää kuka on oikeassa – jos jaksoivat lukea.

Tekniikka

Latomakoneessa sanottiin olevan 10 000 osaa ja se valoi sulasta metallista jokaisen palstarivin erikseen. Päätoimittaja kirjoitti lähes kaikki juttunsa suoraan tällä miehenkorkuisella latomakoneella, mikä vaati melkoista ammattitaitoa.

Jos tuli virheitä, osa riveistä kirjoitettiin uudelleen. Virheelliset heitettiin takaisin koneen pataan, joka sulatti kirjasinmetallin. Otsikkorivit tehtiin kirjain kirjaimelta käsiladontana. Tämän jälkeen teksti otsikoineen vedostettiin paperille.

Taittopöydällä jutut, otsikot ja ilmoitukset liimattiin sivuille – kuville jätettiin paikat, koska ne rasteroitiin kirjapainossa painokuntoon. Paperitaitto lähetettiin bussilla kirjapainoon, jossa sivut kuvattiin offset-painokoneen sivupelleiksi.

Eero Lehtinen työpöytänsä ääressä vuonna 1974. Tuolloin toimitus oli Asematie 1:ssä kerrostalon alakerran huoneistossa. Lehti oli siirtynyt Keski-Uusimaan omistukseen vuonna 1972.

Toimittajan työvälineenä oli aina 1980-luvun alkuvuosiin saakka tavallinen kirjoituskone, jonka jälkeen toimitusjärjestelmät näyttöpäätteineen alkoivat yleistyä.

Kaupunkilehdet

Jakelutapa ei määritä lehden laatutasoa. Suomessa on useita upeita ja lukijoita hyvin palvelevia ilmaiseksi jaettavia kaupunkilehtiä. Ja sitten on puolestaan tilattavia lehtiä, joista henki on kadonnut.

Vantaan Sanomat oli esitaistelijana 1990-luvun alussa, kun paikallislehtien journalistista tasoa alettiin uudella tavalla puntaroida. Tähän vaikutti erityisesti Vantaan Sanomien toimituksen kunnianhimoinen työ muun muassa tutkivan journalismin saralla.

Lehti paljasti kaupunginvaltuuston puheenjohtajan kaavakoplaukset ja mittavat rahalliset bisnekset, mikä sai suuren valtakunnallisen julkisuuden. Valtuuston puheenjohtaja tuomittiin 1,8 vuodeksi vankeuteen. Tästä merkittävästä työstä Risto Hietanen sai muun muassa valtion tiedonjulkistamispalkinnon.

Tämä oli yksi hyvä potku koko paikallisjournalismin arvostuksen nousulle. Paikallisissa lehdissä alettiin keskustella journalismin rajoista ja tällaiset esimerkit antoivat toimituksille uutta puhtia.

Ehkäpä suurin muutos paikallisissa medioissa onkin nyt tapahtunut toimitusten sisällä. Hyvin tehtyjen ja luettujen kaupunkilehtien taustalla loistaa hyvin koulutettu, itseensä uskova ja innostunut toimitus.

VS ja Vantaa

Vantaan Sanomat on kasvanut yhdessä kaupungin ja sen asukkaiden kanssa. Lehti on lukijoilleen itsestäänselvyys, siihen luotetaan ja sitä luetaan innolla.

VS:n merkitys Vantaan identiteetille on ollut erittäin suuri. Lehti on toiminut ansiokkaasti vallankäytön vahtikoirana ja muuttanut näin kaupungin vanhoja 70-lukulaisia, kyseenalaisia käytäntöjä. Uskoakseni lehden pitkäjänteinen työ on lisännyt myös kaupunkilaisten luottamusta kaupungin toimintaan ja päättäjiin.

Jutut kaupungin vilkkaasta yhdistyselämästä ja tapahtumista ovat tärkeitä paitsi lukijoille myös tilaisuuksien ja yhdistysten puuhaihmisille. He saavat voimaa ja intoa julkisuudesta sekä yhteistyöstä paikallislehden kanssa.

Nämä asiat tukevat vantaalaisuutta ja Vantaan imagon kasvua.

Imagoa ei nosteta kampanjoilla ja sloganeilla. Sen on synnyttävä ensin kaupungin omien asukkaiden keskuudessa ja siitä maine leviää vasta kaupungin rajojen ulkopuolelle.

Vaikka maailma muuttuu ikään kuin pienemmäksi ihmisten runsaan matkustelun, ulkomailla olevien opiskelu- ja työpaikkojen sekä kansainvälistymisen vuoksi, kotipaikka silti säilyy ja sinne palataan.

Vaikka kuinka olisimme maailmankansalaisia, oman kadun tai kaupunginosan asiat kiinnostavat aina. Ja ne jutut ahmitaan sitten joko paperilehdestä tai netistä.

Vantaan Sanomat

Ilmestyi Helsingin Seutu -nimisenä tabloidkokoisena lehtenä ensimmäisen kerran 31. elokuuta 1967. Painos oli 27 000 kpl.

Julkaistiin aluksi kerran viikossa, vuodesta 1968 kaksi kertaa viikossa.

Vuonna 1972 omistajaksi vaihtui Keski-Uusimaa Oy.

Vuonna 1979 muuttui broadsheet-kokoiseksi ja alkoi ilmestyä kolme kertaa viikossa.

Vuonna 1980 nimeksi vaihtui Vantaan Seutu.

Vuonna 1992 alkaen Vantaan Sanomat, kun Vantaan Seutu ja Etelä-Vantaa-lehti yhdistyivät. Ilmestyy nykyisin kaksi kertaa viikossa ja kuuluu Mediatalo Keskisuomalaiseen.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta: 

Printin suuri kannattaja ei halua lukea uutisia netistä: ”Vantaan Sanomat on pakko lukea”2.9.2017 05.05
Mikko Heino valittu Vantaan Sanomien vastaavaksi päätoimittajaksi26.6.2017 18.00
Vantaan pinta-alasta kolmannes on metsää – kaupunkilaiset kaipaavat silti luontoon2.9.2017 07.20
Vantaan Sanomat on ylivoimainen alueellaan1.3.2017 06.00

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu