Puheenaihe

Jari Sinkkonen: Lapsen peliriippuvuus voi sekoittaa koko perheen – joskus pitkä pelikielto voi olla ainoa, joka auttaa

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kannattaa erilaisia rajoituksia lasten ruutuaikaan. Joskus tarvitaan pitkäkin pelikielto.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kannattaa rajoituksia lasten niin sanottuun ruutuaikaan.

Jetro Stavén

Tuttu tilanne monesta kodista: Heti koulusta tultuaan lapsi sulkeutuu huoneeseensa ja pelaa uutta konsolipeliä useamman tunnin putkeen.

Kun vanhemmat saapuvat töistä, on vastassa hikipäinen ja punaposkinen poika, joka purkaa pelimaailman epäonnistumistaan haistattelemalla tosimaailmalle.

Toisessa kodissa teini-ikäinen tyttö taas valvoo aamuyön pikkutunneille asti ja somettaa. Aamulla kouluun lähdöstä ei tule mitään.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen tuntee tämäntyyppiset tilanteet perin pohjin. Vastaanotollaan hän on tavannut useita peli- ja somekoukkuun jääneitä lapsia ja nuoria.

Sinkkonen kumoaa suoralta kädeltä väitteet, joiden mukaan esimerkiksi väkivaltapeleillä ei olisi vaikutusta herkässä kehitysiässä oleviin lapsiin.

– Tiede on osoittanut, että lapsen aivoihin vaikuttavat lukemattomat seikat. Miten sitten pelien vaikutus valuisi pois kuin vesi hanhen selästä, kokenut psykiatri kysyy.

Osa suomalaislapsista jää nyt niin pahaan peli- ja somekoukuun, että joutuvat hakemaan apua turvataloista. Sellainen toimii muun muassa Vantaalla.

Ääritapausten lisäksi on kuitenkin paljon enemmän lapsia, joilla riippuvuus on maltillisempaa.

Kirkkonummen Kartanonrannan koulun vanhempainillassa äskettäin puhunut Sinkkonen sanoo, että jokainen lapsi on oma tapauksensa, eikä yleispäteviä neuvoja esimerkiksi peliajan tai somettamisen rajoituksiin voi antaa.

Jokaisen vanhemman on kuitenkin syytä huolehtia, että lapsi syö ja nukkuu riittävästi.

– Riittävä uni nyt monessa perheessä haastavin asia. Jo ennen kännykkäaikaa, 1990-luvulla tutkimuksissa huomattiin, että yksi viidesosa kuudesluokkalaisista valvoi arki-iltaisin yli kello 23:n. Se on liikaa, ja sitten koulussa potuttaa eikä jakseta keskittyä.

Hyvänä nyrkkisääntönä Sinkkonen pitää myös vanhaa neuvoa, että pelaamisen ja nukkumaan menon välissä pitäisi olla kaksi tuntia aikaa, jolloin lapsi voisi rauhoittua.

Joissakin perheissä lasten pelaamista rajoitetaan erilaisin esto-ohjelmin, mikä Sinkkosen mukaan voi toimia.

– Ne voivat olla sopivia osalle lapsista, sillä niiden kanssa ei voi alkaa neuvottelemaan. Kun kello tulee 18, peli menee kiinni "klonks" ja sillä selvä.

Sinkkonen kehottaa myös kokeilemaan sopimuksia. Sellaisen voi tehdä vaikka kirjallisena. Jotkut lapset sitoutuvat niihin, eikä muu elämä siitä häiriinny.

– Ja on myös olemassa lapsia, joille voi sanoa, että siitä vaan, pelatkaa niin paljon kuin haluatte, ja tulos on silti lapselle hyvä.

Aina tiukkakaan rajoitus ei toimi ja tarvitaan pidempi "digipaussi".

Sinkkonen kertoo tapauksesta, jossa äiti salli pojalleen vain yhden tunnin pelaamista viikossa. Tästä oli seurauksena se, että kaikki muu arki kietoutui tämän yhden pelitunnin ympärille.

Lapsi puhui jatkuvasti siitä, mitä aikoo pelata tunnin aikana.

– Sellainen on tietysti aivan mahdotonta. Tällaiselle pojalle antaisin suoraan yhden kuukauden pelikiellon, Sinkkonen sanoo.

Sinkkosen mukaan osa – joskin pieni osa – lapsista tulee todella peliriippuvaisiksi.

– Kyse on dopamiiniriippuvuudesta, jossa pelaaja ehdollistuu koukuttaville peleille.

Pelintekijöille Sinkkosella on myös sanottavaa.

Hän hämmästelee K18-pelejä, joissa pelaaja pääsee samastumaan psykopaatti-alkoholistin ja pahantekijän rooliin.

Miksi ihmeessä ihmisen pitäisi samastua psykopaatti-alkoholistiksi."

– Yhdysvalloissa tehdyn laajan tutkimuksen mukaan tällainen peli on yhteydessä antisosiaaliseen käyttäytymiseen ja esimerkiksi tupakointiin. Tutkimuksen otoksena oli 5000 lasta, joita seurattiin pidemmän aikaa. Tutkimus ei osoita syy–seuraus-suhdetta, mutta kuvaa ilmiötä laajasti, Sinkkonen sanoo.

– Toisessa tutkimuksessa oli mukana 130 000 lasta ja se perustui 136 tutkimuksen meta-analyysiin. Siinä osoitettiin, että pelaaminen oli yhteydessä moneen negatiiviseen asiaan. Arkiliikunta vähenee ja kunto heikkenee.

– Ylipäätään voi kysyä, miksi ihmeessä ihmisen pitäisi samastua psykopaatti-alkoholistiksi, Sinkkonen hämmästelee.

Sinkkonen muistuttaa, että ruutujen edessä vietetty aika on pois muulta.

Yhdysvalloissa nuoret ovat ovat viettäneet netissä aikaa 10 000 tuntia parikymppisiksi elettyään.

Se vastaa suurin piirtein ruotsalaispsykologi Anders K. Ericssonin esittämää ajatusta jonka mukaan jonkin lajin "mestaruustason" saavuttaminen vaatii kymmenen tuhannen tunnin harjoittelun.

"10 000 tunnin sääntöä" on tieteessä ja kulttuurissa kritisoitu laajalti, sillä kenestä tahansa ei tule mestaria vaikka kuinka harjoittelisi.

Sinkkosen omissa arvovalinnoissa kulttuuriharrastukset ovat korkealla, mutta se ei ole olennaisinta, kun hän antaa neuvoja lasten kasvatukseen.

– Kaikkien lasten pitäisi saada olla sitä mitä he ovat, Sinkkonen sanoo.

Juttu perustuu Jari Sinkkosen esitelmään Kirkkonummen Kartanorannan koulun vanhempainyhdistyksen puhetilaisuudessa 29.8.2017.

Lisää aiheesta: 

Lukuisat nuoret hakevat apua vinksahtaneen unirytmin takia – "Some on niin koukuttava"11.8.2017 06.15
Älä lohduta kiusattua lasta väärin, neuvoo asiantuntija – "Uhrin ei tarvitse ymmärtää, vaikka kiusaajallakin olisi vaikeaa"8.8.2017 20.02
Miksi nettiporno voi olla pojille vaarallista, mutta 1980-luvun pornolehdet eivät? ­– Jari Sinkkonen vastaa Ylelle29.5.2017 11.20
Lastenpsykiatri teilaa uusperheiden trendi-ilmiön – Yle: Kokeilkaa sitä itse, vanhemmat23.11.2015 13.37
Keltikangas-Järvisen mukaan kaikki päivähoito ei ole varhaiskasvatusta: ”Pienillä aivoilla suureen ryhmään”11.12.2016 08.20

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu