Tapakouluttaja: Juhlapöydässä saa viihtyä, keskustella ja nauraa

Tapakouluttaja Kaarina Suonperä kertoo, että "ota, anna oikealta ja tarjoa aina vasemmalta" -sääntö pätee edelleen. Kavaljeeri huolehtii pöydässä, että daamin vesilasi on täynnä ja ettei leipä lopu daamilta kesken.

Heli Koivuniemi

Kun tunnet hyvät tavat, selviät luontevasti erilaisista juhlatilaisuuksista.

– Jokaiselle tulee joskus eteen tilanteita, jolloin on tarpeen kysyä neuvoa, tapakouluttaja Kaarina Suonperä rohkaisee ja kertoo ruokajuhlien yksityiskohdista.

Hyvällä aterialla ei ole koskaan kiire, joten ruokailuun saa keskittyä, ja siitä saa nauttia. Pöydässä saa viihtyä, keskustella ja nauraakin. Tuppisuuna ei siis istuta, vaan seurustellaan.

– Jos vieressä istuu hiljainen ja ujo vieruskaveri, voi itse aloittaa reippaasti rupattelun.

Välillä sattuu pikku haavereita, jotka omasta mielestä saattavat tuntua hirveiltä mokilta.

– Siihen ei maailma kaadu. Anteeksi-sana on hyvä ottaa mukaan juhliinkin lähdettäessä, sillä selviää paljosta.

Kauniit pöytätavat opetetaan tapakouluttajan mukaan jo lapsena.

– Paitsi kotona myös kylässä. Juhlissa lapsetkin oppivat lisää pöytätavoista. Pienemmille lapsille kannattaa varata ohjelman vetäjä ja leikittäjä, Suonperä vihjaa.

Suku- ja perhejuhlien noutopöydässä suvun vanhemmat ovat etusijalla. Poikkeuksena ovat häät, joissa hääpari aloittaa aina ruokailun. Isäntäväki tai seremoniamestari opastaa ensimmäiset ruokailijat alkuun. Jos vieraiden joukossa on ulkomaisia vieraita, isäntä tai emäntä näyttää heille edellä, miten toimitaan.

– Noutopöydässä lautasta ei sullota kerralla täyteen ruokaa. Pöydästä voi hakea ruokaa vaikka kymmenen kertaa.

Pääsääntönä on, että kylmät ruoat syödään ennen lämpimiä ruokia, kalat ennen liha- ja linturuokia ja miedoimman makuiset ruoat ennen voimakkaamman makuisia.

Syöminen voidaan aloittaa pöytäkunta kerrallaan. Suuremmissa pöydissä lämpimän ruoan voi aloittaa, kun sekä vasemmalla että oikeanpuoleisella vierustoverilla on ruoka edessään.

 

Sämpylät ja leivät voi murtaa käsin sopivan kokoisiksi suupaloiksi ”

Katetussa pöydässä on omat erikoisuutensa. Ruokailu aloitetaan aina ulommaisista aterimista kohti lautasta. Poikittain lautasen yläpuolelle asetellut aterimet ovat jälkiruokaa varten, ylimmäisenä oleva tulee oikeaan käteen. Haarukalla pidellään jälkiruokaa paikallaan ja lusikalla syödään.

Joskus pöydässä on vempeleitä, eikä tiedä, mitä milläkin tehdään.

– Silloin voi ja saa kysyä emännältä tai isännältä neuvoa tai voi katsoa, miten he toimivat.

Suonperä mainitsee esimerkiksi koloreunaisen, liki tasaisen kastikelusikan ja osalle kenties hiukan tutumman keihäskärkisen kalaveitsen, jonka yläkulmassa on pikkuinen kolo.

Kastikelusikka katetaan lautasen yläpuolelle, vinottain oikealle.

Jälkiruoka-aterimista ylimmäinen tulee oikeaan käteen ja alimmainen vasempaan käteen.

Leipälautanen sijoitetaan vasemmalle, ja siihen katetaan henkilökohtainen voiveitsi, jolla ei oteta levitettä tarjoiluastiasta.

– Sämpylät ja leivät voi murtaa käsin sopivan kokoisiksi suupaloiksi eli niitä ei halkaista veitsellä.

Lautasliinalla on oma tärkeä merkityksensä ruokailun kulussa. Ruokailu aloitetaan, kun emäntä ottaa lautasliinan, ja taittaa sen kaksinkerroin polvilleen. Pikkulapsille liinan voi kietaista kaulaan. Lautasliinasta myös tarjoilija tietää aterian alkaneen.

– Ruokailun aikana lautasliinalla siistitään suupielet aina ennen juomista, liinaa kevyesti taputellen.

Ruokailun päätteeksi jokainen asettaa liinan lautasen viereen siististi taiteltuna.

Kiitospuhetta ei tapakouluttajan mukaan saisi milloinkaan unohtaa.

– Joko seurueen vanhin tai hän, joka istuu emännän kavaljeerina, muistaa kiittää isäntäväkeä, eikö totta?

Puheen lisäksi juhlista kiitetään myös jälkikäteen.

– Tekstiviestin tai sähköpostin lähettäminen on helppoa ja vaivatonta, mutta ne eivät ole aitoja ja sydämellisiä kiitoksia, kuten käsin kirjoitettu ja kotiin toimitettu kirje tai -kortti tai kiitoskukka.

Ohjeita kutsutuille vieraille

Vieras vastaa aina kutsuun ja ilmoittaa etukäteen mahdollisista ruoka-aineallergioista ja erityisruokavalioista.

Arvostaa kutsua pukeutumalla oikein.

Saapuu juhlaan kutsussa mainittuun aikaan.

Muistaa kukat tai lahjat.

Jos isäntäpari on suunnitellut tietyn istumajärjestyksen, vieraat noudattavat sitä.

Keskustelee pöytänaapureiden kanssa iloisella mielellä.

Varautuu pitämään puheen, jos huomaa istuvansa emännän vieressä.

Ei ole juhlien venyttäjä, vaan lähtee ajoissa.

Kiittää emäntää ja isäntää pois lähtiessä.

Lähettää jo seuraavana päivänä isäntäväelle kotiin kiitoskortin, -kirjeen tai kiitoskukat.

Kommentit

Ns. tapakulttuurin "hyvät tavat" ovat sosiaalieliitin suosiman kaksinaismoraalin vastenmielisin muoto. Sen sijaan suora rehellisyys ja rehellinen suoruus ovat jaloutta ja suurta sydämen viisautta. Vaikka siitä eivät pidä ne, joiden lippu ei ole puhdas, antavat ne luotettavamman mielikuvan kuin tekopirteä teeskentely ja valehtelu. Tämä varsinkin naisten suosima laji pitäisi kieltää lailla.

Pohjanmaan poika

Pohjanmaalla ei puhuta eikä pussata, ei tunneta eikä tunnusteta elämisen sietämätöntä keveyttä. "Jäikkö taas ilaman vaan sen tähären ette keherannu pyytää?" kysyy isä pojaltaan kun tämän tyttöystävä lähti toisen junkkarin matkaan. Ja entäs se Pohjanmaan pojan jääräpäisyys, jonka takia kaveri joutuu kysymään, ett "Kumpi oot mialuummin, oikias vai naimisiss?" Sillä pohojaalainen ei rakkaudesta lirputa eikä kissaa lärpytä: "Akkaa ja kissiä pitää potkaasta aina kun muilta askarehilta joutaa. Jos ne ei tee pahaa, niin ne meinaa." "Kahareksan lasta on moalimaan saattannu mut kertaakaan en oo suutelon syntihin langenna."

Eikä sitten mitään valkoisia valheita eikä salattuja eläimiä, sillä "Joka piarua pirättelöö,sillon muutaki salattavaa."

Juhlapöytään pohojaalainen akka kehottaa: "Ottakaa ny nottei jää klottuhun." Ja siinä missä societeetti kilistää ja skåålaa skumppaan sanoo jytky, että "Holtti poies niinku Huupposen munasta!" Pohojaalaisten juhlien valomerkki on "Menkää kotionna siitä!", jolloin vieraan sopii ihastella läksiäisiksi isäntäväen vooninkia: "Kyllä täällä on hyvä köyhän elellä..."

asiaihminen

Jos korvattaisiin sana "pohjalainen" esim. sanalla "somali", niin miten vähemmistövaltuutettu reagoisi?
Onko rasismi oikeutettua, jos kohdistuu vain tietyihin etnisiin ryhmiin?

Tasa-arvo tarpeen

Hyvin hauskasti kirjoitettu juttu. Totuushan on se, että länsi- ja itäsuomalaisten geeniperimä poikkeeaa toisistaan enemmän kuin englantilaisten ja saksalaisten. Niin myös ihmisten käytös ja tapa kohdata kanssaihmisiä. Itäsuomalaisten kanssa seurustellessa elämä tuntuu helpommalta. Turussa käydessä taas on mukava tietää, että moottoritie on auki ja talvirajoitukset poistettu, jotta pitkään ei tarvitse kestää.

Näin on

Näin on! Olin kerran Pohjanmaalla ihan ruokapöytän kutsuttuna. Meitä oli semmoiset kymmenkunta ja kaikki muut niin suoranuottisia, että tuvan äänimaailma koostui vain ruokailuvälineiden vaimeista kilauksista ja isännän lyhyistä murahduksista :) Ei paha ollenkaan, paisti oli erinomainen, perunat mureita ja kiisseli raikasta. Olen anekdoottia itäsuomalaisille kertonut ja saanut remakat naurut kiitoksiksi :D

Itse artikkeli oli lajissaan ok. Kevät on nuorten juhlaa ja nyt jos koskaan on kansainvälistyvälle nuorisollemme hyvä opettaa seurustelu- ja pöytätavat. Maailmalla he tulevat näkemään, ettei viini juomalla lopu eikä veistä käytetä munakasta ja risottoa syötäessä. Ja että ruokaa saavat kaikki kodeissaan, ja yhteiseen ruokapöytään kokoonnutaan seurustelua varten :)

asiaihminen

Tähän voi lisätä, että muutama päivä sitten perussuomalaisten eduskuntaryhmä antoi huomautuksen edustajalleen, joka käyttänyt ilmaisua "neekeriukko". - Kuitenkin neekeri on latinalaisperäisistä kielestä lainattu sana, joka tarkoittaa suomeksi mustaa.

Paljasta nimimerkki asiaihminen oma etninen taustasi niin, sitten muutkin voivat kertoa "hauskoja ja vitsikkäitä juttuja" etnisestä ryhmästä, johon kuulut.

Tasa-arvo tarpeen

Minä taas kiittelen tätäkin juttua, sillä onhan ne oikeat käytöstavat hyvä tietää, vaikkei niitä haluaisi jostain syystä käyttää? Eipä ainakaan jää tuosta illan onnistuminen kiikastamaan, vaan voi olla rennosti kun tietää miten sen pitää mennä. Ja vaikka tuntisi itsensä "reiluksi ja rehelliseksi" eikä tavoista perusta, niin noilla ohjeilla täydestä menee "paremmissakin piireissä" jos tahtoo olla jolle kulle mieliksi.

voikukka

Niin.. onhan hyvät tavat tärkeitä, mutta kun tällaisiset kukkahattukekkerit ovat tylsiä, kun jokainen istuu niskat jäykkänä summut kiinni. Kaikilla tuntuu että jotain pitäis sanoa, mutta ei keksitä mitään, kun ei uskalleta. Johtuen siitä että seuraavana päivänä mummelit puhuu niistä koko kylälle, kun sekin oli sellainen, sano sellasta ja asu oli tuollainen epäsopiva.
Nämä ovat niitä harvoja eliitin juhlia missä raha ratkaisee. Itse menen mielummin rentoihin juhliin, jossa ei nyt kytätä vieruskavereita ja puhuta skeidaa seuraavana päivänä, jokainen saa olla oma itsensä ja rento fiilis jo heti alussa. Huumori lentää ja juhlat tuntuvat jokaisen juhlilta tasapuolisesti.

Heikki Parviainen

Meiän kakaroiden ylkkäribileissä oli ainaski kivaa... kiva tunnelma... kävivät nurkan takana huikallaki... ja antovat faijalleki snadisti :-)

Jääräpää

Jos et halua lukea "oikeista" tavoista tai mistään muustakaan tavoista, mitäs täällä sitten teet? Tapa-artikkeli oli mainio kertaus ja kastikelusikastakaan en ollut kuullut vaikka monenlaisissa kalaaseissa tullut käytyä - hienommissakin. En myöskään tiennyt puheenpitovelvollisuudesta emännän vierustoverina. Nyt tiedän. Minulla ei myöskään ole sukua tai tuttuja Pohjanmaalla, joten mielenkiinnolla kuulin heidänkin tyylistään. Kertokaa lisää eri paikkakuntien tai maiden ja kulttuurien ominaispiirteistä. Jurottajat voivat sulkea koneensa ja mennä vaikka päiväunille, niin ovat illalla paremmalla tuulella!

Haagan prinsessa

28.5. klo 17.25 ja kaikki hyyvin. Haagan prinsessalle nostan virtuaalista myssyäni! Joka ikiselle ihmiselle olisi hyvä noin 5 v välein lukea joku päivitetty Käytöksen Kultainen Kirja. Aina siitä jotain jää mieleen, vaikka ei tavaisi tarinaa ulkoa eikä jokaista sanaa sisäistäisi.

Naiselle tapakulttuurin ja pöytätapojen tuntemus on erittäin tärkeää silloin, jos joutuu esim. päivällispöydässä edustamaan yksin naissukupuolta. Usein tapakoulutetut miehet odottavat, että nainen aloittaa ruokailun. Naisen on paras silloin tietää, millä ruokailuvälineellä aloittaa. Ja buffettipöydässä myös se, mistä ruuista aloittaa ja se, että lautaselle kannattaa ottaa lajiaan niin vähän, ettei lautanen näytä krapula-aamun oksennukselle.

Ja ettei tule väärinkäsityksiä, niin leikkaamani ja liimaamani pohjalaissanonnat ovat pohjalaisten itsensä tallentamia. Pohjalaiset ovat ylpeitä pohjalaisuudestaan ja sitä ylpeämpiä, mitä enemmän muut heidän erityispiirteensä huomioivat :) Jos ette usko, niin kysykää vaikka Isontalon Antilta ja Kosolan Niilolta :D

asiaihminen

28.5. klo 17.40 ja edelleen kaikki hyvin ja Suomi toimitusministeriön johtamana kartalla. Jäi tuosta edellisestä näpyttelemättä se, että naiselle suotu kunnia aloittaa ja mennä ensin, on sitä positiivista diskriminaatiota. Sitä en tiedä, toimiiko se persujen perheissä :)

asiaihminen

Naiset ensin - kohteliaisuus kuullostaa ritarilliselta ja sitä se epävirallisten historiatietojen mukaan kirjaimellisesti on. Muinoin keskieurooppalaisessa ritarikulttuurissa oli suuri vaara joutua juonittelevien ritarikolleegojen uhriksi juuri huoneeseen astuessa, joten näppärä ritari houkutteli hyväuskoisen naisen seuraksi ja kohteliaasti avasi oven tarjoten tietä - naiset ensin. Lopun voi jättääkin mielikuvituksen varaan, mitä naisparalle saattoi tapahtua, jos huoneessa odottikin toinen ritari miekkailuun valmiina...

Emäntä

Käytöstavoista ja tapakulttuurista piittaamaton "Pohjanmaan poika" ymmärtää toivottavasti harjoittaa omia tapojaan siellä Pohjanmaalla, sillä ainakaan tänne ne eivät kuulu. Kyllä jokaisen tulisi edes sen verran osata toimia, että osaa juurikin nämä perusjutut kuten mistä aterimista aloitetaan, mitä ruokia sopii yhdistellä jne. Se kuinka suuri moka on jättää puhe pitämättä on varmaankin tilaisuuden luonteesta ja ihmisestä itsestään kiinni. Itse kyllä mielellään sellaisen pidän, mutta ymmärrän ettei se kaikilta onnistu.

Heikki Parviaiselta kysyisin mitä ihmeen kukkahattuilua tai niskajäykkyyttä edustaa tilaisuus jossa saa "viihtyä, keskustella ja nauraa"? Vai onko vain niin ettet koskaan sellaisessa ole ollut? Suosittelen tuttavapiirin vaihtoa jos ainoat juhlat joissa viihdytään ovat sellaisia joissa ei pidetä kiinni normaalista tapakulttuurista.

Carlos

Miksei tapakouluttaja puhunut oikeista tapa-asioista, vaan ylimalkaisesti ruokapippaloiden järjestämisestä ja aterimien asettelusta? Nehän ovat ihan triviaalia asiaa. Tapakouluttajan olisi pitänyt maalata myös vähän suurempia tapakulttuurin ja sosiaalisen koodiston aiheita. Esimerkiksi:

- saako isäntäväki puhua kapitalimisriistäjistä, jos ruokapöydässä istuu porvareita?

- Saako isäntäväki pakottaa kaikki ruokarukoukseen, jos joukossa on ateisteja?

- Onko sopivaa kehua huonoa ruokaa hyväksi?

- Saako yskiä toista päin naamaa? Tai aivastaa kattauksen päälle?

- Jos tulee vessahätä kesken kaiken, pitääkö pyytää lupa "asialle"?

- Saako hampaita kaivaa, jos salaatinlehti jää hampaiden väliin?

- Mitä tehdään jos ei jaksakaan syödä lautasta tyhjäksi?

- Saako ruokapöydässä puhua urheilusta?

- MITEN VAMMAISET TULISI HUOMIOIDA KATTAUKSESSA?

-Miten isäntäväki takaa ruuanja juomien riittävyyden?

Mielestäni tapakouluttajan olisi veitsien ja haarukoiden sijaan pitänyt keskittyä myös enemmän ruokapöytään sosiaalisen vuorovaikutuksen foorumina: mistä on soveliasta keskustella, mistä ei, mikä on non-verbaalisen viestinnän merkitys, ilmeet ja eleet suhteessa ruuan makuun ja spontaaneihin makuelämyksiin.

Kullinaristi

Espanjalaiselle rantaleijona Carlokselle sanoisin, että:
Kuka tällaisissa väkisillä tehdyissä "pilipalipippaloissa" viihtyy? Totta helvetissä juhlissa saa viihtyä, keskustella ja nauraa, mutta kun seuraavana päivänä on kultalusikkaporukan hopeatarjottimeen melkein oksennettu kun on vahingossa "röyhtäissyt."
Tämä seurauksena kukkahattujen mielestä ollaan viihdytty liikaa.
Puhuttu muutoin kuin sivistyssanoilla eli heidän mielestä ei ole keskusteltu oikein.
Naurettu ollaan väärässä paikassa ja tällä ihmetystä herättää tässä "pirkkopiirissä" viikkojen ajan ko. nauraminen.
Vitsejä ei saa väännellä, kun se on sopimatonta. Vitseistä kun tällasessa piireissä saadaan aina jotain loukkaavaa väänneltyä.
Kyllä hyvien tapojen kannattaja olen, mutta ei helvetissä mitään liiallisuuksia.
Kuvitelkaa nyt kirjotuksessa olevaa tekstiä:
Suonperä mainitsee esimerkiksi koloreunaisen, liki tasaisen kastikelusikan ja osalle kenties hiukan tutumman keihäskärkisen kalaveitsen, jonka yläkulmassa on pikkuinen kolo.>> Mitä hitsin väliä miä puukko on kyseessä?

Kastikelusikka katetaan lautasen yläpuolelle, vinottain oikealle.>>> Miksi?

Jälkiruoka-aterimista ylimmäinen tulee oikeaan käteen ja alimmainen vasempaan käteen.>>Eikö pääasia ole että saa jollain vempaimilla syödyksi?

Leipälautanen sijoitetaan vasemmalle, ja siihen katetaan henkilökohtainen voiveitsi, jolla ei oteta levitettä tarjoiluastiasta.>>>Se ja sama missä se leipälautanen on, kunhan mahtuu pöydälle, niin ettei toisten ruokailua häiritse.

– Sämpylät ja leivät voi murtaa käsin sopivan kokoisiksi suupaloiksi eli niitä ei halkaista veitsellä.>>> Tuliko tätillä mieleen hygieenisyys, kun kastikekauhaa koko porukka on hyväilly ja sitten samoilla käsillä levitellään muruja pitkin pöytää ja mutustellaan tuntitolkulla pieniä paloja. Miten pullamuruja suussa pystyy keskustelemaan,? Eli tuppisuuna koko ajan ja suut mumisee tekopirtee hymy kasvoilla.

Niin ja olen kyllä ollut tällasissa väkinäisissä "tekopirtee" juhlissa, jotka EVVK. Olen siirtynyt kansanjuhliin!

Heikki Parviainen

Koko jutussa tulee hyvin esiin se, että koko ajan on kytättävä toisia eli mitä muut tekee. No tällä kyttäämisellähän saadaan kaikki niskajäykiksi ja mykkäkoululaisiksi.
Rentous katoaa ja juhlat eivät ole juhlaa vaan tekopirteetä hymyä, joista syntyy ahdistuksen tunne ja halu päästä nopeasti pois.
Tällöin alkaa löytymään itse kullakin jo kaikenlaisia verukkeita ennen aikoja häipyä pippaloista veks.
Esim. lapset ovat yksin kotona ja hoitaja tytti menee aamulla töihin, koiraa pitää kusettaa tiuhaan, kun se on just leikattu, kissa saa juuri näihin aikoihin pentuja, pekkaa, arskaa, liisaa tai maikkia pitää käyttää terkkarin päivystyksessä, vekeltä on auto hajonnu jne...

Heikki Parviainen

Heikki Parviainen:

Ei ole meidän muiden ongelma jos kokemuksesi rajoittuvat väkisin tehtyihin pilipalipippaloihin, tai jos et koskaan ole oppinut tavoille. Käytännön asioiden (kuten syömisen) helpottamiseksi on olemassa tietty järjestys tehdä asioita joita on hyvä opetella jo alusta pitäen. Sitten kun ne nopeasti oppii, ei tarvitse jäykistellä vaan voi keskittyä siihen ilonpitoon.

Sinun koko jutussasi tulee esiin lähinnä se että olet henkisesti laiska ihminen joka menee sieltä missä aita on matalin. Mitäs sitä opetella syömään oikein kun voi istua "kansanjuhlissa" puistossa kiskomassa pussikaljaa.

Carlos

En kyllä Kaarina S:stä sen perusteella pidä, mitä hänestä on vuosikausien kuluessa saanut radiossa, televisiossa ja lehdissä kuulla ja nähdä, mutta siitä huolimatta oikealla asialla hän on kertoillessaan hyvistä tavoista.
Paljon helpompi on edustustilaisuuksissa tai vähän virallisemmissa juhlissa olla, kun hiukan tietää, miten olisi hyvä käyttäytyä, millä välineillä ruokailun aloittaa, paljonko on soveliasta juoda viintä. Tuskin on itselle eduksi, jos muut läsnäolijat vielä vuosienkin kuluttua muistavat vain siitä, että henkilö pyyhki suunsa pöytäliinaan, etuili jonossa tai oli tarjotusta viinistä roimasti humalassa.

Näin se hoituu

Eikös ennen vanhaan Suomessakin oma puulusikka hieraistiin kainalossa puhtaaksi ja takaisin pellolle. Itse pidän virallisia tilaisuuksia rasittavina ja kuinka ollakaan en niihin juurikaan hakeudu. Kiitos opin sanomaan pienenä, kaikki kahvipöydästä otettu pulla oli pakko syödä, "Jumala rankaisee" jos heittää ruokaa roskiin sanoi mummu.
Ihan kivoja ja hyödyllisiä ohjeita Rouva Siniseltä, jokainen ammentakoon siitä sen minkä osaa tai haluaa. Eikös Presidentin vastaanotolla itsenäisyyspvänä joku puhemiehen vaimo mokannut lusikan kanssa, voi hirveätä. Olisi vaan reippaasti pistänyt lusikan laukkuun ja hihittänyt vierustoverilleen, että me kerätään näitä mun miehen kanssa..

Eijuli

Nimenomaan juuri näin kuin Eijuli sanoi: Kiitos opin sanomaan pienenä ja anteeksi, kun hampaat tulivat suuhun. Päivää kun menin kouluun. Koulussa kiitosta kerrattiin vielä ruokailun yhteydessä. Ole hyvä, opin sanomaan murrosiässä, kun likkojen kanssa vehtailin =)

Heikki Parviainen

Hei haloo....!!! Ettekö nyt huomaa, että tapakouluttajan sanoma on pikkuhienoa sivistelyä ilman suhteellisuudentajua ja tilannetajua?

Erilaiset tilaisuudet, niiden protokolla, muodollisuuden aste, tilaisuuden tarkoitus ja niin edelleen sanelevat pitkälti etiketin ja muodollisten käyttäytymiskuvioiden vaateen.

Ei Kinkki-Natusen sukuseuran suvijuhlassa tarvitse olla, mutta toki saa, yhtä muodollinen kuin Englannin hovin järjestämissä juhlissa. Tässä kohdin mielestäni tapakouluttajan suhteellisuudentaju pettää, kun ei osaa skaalata pippaloiden virallisuusastetta ja muodollisuusastetta.

pippalo

Mielestäni hyviin tapoihin kuuluu myös tilanteeseen ja tilaisuuden henkeen sopiva pukeutumiskoodi. Sosiaalisen koodin lukutaitoa osoittaa nimienomaan pukeutumisen kautta saavutettu yhteensopivuus kokonaisuuden kannalta.

Tapakouluttajan räikeä, mauton, pukeutuminen ja kertakaikkiaan osaamaton meikkaaminen, paljastavat sanahelinän taustalla olevan todellisen juntin. Huulipuna, luomiväri, ripsiväri ja kulmakarvojen rajaus suhteessa kasvojen ihonväriin kielii tapakouluttajan suurta osaamattomuutta.

Kieltämättä hänen meikkinsä on omaperäinen, jo neljäkymmentä vuotta sama, kertoo tyylitietouden ja hyvän maun puutteesta.

Pukeutuminen tilanteen mukaan, henkilökohtainen puhtaus, tuoksu ja naisilla meikki ovat kokonaistapakulttuuriin kuuluvia asioita.

make up - ulla

Käyttäytymiseen kuuluu kolme tasoa:

Hyvä käytös on samanlainen periaatteessa jokaisessa kulttuurissa. - Tosin joissakin kulttuureissa ihannoidaan esim. ihmisten nöyryyttämistä tai alistamista. - On syytä huolestua, jos tietyssä kulttuurissa ei arvosteta hyvää käytöstä.

Hyvät tavat riippuvat ainakin osittain kulttuurista.

Periaatteessa joka tilaisuudessa on omanlaisensa etiketti. Suomi on pinta-alaltaan niin iso ja kulttuuriltansa niin hajanainen, että Suomessa on monta etikettialuetta. Tämän huomaa esim., jos käy häissä tai hautajaisissa eri puolilla Suomea.
Hyvään käytökseen kuuluu tiedustella etukäteen etikettiä, jos kuuluu tai epäilee kuuluvansa toisenlaiseen kulttuurialueeseen kuin tilaisuuden järjestäjät.
Hyvään käytökseen kuuluu, että tilaisuuden järjestäjä kertoo etiketin esim. kutsukortissa, jos on syytä epäillä, että tilaisuuteen tulee ihmisiä toisenlaisten kulttuurien alueelta kuin tilaisuuden järjestäjät.

Kulttuuripohdintaa

On kevään Juhlapäivä! Koulujen päättäjäisiä, lakkiaisia ja lakittomajaisia, puolustusvoimien lippupäivä ja mitäs vielä? Monet aloittavat vuoden rasittavamman ramppauksen ja kaksoiselämän koti & kesämökki.

Mukavaa kesän alkua kaikille! Onnea ja iloa juhliin etikettien kanssa ja ilman! Nauttikaa ihmiset, nauttikaa!

asiaihminen

Saako rennoissa suven sukujuhlissa pieraista ja röyhiä, jos se on yhteisesti ja pikku hiljaa hyväksytyksi, jota toivotuksi, tullut tapa, jolla osoitetaan suvun yhteenkuuluvuutta?

Eli piereskelystä on tullut sosiaalisen kanssakäymisen toivottava piirre?

taina

Kylläpä on Make-up Ullalla mauton kommentti. Kauneus on katsojan silmissä ja jokainen valitsee oman tyylinsä. Siinä sitä on elämäntehtävää arvostella muiden ulkonäköä.

Kiitos Taina rennosta kommentistasi. Totta kai piereskely ja röyhtäily on sallittua rennoissa juhlissa.

Eijuli

Minäkin haluan kiittää Tainaa asian aukikirjoittamisesta.

Miten se taas menikään... suomalainen ei vastaa, kun kysytään. Vastaa, kun ei kysytä, ja suomalaisia ei erota toisitaan kuin kuolema ja virkavalta?

Oliko se niin? Tiedä häntä.

Meidän suuressa suvussamme tosiaankin pidetään sukulaisrakkautta yllä säännöllisin sukutapaamisin, joissa sukumme terävintä kärkeä on aina paikalla noin viisikymmentä henkilöä. Meidän sukumme ihmiset ovat niitä maan hiljaisia, työteliäitä, vähäsanaisia ja osaansa tyytyväisiä. Mielellään antavat vaikka housut jalastaan, jos joku tarvitsee. Ovat aitoja ja vähäeleisiä tosi-ihmisiä aina ja kaikkialla.

Kun osa sukumme naisista saavutti näin niin kuin leikkimielisesti ilmaisten kypsän iän, heillä oli muiden iän mukanaan tuomien vaivojen lisäksi erinäisi pidätysvaikeuksia, joihin voitaneen mukaanlukea myös ilmavaivat, eli korkealentoisemmin ilmaistuna piereskely. Meille nuoremmille tytöille nimenomaan tähdenneettiin, ettei asiaan saa kiinnittää minkäänlaista huomiota, saatikkaa nauraa sormella osoittaen. Tilaisuudessa kuin tilaisuudessa piereskely alkoi olla varsin luonnollinen ja luonteva käyttäytymispiirre.

Koska ihminen omaksuu myös tapoja ja normeja mallioppimisen kautta, alkoivat sukumme nuoremmat vesat pelkästä myötätunnosta piereskellä estoitta, koska siitä ei seurannut rangaistusta, vaan pelkästään hyväksyviä katseita ja päähäntaputtamista. Seuraavaksi iloisen piereskelyn riemut hyviksi tavoikseen ottivat sukumme täysikäiset naiset, jotka ensin aluksi ainakin niin tehdessään virnuilivat ilkikurisen näköisinä. Vimeisenä tämän tavan omaksuivat sukumme täyikäiset miehet, ja heidän joukostaan viimeisimpinä vanhatpojat.

Karkeasti arvioiden ja ilman sen suurempaa hienosäätöä arviosin, että tällaisen piereskelymyönteisen käyttäytymisperinteen syntymiseen ja täyteen kypsyyteen kasvuun kului ainakin kaksikymmentä vuotta. On myös todettava suurta nöyryyttä tuntien, että uudet tulokkaat sukuumme, kuten vävyt ja miniät, ovat mukautuneet ja kotoutuneet tähän tapaamme, ja ottaneet omikseen.

On myös todettava samaan henganvetoon, että olemme sen verran hienovaraisia ihmisiä, ettemme tee tätä kuin omissa sukujuhlissamme. Emme tosiaankaan piereskele ruokkaupan kassajonoissa emmekä muuallakaan julkisesti. Olemme erittäin tarkkaa väkeä.

Mitä mieltä muut?

Riitta

Ei ole kuules ollenkaan mauton vaan täyttä asiaa. Naisella meikki osa kokonaisulkoasua, eli tärkeä osa non-verbaalista viestintää. Se on tieteellisesti todistettu tosi asia, ettäs tiedät.

Jotta edes vähän kykenisit ymmärtämään asiaa, niin otetaan esimerkki ja vaihdetaan sukupuolta:

Onko mielestäsi muita kesäjuhlavieraita kohtaan kohteliasta, jos joukossa on yksi samalla tavalla meikattu nuorimies kuin tapakouluttaja, ja lisäksi naama täynnä lävistyskoruja. Lisäksi hänen molemmat kätensä ovat kokonaan täynnä tatuointeja.

Se on hänen kokonaisulkoasunsa ja non-verbaalista viestintää. Ilmeisesti kuitenkin vastaat, että hänenkin kohdallaan kauneus on katsojan silmissä. Siihen kuitenkin vastaan, että kauneus on katsojan sivistyksessä ja sydämessä, varsinkin jos katsojan silmät ovat puuta.

make-up ulla

Kesä on ollut hienoa aikaa. Olen saanut kokea mukavia juhlia pitkin kesää. Kiitos siitä kuuluu erilaisten kekkereiden järjestäjille. On ollut ilo huomata että kyllä Suomalaisilla on käytöstapoja kutsuilla. Vaikka alkomaholia onkin joskus nautittu, ei kukaan ole alkanut örveltämään niin, että juhlat olisivat olleet pilalla. Eli juuri niinkuin aiemmin sanoin, juhlissa ei pilata sillä että kytätään mitä muut tekee, vaan voidaan olla mukana ihmisten lailla ja keskittyä omaan käyttäytymiseen, jos sen on kokenut joissain tilanteissa tarpeelliseksi. Mukava kesä.

Heikki Parviainen

Olisiko tällä TAPAKOULUTTAJALLAKIN tilausta Laureassa? Voisi opettaa laajalle johtoryhmälle käyttäytymisen alkeiskurssin?

perse edellä puuhun?