Opiskelijat kaivautuvat Vantaan historiaan

Minna-Maria Bonsdorff, Mari Kyllönen ja Kaisa Autero yrittävät selvittää Brunabergetin asuinpaikan saloja.

Päivi Tuovinen

Päivi Tuovinen

"Siisteintä on kuin jotain löytyy", ilakoi Minna-Maria Bonsdorff. Kaikki löydökset toimitetaan museovirastolle.

Päivi Tuovinen

Hakkilassa sijaitsevasta Brunabergetin kivikautisesta asuinpaikasta ei tiedetä vielä kovinkaan paljon. Tähän yrittävät kuitenkin tuoda muutosta Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen opiskelijat, jotka osallistuvat alueella 30.5–10.6. järjestettäviin opetuskaivauksiin.

– Brunabergetistä ei tiedetä juuri muuta kuin, että siellä on ollut esihistoriallista asutusta, kertoo kaivauksien johtaja dosentti Petri Halinen.

– Aikaisemmin täältä on löytynyt muun muassa palanutta kiveä ja luuta, kvartsi-iskemiä sekä muuta tyypillistä kivikautisen asuinpaikan löytöjä, hän lisää.

Halisen mukaan opiskelijaryhmän tehtävä ei ole niinkään etsiä esineitä, vaan selvittää minkälaista asutusta paikalla on ollut.

– Emme voi tietenkään olla varmoja, mutta suojainen sijainti kallioiden välissä viittaisi, että tässä on noin 7000–8000 vuotta sitten ollut ehkäpä talviasutusta, dosentti innostuu.

– Yritämme täällä ottaa siitä selvää ja katsoa kuinka laajalla asuinpaikka on ollut, hän korostaa.

Brunaberget on kaivausten vetäjän mukaan muutenkin poikkeava verrattuna muihin tunnettuihin asutuksiin.

– Vantaalta on esimerkiksi löydetty useita asutuksia, mutta ne ovat tavallisesti suunnattuja auringon suuntaan, kun taas tämä on enemmänkin pohjois-luoteeseen, Halinen kertaa.

– Siinä mielessä puhumme poikkeuksellisesta sijainnista, mies selventää..

Paikan päällä varsinaista kaivaustyötä tekevät ovat sekoitus ensimmäisen vuosikurssin sekä muutaman vanhemman vuosikurssin opiskelijoita.

Ensimmäistä kertaa kenttäkaivauksia tekevä Minna Maria Bonsdorff on tyytyväinen mahdollisuudesta tutkia Brunabergetia.

– Ihan hauskaa on tähän mennessä ollut. Aika paljon kaikenlaista on päässyt tekemään, opiskelija kertoo.

– Kaikkein siisteintä on tähän mennessä ollut kun saimme ensimmäisen maakerroksen kaivettua ja näki minkälaista siellä alla on. Ja tottakai aina kun löytyy jotain, hän naurahtaa.

Bonsdorffille arkeologia ei ollut aina ykkösvaihtoehto.

– Olen välillä itsekin miettinyt miksi valitsin tämän. Huomasin kerran, että arkeologiaa voi opiskella erikseen ilman historiaa ja tässä sitä nyt ollaan. En ikinä kuvitellut, että rupeaisin arkeologiksi, nuori nainen pohtii.

Halinen uskoo, että kenttäkaivaukset ovat elintärkeitä arkeologian opiskelussa.

– Jokainen ensimmäisen vuosikurssin opiskelija osallistuu opetuskaivauksiin. He pääsevät harjoittelemaan muun muassa kaivamista, löytöjen tunnistamista sekä mittausta, kaivausten johtaja kertoo.

– Täällä pistetään koulussa opitut asiat käytäntöön, hän kiteyttää.

Vaikka kaivaukset ovat vasta alussa, Halinen on tyytyväinen tähänastiseen tulokseen.

– Aika iso määrä on tullut jo löytöjä. mies kehuu.

– Jos jatkamme tällä tahdilla tulee kiire, että ehdimme saada hommat pakettiin kahdessa viikossa, dosentti virnistää.

Onko mielestäsi muinaishistorian tutkiminen tärkeää? Ota kantaa!