Puheenaihe

Käykö lasten keskinäinen nahina hermoille? – Ei pitäisi, sanoo ammattilainen: "Riita on mahdollisuus oppimiseen"

KASVATUS Riita on mahdollisuus oppimiseen, sanoo konfliktien sovittelun ammattilainen.

Ei ole väärin ajatella, että haluan keinuun, koska kaverikin pääsi, sovittelija Jonna Linnanahde sanoo. – Toiselle ei voi sanoa, että et saa tuntea noin.

Anton Soinne

Vapaapäivä koittaa ja lapset ovat heti aamusta toistensa kurkussa kiinni. Kinaamista, känäämistä, tönimistä.

Kuulostaako tutulta? Jos kuulostaa, voit onnitella itseäsi.

– Jokainen konflikti on käsiteltynä mahdollisuus oppimiseen, sanoo sovittelun asiantuntija ja neljän lapsen äiti Jonna Linnanahde.

Linnanahde työskentelee projektipäällikkönä Miniverso-projektissa. Se on varhaiskasvatukseen kehitetty sovittelumalli, jossa päiväkotien henkilökunta auttaa lapsia löytämään ratkaisuja ristiriitoihinsa.

Samanlaista sovittelua käytetään koulujen vertaissovittelussa, työpaikoilla – jopa maailmanpoliittisissa konflikteissa.

Lasten riitely rasittaa vanhempia, koska aikuiset eivät ymmärrä, mistä riitelemisessä on kyse. Kyse on tunteista ja niihin suhtautumisesta.

– Ihmisen päässä kulkee ajatusten kehä, joka vaikuttaa meidän tunteisiimme. Tunteet taas vaikuttavat tekoihimme.

– Kukaan ei voi sanoa toiselle, että et saa tuntea noin. Ei ole esimerkiksi väärin ajatella, että lumipyry on syvältä. Ei sitä tunnetta voi toiselta kieltää.

– Mutta sen sijaan, että lähtisin raivopäisenä heittelemään autolla liikenteeseen, minun pitää aikuisena ottaa vastuu tunteestani, Linnanahde selvittää.

Kun lapsille tulee riitaa, aikuinen helposti turhautuu.

– Jos reagoimme tilanteeseen niin, että ”ääk, taas riita”, niin viestitämme lapsille turhautumisen tunnetta sanoilla ja kehonkielellämme.

Lasten kinaamisesta saa turhautua, mutta lapsilla on silti oikeus riitaansa ja sen sopimiseen, Linnanahde huomauttaa. Riidan sopiminen vaatii vastuun ottamista teoistaan. Se ei ole helppoa lapselle jos ei ole aikuisellekaan.

– Lasten vuorovaikutustaidot eivät ole vielä kehittyneet. Eivät ne itse asiassa kehity koskaan valmiiksi, työyhteisöissä konflikteja myös sovitteleva Linnanahde sanoo.

– Me aikuiset olemme aivan kopioita siitä, mitä tapahtuu päiväkodin ja koulun pihalla. Se vetää välillä aika hiljaiseksi.

Teoistaan vastuun ottaminen vaatii, että oppii tunnistamaan tunteitaan, sovittelija korostaa. On ymmärrettävä, että ajatus (talvi on syvältä) saa aikaa tunteen (suuttumus), joka voisi saada aikaan teon (liikenteessä kaahailu).

– Samasta on kyse, kun lapsella on leikki menossa ja toinen lapsi ajattelee, että just ton auton mäkin haluan, Linnanahde selvittää.

– Lapsi ajattelee, että on epäreilua, ettei hän voi saada autoa. Aikuisena en voi sanoa hänelle, ettei noin saa ajatella tai tuntea.

Kun lapsi nappaa lelun toiselta, aikuisen on puututtava tilanteeseen. ”Nyt tuo riitely loppui!” ja jäähypenkki ovat huonoja tapoja puuttua.

– Meillä on aika vahva usko auktoriteetin tuomaan oppimiseen, mutta sellainen kasvattaminen on hirveän kuluttavaa sekä aikuisille että lapsille.

– Tällainen ”oppi” ei siirry seuraavaan tilanteeseen, jossa tunteet nousevat vahvasti esiin, koska se ei perustu lapsen omaan toimintaan ja oivallukseen siitä.

Koripallosta oppia

Koripallolla olisi annettavaa riitatilanteiden ratkaisemisessa, sanoo konfliktien sovittelun ammattilainen ja neljän lapsen äiti Jonna Linnanahde.

– Arvostan koripallokulttuurissa kovasti sitä, että siinä virheen tehnyt nostaa itse käden pystyyn. Haluaisin, että kaikissa yhteisöissä voisi toimia näin: nostaa käsi ylös ja myöntää, että minä mokasin.

– Sosiaalinen turvallisuus lisääntyy, jos voimme luottaa siihen, että virheen tehtyämme tapahtunut käsitellään asiallisesti ja elämä jatkuu, Jonna Linnanahde sanoo.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu