Puheenaihe

Ammattilaisen yli 40 vuoden kokemus: "Hoitoalalle päätyy ihmisiä, joiden pitäisi pysyä siitä todella kaukana"

KOKEMUS Kirsti Mäenpää auttoi vuosikymmenet lapsia maailmaan. Nyt hän puhuu elämän toisessa päässä taivaltavien puolesta.

Kirsti Mäenpään luova palo ei kohdistu pelkästään kirjoittamiseen. Hän on harrastanut myös maalausta ja tehnyt pieniä veistoksia. Humoristinen naishahmo esittää mielenilmauksen vanhan kansan tapaan, pienempi veistos kuvaa Mäenpään sydäntä lähinnä olevaa asiaa, äitiä ja lasta.

Leena Koivisto

Yli 40 vuotta kätilönä työskennellyt Kirsti Mäenpää on oman työnsä lisäksi havainnoinut hoitoalaa vanhempiensa ikääntymisen ja jo päättyneen hoitokaaren kautta. Nyt 71-vuotias Myyrmäessä asuva eläkeläinen elää viisivuotisen omaishoitajana toimimisen jälkeistä vaihetta, jossa oma puoliso asuu hoivakodissa.

– Kaiken kaikkiaan olen nähnyt, millaista arvostus vanhoja kohtaan on ja miten vähätellään omaisten tunteita, näkemystä ja tietämystä asioista, hän toteaa.

Mäenpää muutti miehensä kanssa Vantaalle viisi vuotta sitten Ylivieskasta, kun omakotitalossa asuminen kävi mahdottomaksi puolison kasvaneesta avuntarpeesta johtuen.

– Hän on nyt hyvässä paikassa, Mäenpää kiittää.

– Aluksi tänne tullessamme hoito kuitenkin oli ala-arvoista. Mieheni oli tuolloin vielä itsenäisesti kävelevä, mutta periaate oli vain, että laitojen sisään sänkyyn odottelemaan kuolemaa.

Puolison vaivoihin tarvitut sairaalakäynnitkin kuitattiin Mäenpään mukaan usein jo kättelyssä vain omaishoitajan väsymisestä johtuviksi.

– Sitten kuitenkin löytyi se yksi ymmärtävä ihminen, asia hoitui ja vaiva loppui. Niitä helmiäkin kun on onneksi olemassa.

Mäenpäätä surettaakin, että omaisilta vaaditaan jo muutenkin raskaassa elämäntilanteessa lisäsisua tapella läheisensä hoidon varmistamiseksi. Kaikilla omaisia ei edes ole.

– Järkyttävää on sekin, kuinka tyhminä meitä omaisia pidetään ja kohdellaan kuinka satttuu, hän ihmettelee ja kertoo vanhempiensa kohtalosta.

– Isä kaatui, lonkka murtui, jalka leikattiin ja kipsattiin. Jalka oli pantu aivan nurin päin kiinni, se oli 90 asteen kulmassa, kun hän tuli takaisin. Ohje kuului, että kyllä se siitä tokenee, kunhan tuetaan tyyynyillä. Ei isä tietenkään koskaan enää kävellyt.

Mäenpään äidillä puolestaan diagnosoitiin terveyskeskuspotilaana infarkti. Omaisia tieto epäilytti, mutta vasta pitemmän sairaalamatkan kautta selvisi, että potilasta oli jo viikon vaivannut ummetus ja vaivasta päästiin yksinkertaisella suolen tyhjennyksellä.

–Hoitotyöhön päätyy ihmisiä, joiden pitäisi pysyä siitä kaukana, todella kaukana, Mäenpää sanoo.

Kuulostaa rajulta, mutta kommentti tulee ihmiseltä, joka aloitti oman uransa Helsingin kätilöopistolta valmistuttuaan tilanteessa, jossa öisin oli oltava 12-paikkaisella synnytysosastolla yksin vuorossa, tekniikkaa edustivat alkeelliset stetoskoopit, eikä tukiverkkoja ollut.

Hän pelasti jo noviisina vastasyntyneen hengen hellävaraisella elvytyksellä hätätilanteessa, jossa kolmelta lääkäriltä irtosi hoitoehdotukseksi vain heittää kylmää vettä vauvan päälle.

– Kokemus jäi ikuisiksi ajoiksi sydämeen.

Aikuisiällä Mäenpää opiskeli vielä psykiatriseksi sairaanhoitajaksi ja toimi kätilöyden ohella kymmenen vuotta kriisityössä.

Kaiken kokemansa jälkeen hän vannoo kutsumuksen nimeen. Sen vaikutuksesta työssä säilyvät mukana sielu, sisu ja intuitio.

– Hyväkään palkka ei auta työssä, jos siinä ei ole kutsumuksella lainkaan sijaa.

Kehnot palkat ja henkilökuntamitoitukset ovat silti Mäenpäästä ongelma, samoin alalla lisääntynyt bisnes veroparatiisiyhtiöineen.

– Tulevaisuus kieltämättä pelottaa, niin muiden kuin omanikin, kun olen jo tämän ikäinen.

Mäenpää on kirjoittanut omien kokemustensa sekä kuulemiensa ja lukemiensa kertomusten pohjalta fiktiivisen romaanin, Menetkö lepäämään.

Siinä piirtyy kaunistelematon kuva suomalaisesta vanhustenhoidosta pelastavia helmiä unohtamatta.

– Se on eräänlainen hätähuuto, sydämen kyllyydestä kirjoitettu.

Löytyykö hoitotyötä tekeviltä vielä kutsumusta?

Kyllä
63% (768 ääntä)
Ei
37% (451 ääntä)
Ääniä yhteensä: 1219

Menetkö lepäämään

Julkaistu 2017 (Kesuura Oy)

Kirjan nimi juontuu tekijänsä mukaan erilaisissa vanhuksia hoitavissa paikoissa tyypillisestä tilanteesta: hoidettava on hädin tuskin saanut syötyä, kun kysymys jo esitetään ja aletaan kärrätä vastausta odottamatta vanhusta vuoteeseen.

Kirja on myynnissä verkkokaupoissa, mm. Adlibriksessa, ja sitä saa myös useista kirjastoista.

Kirsti Mäenpää on eläkkeelle jäätyään (2005) kirjoittanut runokirjoja, kolme romaania ja sukunsa historiaansekä työhönsä liittyviä kirjoja. Hänen tekstejään on julkaistu myös antologioissa.

Juttuun korjattu kustannusyhtiön nimi 27.3. klo 8.43.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Rikollisuus rehottaa, vanhusten huolto retuperällä... – Tutkimus: tätä suomalainen pelkää lähivuosina23.2.2018 18.11
Ikäihmisten määrä kasvaa Vantaalla – robotit auttavat vanhustenhoidossa ensi vuonna12.10.2017 07.10
"Maksut ajavat ikäihmiset ahdinkoon" – Kristillisdemokraatit vaatii vanhusten palveluasumiseen maksukattoa28.1.2017 12.54
Ikäihmisten karmea kierre: liikkumattomuus vie lihakset, laihtuminen voimat18.10.2016 11.39

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu