Puheenaihe

Anu ja Laura kertovat: Tältä tuntuu, kun oma koira menehtyy tulipalossa – "Itkin ja silitin sylissäni kuollutta pentua"

Juno oli monirotuinen koiranpentu, joka menehtyi neljä vuotta sitten tulipalossa häkämyrkytykseen yhdessä emonsa kanssa. Perheen ikävä on yhä kova. –

Anu Jaatisen kotialbumi

Rakkaan lemmikin menetys onnettomuudessa on aina järkytys, joka koskettaa syvästi koko perhettä. Suomessa surraan vuosittain sadoissa perheissä tapaturmaisesti poismennyttä koiraa, kissaa tai muuta karvaista kaveria.

Noormarkkulaisen Anu Jaatisen elämä muuttui toukokuun alussa vuonna 2014. Hänellä oli tuolloin puolivuotias monirotuinen Juno-koira, joka oli etenkin perheen lasten sydänystävä. Vapun jälkeen se vietiin tilapäisesti hoitoon kasvattajan luokse, jossa pennun seurana oli myös sen aikuinen emo.

– Minulla oli tarkoitus viettää synttäreitä, enkä halunnut jättää pentua yksin kotiin, koska pelkäsin Junon pureskelevan sähköjohtoja, Jaatinen kertoo neljän vuoden takaisista tapahtumista.

Ilta sujuikin hyvin, mutta yöllä tapahtui kauheita. Kasvattaja oli ruokkinut koirat, laittanut Junon ruokapussin sähkölieden päälle ja lähtenyt ulos. Sillä aikaa liesi oli jostain syystä mennyt päälle ja pussi syttyi palamaan. Valloilleen päässeestä tulipalosta tuli runsaasti savukaasuja.

– Aamulla olin vielä nukkumassa, kun puhelin soi ja kasvattaja kertoi, että Juno oli kuollut tulipalossa. En tietenkään uskonut sitä, vaan luulin, että hän kertoo jotain huonoa pilaa. Puhelun jälkeen näin kuitenkin kännykästäni, että olin saanut ystäviltä useita puheluita samasta asiasta. Menin käytännössä shokkiin, Jaatinen kertoo yhä ääni liikutuksesta sortuen.

Jaatinen sai heti tuekseen ystävän kotiinsa, sillä hän itse ei kyennyt tilanteen vuoksi ajamaan autoa palopaikalle. Tapahtumapaikalla näky oli lohduton: osa talosta oli tuhoutunut ja läheisellä hevoslaitumella oltiin juuri hautaamassa Junoa ja sen emoa.

– Molemmat koirat oli löydetty lattialta vierekkäin. Ne olivat kuolleet häkämyrkytykseen.

Jaatinen on usein miettinyt sitä, olisivatko palomiehet voineet elvyttää häkää saaneet koirat. Vastausta ei enää voi saada kukaan.

Juno-koiran ensimmäinen kevät jäi myös sen viimeiseksi. Kotipihasta löytyi monia mielenkiintoisia tuoksuja. (Kuva: Anu Jaatisen kotialbumi)

Vaikka tulipalosta on kulunut jo neljä vuotta, Junon menetys on jättänyt Jaatiseen pysyvät jäljet.

– En ikinä unohda sitä puhelua – enkä sitä, että hetken päästä silitin kuollutta koiranpentua sylissäni. Pihamaalla kuusivuotias tytär itki ja huusi taivaalle, että "Juno, tuu takaisin!". Tätä itkua jatkui päiväkausia; se oli aivan hirveää.

– Vieressä kasvattaja hoki, että kuinka voi korvata tämän. Eihän sitä millään voi korvata, Jaatinen kertoo hiljaa.

Kasvattajan koti kärsi palossa pahoja savuvahinkoja ja muun muassa keittiökalusteiden ovet sulivat. Kasvattajan ystävät järjestivät konsertin, jolla he keräsivät varoja uusiin huonekaluihin.

– Minulla oli tulipalon jälkeen ihan normaalit välit Junon kasvattajaan. Hän ei kuitenkaan vaivautunut edes kysymään, haluaisinko minäkin tulla mukaan tuohon tukikonserttiin. Nyt emme ole enää missään tekemisissä keskenämme, Jaatinen huokaa.

Myös Seinäjoella asuvalla Laura Lahtisella on kokemuksia siitä, miten tulipalo vaikuttaa koiraperheen elämään. Liekit ovat tuhonneet hänen kotinsa kaksi kertaa.

Vuonna 2007 Lahtisella oli puolivuotias saksanpaimenkoira Osku, joka yksin ollessaan hyppi keittiössä ja sai vahingossa sähkölieden nappulat päälle. Liesi sytytti kuumetessaan tulipalon.

– Olin silloin toisen paikkakunnan paloasemalla töissä ja kuulin, miten naapurikuntaan tuli palohälytys. Sanoin palomiehille, että nyt on turhan tuttu osoite – se on minun kotini, joka palaa, Lahtinen kertoo.

Juno löydettiin tulipalossa tuhoutuneen talon lattialta kuolleena. Se oli käpertyneenä emonsa viereen. (Kuva: Anu Jaatisen kotialbumi)

Hän sai kerrottua palomiehille, että asunnossa on koira, joka pitää pelastaa savun ja liekkien seasta. Osku oli kuitenkin neuvokkaasti mennyt avonaisesta ovesta parvekkeelle, joten se ei joutunut hengittämään palokaasuja.

– Irtaimisto meni aivan pilalle ja koko kämppä jouduttiin remontoimaan. Osku kuitenkin selvisi elossa, Lahtinen muistelee huojentuneena.

Toisen kerran Laura Lahtisen kotia turmeli tulipalo kuusi vuotta sitten, jolloin hän asui maalaistalossa Ilmajoella. Samainen Osku-koira oli tuolloinkin mukana tapahtumissa, mutta se oli tällä kertaa syytön tulipaloon. Perheessä oli myös kolmen kuukauden ikäinen pentu nimeltä Vares.

– Ulkorakennus syttyi sähkövian vuoksi tuleen keskellä yötä. Hetken päästä tuli tarttui päärakennukseenkin, joka paloi poroksi.

Palo levisi Lahtisen mukaan hyvin nopeasti, sillä perheen lapset ehdittiin juuri ja juuri pelastaa yläkerrasta. Vanhempi koira vedettiin pannasta pihalle ja pentu tuotiin kainalossa ulos.

– Siinä sitten seistiin naapurin pellolla ja katseltiin, miten koti paloi. Kissa oli jäänyt taloon ja se löydettiin myöhemmin makuuhuoneesta sängyn alta kuolleena, Lahtinen muistelee.

Tulipalolla oli vaikutusta molempiin koiriin, mutta etenkin pikkupentu Vares oli tapahtumien aikaan herkässä kehitysvaiheessa.

– Huomasin, että Osku-koira jähmettyi aina paikalleen, jos se kuuli palovarottimen äänen. Vares taas oli tulipalon jälkeen jatkuvasti rauhaton ja stressaantunut. Se esimerkiksi jahtasi omaa häntäänsä, eikä pihalle lähtemisestä seurannut mitään muuta kuin pelkkää sekoilua, Lahtinen huokaa.

– Totta kai ihmisetkin muuttuivat palon jälkeen varovaisiksi tulen suhteen, ihan helposti en jätä edes kynttilöitä yksin palamaan. Kaksi kertaa on koti mennyt tulipalon takia, toivottavasti ei koskaan tule kolmatta kertaa.

Aurinko ehti lämmittää puolivuotiaaksi kasvanutta Junoa vain yhden kevään ajan. (Kuva: Anu Jaatisen kotialbumi)

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu