Puheenaihe

Taiteilija pestasi karhun mehiläishoitajaksi – Harri Larjosto kuvaa mehiläisdokumenttia mustan huumorin twistillä

TAIDE Vantaalainen taiteilija Harri Larjosto alkoi harrastaa mehiläishoitoa.Taidettahan siitäkin syntyi.

Harri Larjosto tekee omanlaistaan dokumenttia, jossa mehiläishoitajana toimii karhu. Teema innoitti taiteilijan tekemään myös puuveistoksen, Mehiläisen, jota pääsee lokakuussa ihailemaan Galleria K:ssa Tikkurilassa.

Leena Koivisto

Taiteilija Harri Larjoston kesässä on tänä vuonna yksi päätähti. Tai oikeammin niitä on tuhansittain ja ne asuvat Larjostojen mökkitontilla Kiskossa ahertaen siellä raivoisasti.

Taiteilija innostui harrastamaan mehiläishoitoa pari vuotta sitten Vantaan Aikuisopiston kurssilla ja hommasi mökille pesän. Nyt niitä on kolme, ja niistä yhden asukit päätyvät ensi keväänä Ylelle valmistuvaan Mehiläishoito-nimiseen dokumenttielokuvaan.

Perinteinen dokumentti noin puolen tunnin mittainen leffa ei kuitenkaan ole. Siinä kun mehiläishoitajana häärii karhu, jolle kuuluu myös dokumentin ainoa puheääni.

– Kaikki mitä kerrotaan on totisinta totta, mutta sitten siinä on tuo karhu, joka puhuu ja jonka ainoa motiivi mehiläisistä huolehtimiseen on saada niistä hunajaa, Larjosto hekottelee asetelmaa. Siinä on hänen taiteilijakatsannolleen ominaista huumoria.

Mehiläisillä on pölyttäjinä suuri merkitys muulle luonnolle ja sitä kautta myös ihmisen hyvinvoinnille. Kaiken kukkuraksi ne tuottavat haluttua, pörssinoteerattua ainetta, jota bisneksen tuoksinassa jopa väärennetään siirapilla jatkaen.

Karhu, eli ihminen, käyttää mehiläistä, mutta mehiläinenkin tarvitsee karhua.

– Mehiläinenhän ei Suomen luonnossa ilman ihmistä pärjää. Jos tarhaus lopetettaisiin kuin seinään, parin kolmen vuoden päästä meillä olisi jäljellä vain erakkomehiläisiä, Larjosto toteaa.

Ympäristöasiat kolahtivat taiteilijaan 1970-luvulla.

– Nuorena olin kauhean fundamentalistinen ja yritin karsia elämästä kaiken, jonka saattoi ajatella vaikuttavan vahingollisesti. Siten ankeutin oman ja muiden elämää, joka oli sellaista jatkuvaa taistelua ja vääntöä. Tällaisesta olen sittemmin vapauttanut itseni, mutta seuraan kyllä edelleen ympäristöön liittyviä asioita ja yritän tehdä järkeviä valintoja, hän linjaa.

Turkkia pitää vielä vähän takkuunnuttaa."

Karhun kamppeet, tumma turkki ja pää, nököttävät Larjoston kotiin rakennetussa työhuoneessa Hämevaarassa. Niihin sonnustautuu hän itse tai mahdollisesti joku avustaja, mutta karhun puheet jätetään näyttelijälle.

– Turkkia pitää vielä vähän takkuunnuttaa aidomman näköiseksi, taiteilija tuumii.

– Karhu tuli kuvioon siksi, että se on Itä-Suomessa romahduttanut mehiläisten hoidon päästyään hunajan makuun. 20–30 vuotta sitten karhut eivät juurikaan välittäneet mehiläistarhoista, mutta tarhurien mukaan tilanne muuttui luontokuvaajien innostuttua läiskimään puiden runkoihin hunajaa saadakseen takajaloilleen nousevista, puita halaavista karhuista hienoja kuvia, Larjosto kertoo.

– Nykyään karhutuhojen ehkäisemiseksi on vedettävä tarhan ympärille tuplakierros sähköpaimenta, tai sitten pidettävä pesiä metallisessa kontissa, johon on tehty rälläkällä mehiläisille kulkuaukko.

Laitoin pesän alle pumpattavan moottoripyörän nostimen."

Larjostolla ei mehiläishoidon kurssille mennessään ollut mitään aiheeseen liittyviä taiteellisia aikomuksia.

– Mutta kun on taiteilija, niin kaikesta ympärillään olevasta imee koko ajan vaikutteita.

Mehiläisyhdyskunnan järjestelmän hienouksissa ja mehiläisten käyttäytymisessä riittää hänen mukaansa katseltavaa ja opittavaa loputtomiin.

– Dokkariin tuleekin tietoa muun muassa mehiläisten joukkoälystä, siitä kuinka ne välittävät tietoa erilaisilla äänillä ja feromoneilla niin, että jopa kymmenistätuhansista mehiläisistä koostuva yhdyskunta on kuin yksi tietoinen orgaani.

Taiteilijalla on edessään vielä monta sessiota haastavassa kuvausasennossa mehiläispesän äärellä. Ratkaisu ergonomian parantamiseksi kuitenkin löytyi.

– Laitoin pesän alle pumpattavan moottoripyörän nostimen.

Mehiläisten tauoton kuhina, jossa tapahtuu ihmissilmän havaintokyvyn ylittäviä asioita sekunnin murto-osassa, tuo kuvaamiseen rutkasti teknisiä pulmia ja on teettänyt mittavia etukäteisvalmisteluja.

– Kuvatessa pääsee kohteista noin viiden sentin päähän, jolloin kameran terävyysalue on vain viitisen millimetriä. Hukkamateriaalia syntyy aivan käsittämätön määrä.

Paitsi sateella. Silloin ei synny mitään, koska mehiläiset eivät lennä.

– Ne ottavat vain relaa ja syövät niin sanotusti kuormasta, Larjosto hymähtää.

– Ja karhua pännii.

Harri Larjosto

Valokuva- ja mediataiteilija, joka tekee myös muun muassa installaatioita ja tilataidetta.

Syntynyt 1952 Turussa.

Asunut Vantaalla 26 vuotta, muutti Hämevaaraan 16 vuotta sitten.

Saanut Vantaan kulttuuripalkinnon 2002, valtion Suomi-palkinnon 2006 ja taiteilijaeläkkeen vuonna 2014.

Lisää aiheesta

Uudenmaan hunajasadolla lupaavat näkymät – "Mehiläisille nämä helteet ovat herkkua"19.5.2018 10.35
Museo julkaisi etsintäkuulutuksen – Onko sinulla tatuointi taideteoksesta?7.3.2016 15.31
Gallen-Kallela innoitti jopa tatuointeihin1.2.2015 15.00
Harri Larjosto saa taiteilijaeläkkeen1.7.2014 14.03
Hunajainen harrastus tuo enemmän euroja kuin vie – luonto kiittää kuusinkertaisesti14.1.2018 08.40
Harri Larjoston teokset huomaavat sinut7.10.2013 08.45
Uudenmaan paras hunaja tarhattiin Vantaalla1.12.2017 06.30
Mehiläistarhoilla ei yhtään joukkokuolemaa tänä vuonna18.10.2017 18.30
Karhu tyhjensi mehiläispesät – riistakamera tallensi mesikämmenen touhut25.9.2016 11.05
Mehiläisen ja hunajan mahtavuus yhdessä kirjassa9.9.2015 18.20
Kun mehiläisparvi karkaa, tämä mies soitetaan hätiin – näin työ etenee21.6.2015 10.10
Hunajasta hullaantunut haluaa oman pesän2.5.2015 19.00
Museo julkaisi etsintäkuulutuksen – Onko sinulla tatuointi taideteoksesta?7.3.2016 15.31
Harri Larjosto saa taiteilijaeläkkeen1.7.2014 14.03

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu