Minne mennä

Vantaalaisella Katja-Maaria Vilénillä on kaksi ammatti-identiteettiä, papin ja taiteilijan – "Rehellisyys ja sisäinen etsintä ovat molemmissa tärkeitä"

TAIDE Debyyttinäyttely Helsingissä esillä vielä reilun viikon.

Katja-Maaria Vilén maalaa työnsä akryyli- ja öljyvärein. Vieressä oleva Tulvinta-niminen teos on tältä vuodelta.

Leena Koivisto

Seinillä on katseen nopeasti vangitsevia, värikylläisiä töitä.

– Näitä katsoessa tulee hyvälle mielelle ja löytää koko ajan jotain uutta, kehuu espoolainen Lea Karttunen galleriassaan Helsingin Ullanlinnassa.

Esillä on vantaalaisen Katja-Maaria Vilénin maalauksia, jotka kertovat tekijänsä sisäisestä matkasta ihmisenä ja taiteilijana.

– Taide on minulle omaa ydintä kohti kulkemista, oman autenttisuuden tavoittamista, Vilén kiteyttää.

– Jokaisen taulun takana on itsessä tapahtunut aito liikahdus tai kokemus, joka on koskettanut ja joka on eletty läpi. Monia töitä voi kuvata tavallaan sielunmaisemiksi.

Yksityisnäyttely on Hämeenkylän seurakunnassa osa-aikaisena pappina työskentelevälle Vilénille debyytti, ensimmäinen rohkea esiinastuminen taiteilijana. Askeleen ottamiseen johti taiteilijan ystävältä lähtenyt vinkki galleristille, jonka kiinnostus heräsi ja poiki yhteydenoton.

– Oli hyvä, että kutsu tuli ikään kuin ulkopuolelta. Muuten olisin voinut vatvoa näyttelyn toteuttamista vaikka kuinka pitkään, Vilèn tunnustaa.

– Tämä on yksi iso taitekohta elämässä ja avajaisten kynnyksellä oli kieltämättä vähän salamaniskemä olo. Ajattelin, että onko oma tietty hulluus nyt sitten seinillä kaikkien katsottavana, hän naurahtaa.

Yleisöpalautteen sävy oli kuitenkin heti ensimmäisenä päivänä selkeän myönteinen ja konkretisoitui ennen sulkemisaikaa viiden maalauksen myyntinä. Niihin lukeutui kaksi kolmesta teoksesta, joissa Vilén oli halunnut kokeilla metallipohjaa.

– Maalasin ne uunipelleille.

Pappeus ja taiteilijuus ovat 33-vuotiaalle Vilénille kaksi kokonaan eri ulottuvuutta.

– Taiteessa menen ihan täysin omilla ehdoillani. Pappina taas en tuo itseäni ja omia ajatuksiani niin paljon esille, vaan olen palvelija ja kannattelija ja toisen ihmisen kokemusten sanoittaja, hän vertaa.

Ulottuvuuksien välillä ei kuitenkaan ole ristiriitaa.

– Rehellisyys ja sisäinen etsintä ovat minulle molemmissa tärkeitä.

Taiteen tekeminen ei ole Vilénille harrastus, vaan ammatti-identiteetti.

– Olen aivan lapsuudesta asti ollut vakuuttunut siitä, että minusta tulee taiteilija.

Toistaiseksi pappeus ja taiteilijuus kuitenkin kulkevat kilpailematta rinnakkain.

– Voi toki tulla erilaisia kausia, jolloin aina jompikumpi on vahvempana, mutta muuten tulevaisuus on auki. Haluan seurata sisäistä ääntäni.

Omalla näyttelyllä on Vilénin taiteilija-minän vahvistamisessa iso merkitys, varsinkin kun maalaamiseen tuli teini-iän jälkeen kymmenen vuoden tauko, jota hän luonnehtii ”tuskalliseksi lukittumiseksi”. Siihen vaikutti venäläisen klassisen perinteen mukainen taideopetus.

– Sain sitä 13–16-vuotiaana. Minulla oli taitava opettaja ja opin paljon. Olin kuitenkin nuori, kaikki oli värien käyttöä myöten hyvin tarkkaan määriteltyä ja ohjattua ja tuntui, että maalaamisesta tuli täysin ulkoaohjautuvaa. Kadotin kosketuksen oman taiteen tekemiseen. Jätin maalaamisen ja lähdin opiskelemaan teologiaa.

Vuonna 2015 hän otti virkavapaata opiskeluun Vapaassa taidekoulussa.

– Tuntui kuin sisäinen tulivuori olisi purkautunut. Tein hirveällä tahdilla valtavan määrän töitä. Nyt olen Taidekoulu Alfassa, josta valmistun puolentoista vuoden päästä.

Avain sisäiseen lukkoon on löytynyt. Debyyttinäyttely todistaa siitä puhtain, vapautunein värein.

Katja Maaria Vilènin näyttely Sisäinen matka Galleria Saimassa (Neitsytpolku 9, Hki) 2. syyskuuta asti. Avoinna ke-pe klo 11–17, la–su klo 12–16.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Nykytaiteilijat saavat puheenvuoron kirkossa – Hämeenkylän seurakunnan pappi toteutti unelmansa21.10.2017 20.00

Etusivulla nyt

Uusimmat: Minne mennä

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu