Puheenaihe

Mielipide: Lapsi-SIB-hankkeessa kehitetään uusia varhaisen tuen palveluja

Anton Soinne

Vantaalla on jo usean vuoden ajan ollut tavoitteena siirtää palvelujen painopistettä viimesijaisista, korjaavista palveluista varhaisempaan tukeen, kirjoittaja toteaa.

Nimimerkki E. Nahka kirjoitti, että neuropsykiatristen häiriöiden diagnosointi, hoito ja kuntoutus vaativat erityispätevyyttä. Tästä olemme samaa mieltä. Vantaalla valmistellaan Lapsi-SIB-hanketta, jossa kehitetään ulkopuolisen rahoituksen avulla uudenlaisia palveluja neuropsykiatrisesti oireileville lapsille.

Vantaalla on tunnistettu, että lastensuojelun asiakkaina on paljon lapsia ja nuoria, joilla on eriasteisia tunne-elämän pulmia, käytöshäiriöitä sekä sosiaalisiin tilanteisiin, keskittymiseen ja tarkkaavuuteen liittyviä vaikeuksia. Lapset ja nuoret, joilla on jo diagnosoitu neuropsykiatrisia häiriöitä, saavat hoitoa ja kuntoutusta terveydenhuollon tai vammaispalvelujen kautta.

Sen sijaan lapset ja nuoret, joilla ei ole diagnostisoitua neuropsykiatrista häiriötä, ovat väliinputoajia. He eivät ole oikeutettuja lastenpsykiatrian tai vammaispalvelujen tarjoamiin erityispalveluihin, mutta tarvitsisivat paljon tukea. Samoin heidän perheensä.

Kuten kirjoittaja toteaa, neuropsykiatrisesti oireilevat lapset eivät lähtökohtaisesti oireilunsa vuoksi kuulu lastensuojelun asiakkaiksi. Perhe tarvitsee tuen, mutta lapsi ei välttämättä ole lastensuojelun tarjoaman erityisen suojelun tarpeessa.

Vantaan perhepalveluissa käytiin läpi 167:n lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen ja nuoren koko palveluhistoria. Nämä asiakkaat olivat iältään 0–21-vuotiaita. Sitran johtava asiantuntija Jonna Heliskoski analysoi aineiston.

Analyysin perusteella havaittiin, että lastensuojelun asiakkaina on paljon sellaisia lapsia ja nuoria, joiden palvelutarve olisi ensisijaisesti ollut jokin muu kuin lastensuojelullinen. Vaikka lasten erilaiset oireet olisivat olleet tunnistettavissa useimmissa tapauksissa 3–4-vuotiaana, palvelujen saamisessa oli viivettä, välillä jopa useita vuosia.

Aineiston perusteella voitiin todeta, että mitä pidempi viive palvelujen saamisessa oli, sitä useampaa palvelua perhe tarvitsi. Vuoden viive palvelujen saamisessa merkitsi keskimääriin kahden-kolmen lisäpalvelun käyttöä.

Lapsiperheiden palvelujärjestelmä on rakentunut paljolti universaalien palvelujen ja lakisääteisten viimesijaisten palvelujen varaan. Kun palveluissa ei ole riittävästi kohdennettuja tukipalveluja niille perheille, jotka tarvitsevat neuvola-, varhaiskasvatus ja koulupalvelujen lisäksi vahvempaa tukea, pääsevät ongelmat ja vaikeudet kasvamaan suuremmiksi ja monissa tapauksissa kriisiytymään siten, että syntyy tarve lastensuojeluun.

Vantaalla on jo usean vuoden ajan ollut tavoitteena siirtää palvelujen painopistettä viimesijaisista, korjaavista palveluista varhaisempaan tukeen.

Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, ettei tukea tarvitsevien perheiden pääasiallinen tukeminen tapahdu lastensuojeluasiakkuuden kautta, vaan tukea on saatavissa ensisijaisesti sosiaalihuoltolain mukaisena palveluna.

Käytettävissä olevien resurssien vuoksi tätä muutosta on kuitenkin ollut vaikea toteuttaa. Tästä syystä Vantaalla päätettiin lähteä kehittämään uudenlaisia, räätälöityjä palveluja ulkopuolisen rahoituksen avulla. Luonnollisesti hankkeeseen mukaan tulevat lapset ja perheet ovat oikeutettuja myös jo olemassa oleviin ja viranomaisten tarjoamiin palveluihin.

Anne Cantell-Forsbom Perhepalvelujen johtaja Vantaan kaupunki

Lisää aiheesta

Mielipide: Vantaan uusi hanke soveltuisi sisäilmaongelmien ratkaisuun – "Soveltuu erinomaisesti sitkeisiin ongelmiin"29.9.2018 08.10

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu