Viihde

Leffa-arvio: Bohemian Rhapsody on typerä fanituote

ELOKUVAT Bryan Singerin ohjaama Queen-elokuva lässähtää kaikilla osa-alueilla.

Roger Taylor (Ben Hardy), Brian May (Gwilym Lee), John Deacon (Joseph Mazzello) ja Freddie Mercury (Rami Malek) Bohemian Rhapsody -elokuvassa.

Alex Bailey, Courtesy Twentieth Century Fox

Monilla odotukset ovat varmasti korkealla, kun ensi-iltaan saapuu elokuva Queenistä ja sen legendaarisesta nokkamiehestä Freddie Mercurystä. Queen oli sukupolvikokemus ja riskejä kaihtamaton rock-musiikin jättiläinen. Kaikki se, mikä Queenissä oli ja on niin riemastuttavaa (rohkeus, omaperäisyys, genrerajoja rikkova uteliaisuus, röyhkeä eroottisuus), loistaa poissaolollaan Bryan Singerin ohjaamassa typerässä fanituotteessa. Mikä rimanalitus.

Bohemian Rhapsody ryntää läpi Mercuryn elämänvaiheet, eli selittää, miten ujosta ja hassun näköisestä persialaistaustaisesta maahanmuuttajapojasta, Farrokh Bulsarasta, kasvoi 1900-luvun lopun yksi juhlituimmista rock-tähdistä nimeltä Freddie Mercury.

Sentimentaalisuus rehottaa. Elokuvan kehyksenä, kaiken tiivistävänä ”tähtihetkenä”, on vuoden 1985 Live Aid -konsertti, jonka legendaarisuutta paisutetaan täysin keksityllä heitolla siitä, että jo muka tuolloin Mercury tiesi sairastavansa aidsia.

Todellisuudessa Mercury sai tietää sairaudestaan vasta pari vuotta tuon konsertin jälkeen. Jos faktoissa ei pysytä tämän vertaa, missä elämäkerran idea?

Queenin parhaimmat laulut koskettavat ja antavat palan Mercuryn sielusta, ja juuri näitä kahta asiaa tämä elokuva ei tee. Wikipedia-artikkelin lukemallakin pääsee syvemmälle Mercuryn mielenmaisemaan.

Ongelmat lähtevät jo roolituksesta. Mercuryä esittävässä Rami Malekin hiirulaismaisessa olemuksessa ei ole rahtuakaan Mercuryn jykevästä maskuliinisuudesta. Näköisyyttä on luotu kömpelösti ulkoisilla keinoilla, kuten etuhammasproteesilla, tuputtamalla tulkintaa Mercurystä hessuhopomaisena säälittävänä ressukkana. Mercuryn hampaissa oli toki asentovirhe, jota Mercury ei halunnut korjauttaa, koska pelkäsi leikkauksen vaikuttavan lauluääneen.

Faneille elokuva antaa tuskin muuta kuin ripauksen nostalgiaa, ja ei-niin-faneille se tarjoaa äärimmäisen kaavamaisen rock-tähti-kliseekollaasin. Altavastaaja nousee rapakosta kuuluisuuteen, sitten maistellaan tähteyden kiellettyjä hedelmiä, ajaudutaan huonoon seuraan ja hybrikseen. Pikku krapulan jälkeen, kun ihmissuhteet on huonolla käytöksellä rikottu, lähdetään uuteen nousuun pyytämällä bändiltä anteeksi, vetämällä vermeet niskaan ja hyppäämällä stadionin lavalle keräämään rahaa Afrikan nälänhädän kukistamiseksi. Viimein Freddien epäilevä isäkin hyväksyy poikansa ammatin. He halaavat.

Mercury oli pitkään heterosuhteessa Mary Austinin (Lucy Boynton) kanssa ennen kuin tuli kaapista. Maryn ja Mercuryn ystävyys jatkui eronkin jälkeen. Heidän suhteestaan punotaan punaista lankaa sitomaan elokuvaa yhteen, mikä on kiltti, yleisöystävällinen, keskiluokkainen ratkaisu. Maryn katseen kautta Mercury riisutaan kaikesta vaarallisuudesta ja demonisuudesta. Ikään kuin hän ei olisi ollutkaan homoklubeilla irstaileva seksijumala, joka ammensi voimansa provokaatioista.

Mukana on onneksi myös muutamia kohtauksia, joissa edes hieman käsitellään bändin sisäistä synergiaa ja luomisprosesseja. Mutta enimmäkseen elokuva esittää Queen-yhtyeen kappaleet taivaasta putoavina lahjapaketteina, joita hömelöt muusikko-karikatyyrit availevat silmät kiiluen kuin pikkulapset jouluaattona.

Jarno Lindemark

*

Bohemian Rhapsody

Ohjaus: Bryan Singer.

Käsikirjoitus: Anthony McCarten.

Näyttelijät: Rami Malek, Aidan Gillen, Lucy Boynton.

Genret: Draama.

S.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirjeemme

Saat joka päivä klo 14 sähköpostiisi koosteen päivän kiinnostavimmista jutuista!

Tilaa tästä

Etusivulla nyt

Uusimmat: Viihde

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu