Puheenaihe

Gladiaattorikisat olivat antiikin tosi-tv:tä – Tappamista katseltiin napostelukorin antimia mutustellen

KIRJAT Vantaalaiskirjailija Jukka M Heikkilän kirjoissa seikkaillaan antiikin ajassa tosiasioita kunnioittaen.

Jukka M Heikkilä kirjoittaa kirjoja vapaa-ajallaan. –1990-luvulla en malttanut mökillä millään lopettaa ukonilmalla. Salamaniskusta syntynyt valokaari sulatti sitten läppärin edessäni, hän muistelee alkutaivaltaan kirjailijana.

Leena Koivisto

Kirjailija Jukka M Heikkilä on ollut aina kiinnostunut historiasta. Kirjojensa kuvaaman antiikin ajan hän tuntee erityisen tarkkaan.

– Siitä kaikki ehkä jo lähti, kun lapsena leikin roomalaista sukkahousuissa miekka kädessä, hän nauraa.

Menneisiin aikoihin uppoutuminen on Postissa päällikkötehtävissä työskentelevälle Heikkilälle harrastus. Jo kauppakorkeakoulun tenttikirjojen pänttäämisen vastapainoksi hän rentoutui lukemalla oman arvionsa mukaan ”varmaan gradullisen verran historiaa”.

Tiedonjano kasvoi niistä ahaa-elämyksistä, joita Heikkilä koki, kun lapsuudesta asti itsestäänselvyyksiltä tuntuneet asiat saivat aivan uudet ulottuvuudet.

– Assyrialaisten ajan vaikutus esimerkiksi näkyy edelleen siinä, että tuntimme ja minuuttimme jakautuvat 60 yksikköön. Ja se, että käytämme roomalaisia aakkosia, on monen teknisen asian ja sodankäynnin seuraus.

Antiikin sotalaivojen kehitys puolestaan kietoutuu Heikkilän mukaan olennaisella tavalla aatehistoriaamme ja demokratian kehittymiseen alkukodistaan Kreikasta.

– Demokratian symboliksi sopisikin kaikkein parhaiten airo, hän tuumii ja viittaa Salamiin merkittävään meritaisteluun ja kreikkalaisten voittoon kimppuunsa hyökänneistä persialaisista.

– Kreikkalaisia sotalaivoja soutivat Ateenan kansalaiset, siis miehet, joilla oli yksi ääni ja yksi airo. Usein oletetaan, että niissä käytettiin kaleeriorjia, mutta antiikin aikana näin ei ollut.

Vääristä faktoista tulee helposti yleisiä totuuksia. Maailmanlaajuisesti tutun tarinan Ben Hur ei siis oikeasti olisi voinut joutua orjaksi roomalaiselle kaleerille. Eivätkä Asterixin upottamat lukuisat merirosvolaivat olisi pulputtaneet syvyyksiin pystysuorassa perä edellä.

– Kevytrakenteiset laipiottomat puualukset olisivat vajonneet tasaisesti kellunta-asennossaan, eivätkä edes uppeluksiin asti, Heikkilä hekottelee.

Omissa kirjoissaan Heikkilä ei tingi faktoista, vaikka niiden sisällön yhteys historiallisiin henkilöihin ja tapahtumiin voi vaihdella suuresti.

Siinä missä Karthago kertoo spartalaisen palkkasoturin tarinan lähes viimeistä piirtoa myöten tositapahtumista ammentaen, Arkhimedes syrakusalainen leikittelee sumeilematta fiktiolla kuvatessaan nuoren tieteilijän romantiikan sävyttämää opintomatkaa Egyptiin.

– Tästä matkasta on historiallista tietoa vain sen verran, että sellainen tapahtui.

Sotiin ja yleiseen kansahuviin liittynyttä armotonta verenvuodatusta Heikkilä kuvaa kaunistelematta. Augustuksen kisat on omistettu täysin areenalle pystytetyssä vesialtaassa pienikokoisin laivoin käydyille gladiaattoritaisteluille.

– Nykyään tuomitaan antiikin ajan amfiteattereissa järjestetyt näytökset, mutta itse asiassahan ne ovat olleet sitä samaa outoa ihmisten mielihalua kuin tosi-tv:n tuijottaminen, Heikkilä heittää.

– Myös urheilu-sana juontaa kielellisesti siitä urheiluhengestä, kun istuttiin seuraamassa ihmisten tappamista. Katsomoon sai mukaansa tuon ajan snackseja, eli leipää, viinirypäleitä ja pientä suolaista sisältävän korin. Sen nimi oli latinaksi sporta.

Kirjailija haastaa itseään etsimällä päähenkilöitä ja näkökulmia odottamattomilta suunnilta.

– Tuumin, pystyisikö antiikkiin sijoittamaan tarinan, jossa seikkailisi suomalainen. Kyllä pystyi. Aikaisin kirjallinen lähde, jossa mainitaan suomalaiset, on Tacituksen kirjoittama Germania. Kirjoitin sitten samannimisen, Elbe-joelle sijoittuvan seikkailun, jossa roomalainen päähenkilö kohtaa suomalaisen naisen ja he rakastuvat.

Viime vuonna julkaistussa Germaani ja leijona -teoksessa näkökulma on taisteluareenoille joutuvan leijonan.

Jukka M. Heikkilä

Syntynyt 1966 Tampereella.

Muutti Helsinkiin 1974, asunut Vantaalla vuodesta 1990.

Töissä Postissa projektijohtajana.

Tähän mennessä julkaistut kirjat:

WSOY:llä: Merikonsuli (1995), Tyranni (1997). Karistolla: Antigonos jumalten poika (2000), Arkhimedes syrakusalainen (2003), Augustuksen kisat (2006), Germania (2008), Karthago (2011), Germaani ja leijona (2017).

Yhdeksäs kirja, Juppiterin saari, ilmestyy huhtikuussa 2019.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Menestyskirjailija leikki jo lapsena roomalaista6.5.2011 12.43
Vantaalainen Elisabet Aho kirjoitti kaksi kirjaa alkuvuodeksi – Kirjailija paljastaa toisesta pienen virheen18.3.2017 20.00
Helmet-kirjallisuuspalkinto jaettiin neljännen kerran – teemoina kodittomuus, pakolaisuus ja kansainvälisyys6.12.2018 10.02
Helsinkiläiskirjailija nosti Vantaan dekkareidensa näyttämöksi – "Vantaa on katu-uskottava"6.5.2018 10.00

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu