Kulttuuri

Silkkitehtaan tyttö kasvoi lauluntekijäksi

Tikkurilan vanha silkkitehdas on Kanerva Pasaselle tärkeä paikka. Hän toivoo, että se kunnostettaisiin perusteellisesti ja siitä tulisi nykyistä elävämpi ja monipuolisempi kulttuuritalo sekä toimipaikka yrityksille.

Armi Suojanen

Lipunmyyntiä, näyttelemistä, laulamista, remontointia ja mitä kaikkea muuta Kanerva Pasanen, 30, onkaan ehtinyt tehdä Teatteri Vantaassa Tikkurilan vanhassa silkkitehtaassa.

On hän kirjoittanut sinne yhden lastennäytelmänkin lauluineen Jos oisin jo iso (2010)

Tiesin jo varhain, ettei minusta ainakaan näyttelijää tule.”
Monipuolinen touhuaminen on ymmärrettävää. Hän on teatterin taiteellisen johtajan ja näyttelijän Anne Nielsenin sekä teatterituottaja, oopperalaulaja Matti Pasasen esikoinen.

Taiteilijaperheen tyttärestä ei tullut näyttelijää.

– En ole koskaan kokenut näyttelemiseen oikeaa kutsumusta. Se on suurin syy.

– Tiesin jo varhain, ettei minusta ainakaan näyttelijää tule, tiedän siitä liikaa, hän hymähtää.

Musiikki, biisien säveltäminen sekä sanoitus ja niiden esittäminen, sen sijaan alkoi vetää puoleensa. Vaikka ensin hän arveli olevansa enemmänkin kirjallista tyyppiä ja opiskeli elokuva- ja tv-käsikirjoittamista Stadiassa.

– Oman jutun löytäminen vei aikaa.

Taiteilijanimenään etunimeään käyttävä Kanerva on laulanut aina ja mitä erilaisimmissa paikoissa.

– Isä vei minut 7-vuotiaana oopperan lapsikuoroon.

Lauluja Itä-Hakkilassa peruskoulun käynyt Kanerva alkoi väsätä teininä. Hän soitti kitaraa ja vähän pianoakin. Julkisesti hän ei ole omia laulujaan esittänyt ennen kuin kolmisen vuotta sitten.

Se oli vanhan kotikaupungin syleilyssä Keravanjoen rannassa, Veininmyllyn lavalla ja silkkitehtaan naapurissa Hiroshima-illassa. Esiintyminen jännitti, mutta kokemus oli kannustava.

Sittemmin Kanerva on tehnyt omakustanne-EP:n, jolta löytyvä Herra heinäkuu -laulu soi radioissakin monta viikkoa viime kesänä.

Hän tekee koko ajan uusia kappeleita ja soolokeikkoja sekä treenaa uuden bändinsä kanssa. Levynteko on vireillä.

– Biisien tekeminen vaatii omaa rauhaa. Soittelen kotona, kokeilen sointukulkuja ja lauleskelen päälle.

Rauha tarkoittaa sitä, että biisejä ei voi nikkaroida, jos saksofonistipuoliso on kotona.

– Koska se on ihan älyvapaata hommaa ja kuulostaa siansaksalta. Mutta se ja etenkin bänditouhut ovat maailman kivointa puuhaa, hehkuttaa Kanerva, joka asuu nykyisin Helsingin Töölössä.

Teatteri Vantaan Silkkisaliakaan hän ei hylkää. Siellä aloitti hiljattain Silkkiklubi, jonka emännäksi ja house-lämmittelijäksi Kanervaa pyydettiin. Hän esiintyy itse jokaisella klubikerralla ja muuna ohjelmana vuorottelevat vaihtuvat artistit ja stand up -koomikot.

Lauantaina 14. huhtikuuta Kanerva lämmittelee uuden levyn julkaissutta Olavi Uusivirtaa, joka tuo koko bändinsä Tikkurilaan. Kevään viimeinen Silkkiklubi pidetään 12. toukokuuta, jolloin stand upia heittää ainakin Tomi Haustola. Silkkiklubin liput maksavat 10 euroa.

– Silkkiklubilla on intiimi tunnelma. Baari on auki eikä siellä tarvitse pönöttää. Syksyllä jatketaan, Kanerva lupaa.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Kulttuuri

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu