Minne mennä

Tämän taidenäyttelyn työt eivät vain poistu, ne katoavat – Vantaan Artsissa tehtiin teokset suoraan seinille

TAIDE Katsoja saa eteensä melskettä ja jotain lähes näkymättömän herkkää.

Artsin vs. päällikkö Jyrki Nieminen kehuu kuraattori Jani Leinosen tehneen merkittävän linjauksen siinä, kuinka näyttelytilat on avattu arkkitehtoniselta ilmeeltään kokonaan toisenlaisiksi. Arkkitehtuuriin huomiota kiinnittää omalla tavallaan myös Niemisen, Leinosen ja näyttelytyön amanuenssin Eeva Hytösen taustalla osittain näkyvä Mari Rantasen teos Talk to me like lovers do.

Leena Koivisto

Taidemuseo Artsin vasta avattu näyttely yhdistää graffitin ja perinteisemmän kuvataiteen. Se oli kuraattorina toimineen Jani Leinosen ajatus, kun hän valitsi taiteilijoita pitkäaikaisen haaveensa toteuttavaan näyttelyyn, jossa tekijät maalasivat teoksensa suoraan seinille.

Nyt kuraattori sanoo suoraan olevansa hämmentynyt.

– Prosessi on ollut niin poikkeava, kun ei ole päässyt itse kontrolloimaan kaikkea. Välillä on pitänyt miettiä, mitä minä itse täällä oikeastaan teen, hän naurahtaa.

–  Olen ihan fiiliksissä tästä tilasta ja siitä, miten taiteilijat ovat ottaneet sen käyttöön. Lopputulos on upea, mutta ei aukea ihan heti. Tätä on vielä itsekin katseltava ihan rauhassa.

Leinonen kertoi etukäteen taiteilijoille, mistä heidän töissään erityisesti pitää, ja suunnitteli suurin piirtein paikkajaon, mutta siinä kaikki.

Niina Mantsisen työt on solmittu käsin. Graffitit saavat ryijyinä uuden ulottuvuuden.

– Yhtään en sitten tiennyt, mitä sieltä tulee.

Museon yleisötyön amanuenssin Eeva Hytösenkin mielestä taiteilijoilla on nyt näyttelyssä todella kova ääni.

– Näyttelyn hienous, erityisyys, haaste ja myös rikkaus on juuri hallitsemattomuudessa. Siinä, että annettiin tulla mitä tulee.

Vaikka varsinaisia graffititaiteilijoita on tusinan tekijän joukosta vain kaksi, Speek ja Rives, ensivaikutelmalta näyttää, että taidemuseon avaraksi järjestellyissä tiloissa vallitsee graffitien ylivoima.

Näköhavaintoon ei kannata jähmettyä, suurin osa seiniltä melskaavista tageista on Niina Mantsisen käsin solmimia ryijyjä, joihin hän on saanut luvan alkuperäisiltä tekijöiltä.

Tagit saavat aikaa vievän käsityön kautta syntyneinä paitsi uuden fyysisen myös ajallisen ulottuvuuden. Todellisen olemuksensa paljastuttua, ne herättävät lisäksi vaistomaisen halun kosketella, seikka jonka taiteilija on osannut ottaa huomioon tarjoamalla katsojien hypisteltäväksi erillisen silittelykappaleen.

Näyttelyn ehkä äänekkäin työ on, yllättävää kyllä, sen pienin. Läheltä lattianrajaa katsojaa kohti sohottelee sormellaan mustavalkoinen polvenkorkuinen Putin. Suomen harvoihin voimakkaan poliittisesti kantaa ottaviin katutaiteilijoihin lukeutuvan Sampsan entuudestaan tuttu Little brother is watching you ja Mari Rantasen geometrinen, lähes seinän korkuinen Talk to me like lovers do -teos ovat hyvä esimerkki yhteisessä tilassa esiintyvien teosten erilaisuudesta.

Sampsan graffitilla on asiaa, niin kuin Sampsalla yleensäkin.

Eri traditioista huolimatta Rantasenkin töitä löytyy varsin urbaaneista ympäristöistä, kuten Espoon Niittykummun metroasemalta ja pari vuotta sitten Tukholmassa avatun Citybanan Odenplanin asemalta.

Riikka Hyvösen maalaus ”huijaa” valoheijastusmaisuudellaan ja Marianna Uutisen akryylivärein luoma teos haastaa katsojan vuorovaikutukseen, joka tekee teoksen näkyväksi.

Työ työltä näyttelystä sukeutuu ensivaikutelmaa suurempi ja myös monikulttuurinen kokonaisuus, ovathan mukana vantaalainen Warda Ahmed ja helsinkiläinen Widha Saumya.

Maarit Hedman on jatkanut taiteentekoa siitä huolimatta, että menetti näkönsä aikuisiällä. Kuvassa teos Ääretön.

Kantaa ottavana taiteilijana tunnettu Leinonen on kuraattorina halunnut antaa näyttelyssä tilaa erityisesti naistaiteilijoille, joiden joukossa on myös näkövammainen Maarit Hedman.

– Minusta kuuluu olla vähän hereillä näissä asioissa, miesvaltaisia näyttelylistoja perkaamalla ennakkokäsitykselleen vahvistuksen löytänyt kuraattori sanoo.

80 päivää -nimisen näyttelyn dramaattisin ajatustenherättäjä liittyy kuitenkin seinille maalattujen teosten lyhyeen elämänkaareen.

– Isoin juttu on tämä aika, 80 päivää, sitten näitä teoksia ei enää ole, Artsin vs. päällikkö Jyrki Nieminen kiteyttää.

Teokset maalataan peittoon, mutta jääkö niistä jälki? Se selviää vain, kun pitää varansa ja ehtii nähdä ne.

Työpajojen anti on osa näyttelyä

80 päivää -näyttely on esillä Vantaan taidemuseo Artsissa (Paalutori 3) 13.5. asti.

Näyttelyyn on yleisöopastus to 28.2. klo 17, seuraava 7.3. klo 17. Opastuksia järjestetään torstaisin ja lauantaisin, tarkemmat ajat Artsin nettisivuilta.

Vapaa pääsy, maanantaisin suljettu.

Museossa pyörivät myös näyttelyyn liittyvät seinämaalaustyöpajat päiväkoti-ikäisistä lukiolaisiin. Maalit ovat kierrätysmateriaalia, Tikkurilalta saatuja testimaaleja.

Työpajat järjestetään poikkeuksellisesti näyttelyn viereisessä tilassa, jolloin pajoissa syntyvät työt ovat hetken osa näyttelyä, ennen kuin ne maalataan peittoon uuden ryhmän tuloa varten.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Lisää aiheesta

Artsin uusi pomo tulee Tampereelta21.2.2019 12.41
Myyrmäen Artsi kärvistelee kosteudessa – "Mikään museo ei ole kieltäytynyt lainaamasta meille teoksiaan"25.8.2018 07.45
Graffitikohu: Artsi puoltaa taiteen ilmaisunvapautta29.1.2016 19.50

Etusivulla nyt

Uusimmat: Minne mennä

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu