Puheenaihe

Jopa 50 000 naista Suomessa joutuu vuosittain seksuaalisen väkivallan uhriksi – Amnesty: lait laahaavat eikä oikeus toteudu

Ihmisoikeusjärjestö haluaa raiskausmääritelmiin lisättäväksi myös uhrin suostumuksen puutteen.

Raiskaus määritellään Suomen lainsäädännössä perustein, jotka eivät huomioi uhrin suostumuksen puutetta. Amnesty huomauttaa epäkohdan olevan kansainvälisiä sopimuksia vastaan, vaikka Suomi on niihin sitoutunut.

Marko Kekki

Ihmisoikeusjärjestö Amnesty Internationalin Suomen osasto peräänkuuluttaa huomattavasti nykyistä parempaa oikeusturvaa seksuaalirikosten uhreille.

Kansallisen rikosuhritutkimusten perusteella arviolta 50 000 naista joutuu Suomessa vuosittain seksuaalisen väkivallan kohteeksi. Vain murto-osa uhreista päätyy saamaan tai hankkimaan oikeustoimenpiteitä tapahtuneelle, selviää puolestaan Amnestyn uudesta tutkimuksesta.

Tutkija Otava Pihan Amnestylle tekemä tutkimus Oikeuksien arpapeli: Naisiin kohdistuvat raiskausrikokset ja uhrin oikeuksien toteutuminen Suomessa julkaistaan 6.3.2019 seminaarissa Helsingissä.

Julkistamistilaisuuteen osallistuvat myös presidentti Tarja Halonen, oikeusministeri Antti Häkkänen (kok.) ja Amnesty Internationalin pääsihteeri Kumi Naidoo.

Julkaistavassa tutkimuksessa ilmeni, että raiskauksen uhrien saama kohtelu Suomessa vaihtelee valtavasti. Amnestyn mukaan uhrin oikeuksien toteutuminen on Suomessa loppupelissä arpapeliä.

Suurin osa uhreista ei edes ilmoita kokemastaan seksuaalisesta väkivallasta poliisille. Amnestyn mukaan he, jotka ilmoittavat, kohtaavat liian usein järjestelmän, joka sivuuttaa, kiistää ja hiljaisesti hyväksyy naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan. Tilastot ovat karua luettavaa: vuonna 2017 poliisin tietoon tuli 1 245 raiskausrikosta. Niistä 71 prosenttia selvitettiin ja 70 prosenttia lähetettiin syyttäjälle, mutta vain yksi kolmasosa ilmoitetuista rikoksista päätyi oikeuskäsittelyyn.

Lopulta langettava tuomio annettiin vain 209 tapauksessa.

– Vain 17 prosenttia tapauksista johti tuomioon. Rankaisemattomuus seksuaalisesta väkivallasta on siis Suomessa edelleen hyvin yleistä, Otava Piha summaa tilanteen.

Tutkimus tarkastelee myös raiskauksen kokeneiden oikeuksien toteutumista Suomessa. Se osoittaa monia parannustarpeita viranomaisten koulutustarpeista alkaen.

Amnesty analysoi tutkimusta varten yli 300 viranomaisen ratkaisua.

Käräjäoikeuden tuomioista sekä syyttäjän ja poliisin päätöksistä kävi ilmi, että on monia tapauksia, joissa uhri ei ole antanut suostumustaan, mutta nykyinen raiskauksen tunnusmerkistö ei täyty, koska raiskauksen määritelmä on puutteellinen.

Amnesty huomauttaa, että Suomen lainsäädäntö ja lainkäyttö eivät täytä niitä kansainvälisen oikeuden velvoitteita, joihin Suomi on sitoutunut.

Suomessa raiskaukselle on kaksi määritelmää: ensimmäisen mukaan uhri pakotetaan väkivallalla sukupuoliyhteyteen ja toisessa tekijä käyttää hyväksi uhrin kykenemättömyyttä puolustaa itseään tai ilmaista tahtoaan.

Kykenemättömyys aiheutuu tiedottomuudesta, sairaudesta, vammaisuudesta, pelkotilasta tai muusta avuttomasta tilasta. Raiskausta ei siis määritellä uhrin suostumuksen puutteen perusteella.

– Seksi ilman suostumusta on raiskaus. Uhrien oikeusturvan takia olisi tärkeää muuttaa raiskausrikosten määrittely suostumusperustaiseksi, Otava Piha sanoo.

– Tällä hetkellä lakia on mahdollista tulkita monella tavalla, ja eri tulkinnoissa suostumuksen merkitys vaihtelee. Uhreille tämä tarkoittaa sitä, että oikeuden toteutuminen on kiinni siitä, kuka lakia tulkitsee.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu