Puheenaihe

Mihin lapsi tarvitsee esihistoriaa? – Arkeologi Ilari Aalto on huolissaan koulujen historianopetuksesta, jos aika ennen kirjoitettua tietoa jätetään opettamatta.

Arkeologi Ilari Aalto on perehtynyt muun muassa keskiaikaiseen lääkintään. Lähteenä hänellä on esimerkiksi Naantalin luostarin lääkintäkirja.

Mervi Pasanen

Ruotsissa esitettiin äskettäin, että sikäläisten koulujen historianopetus aloitettaisiin viikinkiajasta, jotta sotien jälkeisen ajan opettamiseen jäisi enemmän aikaa. Seurasi kiihkeä keskustelu siitä, onko antiikin aika tai esihistoria lainkaan tärkeää. Suunnitelma aiheutti sen verran vastustusta, että ainakin toistaiseksi siitä on luovuttu.

Tilanne kotimaassa ei ole juurikaan parempi. Esihistoria sivuutetaan historiantunnilla aika nopeasti. Miksi lasten täytyy ylipäätään tietää ajasta ennen kirjoitettua historiaa?

– Niin, tarvitseeko lasten tietää siitä vai ei, siinä kysymys, pohtii tietokirjailija, arkeologi Ilari Aalto.

– Nykyisin Suomen esihistoriaa opetetaan vain viidennellä luokalla. Se ei tule myöhemmin vastaan missään vaiheessa. Olen huolissani lasten historianopetuksesta, Aalto myöntää.

 

Ilari Aalto löytää kotimaisesta historianopetuksesta paljon hyvää mutta myös kritiikin paikan.

– Huonoa on, että Suomen esihistoria on todella pienessä osassa.

Useimmat opettajat tyytyvät siihen, mitä oppikirja sanoo. Tieto on vähäistä, ja etenkin keskiajasta saatetaan antaa vääristynyt ja kliseinen mielikuva, johon sekoittuvat lika, pimeys, itseään ruoskivat puolialastomat ihmiset ja 1600-luvun ruttolääkärit. Tällaiseen aineistoon Aalto törmäsi tehdessään aineenopettajaopintoihin seminaarityötä, jossa hän vertaili Suomen esihistorian esittämistä alakoulun historian oppikirjoissa 1994–2015.

– Väärä kuva johtuu siitä, että koulukirjojen kirjoittajat eivät välttämättä itse tunne asiaa. Toki oppikirjojen kirjoittamiseen osallistuu joskus myös arkeologeja ja keskiajantutkijoita, Ilari Aalto toteaa.

Hänen mukaansa esihistorian tuntemus antaa koululaisille käsityksen siitä, keitä täällä oli ja eli aikana ennen kirjoitettua historiaa.

Voidaan myös kysyä, miksi koululaisille pitää opettaa, miten voi erottaa kreikkalaiset pylväät toisistaan.

– Se on helppo opettaa, siinä on kytkös taidehistoriaan. Sivistys on se, mitä jää jäljelle, kun koulussa opitut yksityiskohdat unohtuvat, Aalto tiivistää.

 

Faktojen pitää olla kunnossa, kun lapsille aletaan opettaa historiaa. Yksi esimerkki ovat Mauri Kunnaksen kirjat. Hän on tehnyt kirjoissaan samaa, mitä Ilari Aalto tekee omissaan, eli opettaa lapsille historiaa samalla, kun kertoo tarinaa. Pari vuotta sitten ilmestynyt Kunnaksen Koiramäen Suomen historia on tästä oivallinen esimerkki.

– Lapset eivät ole tyhmiä. Lastenkirjoissakin tietojen pitää olla oikeita, vaikka kyseessä ei olekaan tieteellinen teksti, Ilari Aalto sanoo.

Hänen uusin teoksensa Jatulintarhoja ja hiidenkiukaita on suunnattu 10–13-vuotiaille lapsille. Runsasta tietomäärää täydentävät kuvittaja Elina Helkalan piirrokset. Kirjan sivuilla seikkaileva mäyrä tuo oman lisänsä tekstiin esittämällä hyviä kysymyksiä.

– Piirroskuvat ovat kirjassa iso juttu. Niissä on paljon tietoa, jota olisi ollut vaikea kuvailla sanoin.

 

Arkeologilla on missio. Hän on tullut siihen tulokseen, että jos lapsille opettaa oikeaa historiaa, se väkisinkin suodattuu lapsilta myös heidän vanhemmilleen. Osana tätä suunnitelmaa hän on hankkinut historianopettajan pätevyyden.

– Pedagogiset opinnot antavat lisää varmuutta yleisötyöhön ja esimerkiksi lasten kaivauskursseille, joita vedän työssäni, Turussa toimivan Aboa Vetus & Ars Nova-museon kaivausjohtajana toimiva Ilari Aalto sanoo.

– En kuvittele, että kaikista kaivauksille osallistuneista lapsista tulee arkeologeja, mutta ainakin kiinnostus herää. Minulla on sellainen ajatus, että jos lapset oppivat Suomen historiaa, he muistavat sen vielä, kun he ovat kaupunginjohtajia ja pääministereitä.

Aallon mukaan historia kulkee läpi meidän arkemme, emme vain tule ajatelleeksi sitä. Tärkeää on ajatella, miten menneisyyden yhteisöä käsitellään.

– Mitä oli suomalaisuus kivikaudella? Ei mitään, sitä ei ollut. Ensimmäiset suomalaiset eivät tulleet patalakki päässä ja kossupullo kädessä tänne.

– Kansakunta ei vain marssinut paikalle. Täällä on asunut erilaisia ihmisiä, jotka puhuivat eri kieliä. Suomalaiset ovat tulleet tänne eri aikoina eri populaatioista.

 

Kesäloman jälkeen opettaja kysyi lapsilta, mitä he olivat tehneet kesälomalla.

– Me olimme sodassa. Isäni on ritari, pieni poika kertoi.

Opettaja otti yhteyttä kotiin ja kertoi, että pojalla on aikamoiset jutut. Äiti meni koululle. Hän pukeutui 1300-luvun pukuunsa ja kertoi luokalle, että "kyllä, poikamme isä on ritari". Perhe harrastaa historian elävöittämistä.

 

Pyhtääläinen Taija Paju on myös käynyt koululla puhumassa. Hänen nyt 15-vuotias tyttärensä Alina Paju on kasvanut Suomen keskiaikaseurassa äitinsä mukana ja oppinut historiasta paljon.

– Hän on oikonut opettajia ainakin historiantunnilla ja uskonnontunnilla. Uskonnossa oli keskusteltu maailmankäsityksestä eli siitä, missä vaiheessa alettiin uskoa, että maapallo ei olekaan pannukakku, Taija Paju kertoo.

– Opettajat suhtautuvat tietoja oikovaan oppilaaseen hyvin, ja häntä on pyydetty kertomaan lisää. Minut on kutsuttu luokkaan kertomaan keskiajasta.

 

Lapsia kiinnostaa eniten menneisyyden arki, eli miten silloin elettiin ja mitä syötiin.

– He oivalsivat, että vaikka historiankirjat ovat täynnä kertomuksia suurmiehistä, sodista ja mullistuksista, ihmiset ovat eläneet kaiken keskellä omaa arkeaan. Silloinkin on ollut samanikäisiä lapsia kuin he itse ovat.

Harrastuksesta on kasvanut halu tietää lisää ja tutkia taustoja, oli kyseessä mikä aikakausi vain.

– Kun koulussa puhuttiin maailmansodista, katsoimme dokumentteja siitä ajasta. BBC:n sarjassa nykyajan ihmiset elävät 1930-luvun elämää, ja meilläkin kysyttiin, voisimmeko elää viikon maailmansodan aikaa.

 

Korian koululla ala-asteen oppilaat voivat ottaa osaa historia-aiheisiin työpajoihin. Opettaja Kalle Salminen hyödyntää harrastuksessa saamiaan tietoja työssään.

– Opetan 1.–6.-luokkia, tällä hetkellä lähinnä kuudesluokkalaisia. Oppikirjojen lisäksi käytän opetuksessa työpajoja, joista oppilaat voivat valita sen, mikä heitä kiinnostaa. Opetan kirjoittamista eli kalligrafiaa, heraldiikkaa, jousiammuntaa ja tansseja, Salminen luettelee.

Oppilaat ovat valinneet itselleen vanhan suomalaisen etunimen. Aluksi sen kirjoittaminen opetellaan kirjaintyypillä eli tekstuuralla.

– Heraldiikkaa eli vaakunaoppia on aika helppo opettaa, koska sen säännöt ovat edelleen käytössä esimerkiksi liikennemerkeissä.

Suurin motivaatio ylimääräisen työhön on oma harrastus.

– Mielestäni lasten on tärkeää tietää, mistä me tulemme ja miten maailma muuttuu.

 

Kirjoittaja: Mervi Pasanen

 

Opetus

Historiaa alakoulussa

Esihistoriallinen aika ja sivilisaation synty: Elämä pienissä populaatioissa, metsästyskulttuurin sekä maanviljelykulttuurin murros ja sivilisaation synty.

Vanha aika ja antiikin perintö: Demokratian orastus Kreikassa, roomalainen yhteiskunta. Pohjolan asuttaminen.

Keskiaika: Keskiaikainen maailmankuva, idän ja lännen kulttuurisia yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia ja niiden vaikutus eri ihmisryhmille. Suomen siirtyminen historialliseen aikaan ja Ruotsin yhteyteen.

Uuden ajan murrosvaihe: Tieteessä, taiteessa ja ihmisten uskomuksissa tapahtuneita muutoksia.

Suomi osana Ruotsia: Kehitys Suomessa 1600–1700-luvuilla.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Etusivulla nyt

Uusimmat: Puheenaihe

Luetuimmat

Uusimmat

Uusimmat: Urheilu